Hilkka Ravilo
Hilkka Ravilo (s. 1940) on Lohjalla asunut suomalainen kirjailija, jonka romaani Mesimarjani, pulmuni, pääskyni oli Finlandia-ehdokkaana vuonna 1997.
| Vuosi | Teos | Laji |
|---|---|---|
| 1991 | Kuin kansanlaulu | romaani |
| 1997 | Mesimarjani, pulmuni, pääskyni | romaani |
| 1999 | Älä itke äitini | romaani |
| 2001 | Yö yllä viljan | romaani |
| 2005 | Pahan tytär | dekkari |
| 2006 | Kuolleet lehdet | dekkari |
| 2007 | Kylmät kädet | dekkari |
| 2009 | Muovikassimies | dekkari |
| 2012 | Nimeltään Eerika | dekkari |
| 2013 | Terhi | romaani |
Hilkka Ravilo (s. 1940) on suomalainen kirjailija, joka on asunut muun muassa Lohjalla. Hänen esikoisromaaninsa ilmestyi 1991, ja hänen toinen romaaninsa oli Finlandia-palkinnon ehdokkaana vuonna 1997.
Mitä Hilkka Ravilo on kirjoittanut?
Ravilon tuotanto alkoi vuoden 1991 esikoisromaanilla Kuin kansanlaulu ja jatkui useilla romaaneilla 1990- ja 2000-luvun alussa, ennen kuin hän siirtyi 2000-luvun puolivälissä kirjoittamaan rikosromaaneja. Kaikkiaan hän on julkaissut kymmenen teosta yli kahdenkymmenen vuoden aikana, ja siirtymä perinteisestä romaanista dekkariin näkyy selvästi hänen tuotantonsa jälkipuoliskolla vuodesta 2005 eteenpäin. Hänen tunnetuin teoksensa on Mesimarjani, pulmuni, pääskyni (1997), joka oli Finlandia-palkintoehdokkaana. Kirjailija on kuvannut teoksissaan usein ihmisen kasvua lapsuudesta aikuisuuteen sekä uskonnollisuutta ja herätysliikkeitä pohjoissavolaisissa ja lestadiolaisissa ympäristöissä, myöhemmin yhdistettynä rikosjuoniin. Esimerkiksi dekkarissa Pahan tytär (2005) metsäpalon raunioista löytyy nuoren naisen jäänteet, ja tarina avautuu takautuvasti päähenkilön lapsuudesta talvisodan ajan Kainuusta aina Helsinkiin asti — rikoksen taustalta paljastuu vaikeita perhesuhteita ja uskonnollista fanaattisuutta, teemoja jotka toistuvat Ravilon myöhemmässäkin tuotannossa. Viimeisin romaani Terhi (2013) taas kertoo 1970-luvulle sijoittuvasta työläistytöstä, joka joutuu nuorena huolehtimaan perheestään vanhempien kuoltua ja löytää oman elämänsä vasta vuosien uhrautumisen jälkeen.
| Vuosi | Teos | Tyyppi |
|---|---|---|
| 1991 | Kuin kansanlaulu | Romaani |
| 1997 | Mesimarjani, pulmuni, pääskyni | Romaani |
| 1999 | Älä itke äitini | Romaani |
| 2001 | Yö yllä viljan | Romaani |
| 2005 | Pahan tytär | Dekkari |
| 2006 | Kuolleet lehdet | Dekkari |
| 2007 | Kylmät kädet | Dekkari |
| 2009 | Muovikassimies | Dekkari |
| 2012 | Nimeltään Eerika | Dekkari |
| 2013 | Terhi | Romaani |
Milloin Hilkka Ravilo eli?
Ravilo syntyi Kiuruvedellä vuonna 1940 ja asui siellä vuoteen 1957 asti. Ennen kirjailijanuraansa hän ehti työskennellä useissa ammateissa: kotiapulaisena, reikäkorttinlävistäjänä, piirtäjä-konekirjoittajana, tilanhoitajana, keittiöapulaisena, asuntolan siivoojana ja puhelunvälittäjänä. Esikoisromaani Kuin kansanlaulu ilmestyi vasta vuonna 1991, jolloin Ravilo oli jo 51-vuotias, ja sen jälkeen hän on julkaissut säännöllisesti sekä romaaneja että rikoskirjallisuutta 2010-luvun alkuun asti.
Mistä Hilkka Ravilo oli kotoisin?
Ravilo on syntyjään kiuruvetinen, mutta on Kiuruveden jälkeen asunut Kuopiossa, Leppävirralla, Lohjalla ja viimeksi Heinävedellä. Hänen teostensa tapahtumapaikat sijoittuvat usein Pohjois-Savoon ja sen pohjoispuolelle, vaikka kirjailija itse on elänyt suuren osan aikuisiästään muualla Suomessa, muun muassa Lohjan seudulla. Hänen asuinpaikkojensa ketju Kiuruvedeltä Kuopion ja Leppävirran kautta Lohjalle ja Heinävedelle kuvastaa tyypillistä suomalaista muuttoliikettä sotien jälkeisinä vuosikymmeninä, jolloin moni maalta lähtöisin oleva päätyi työn perässä useammalle paikkakunnalle ennen asettumistaan.
Muihin kirjailijoihin pääsee tutustumaan Kirjailijat A–Ö -sivulta. Dekkarigenrestä kertoo tarkemmin dekkari-sivu, romaaneista yleisemmin romaani-sivu, ja Finlandia-palkinnosta, jonka ehdokkaana Ravilo oli, Finlandia-palkinto-sivu.