Martti Haavio
Martti Haavio eli runoilijanimeltään P. Mustapää (1899–1973): kansanrunoudentutkija ja runoilija, tuotanto ja yhteys Sammattiin selvitettynä.
| Vuosi | Teos | Laji |
|---|---|---|
| 1925 | Laulu ihanista silmistä | runokokoelma |
| 1927 | Laulu vaakalinnusta | runokokoelma |
| 1935 | Suomalaisen muinaisrunouden maailma | tietokirja |
| 1942 | Suomalaiset kodinhaltiat | tietokirja |
| 1945 | Jäähyväiset Arkadialle | runokokoelma |
| 1947 | Koiruoho, ruusunkukka | runokokoelma |
| 1948 | Viimeiset runonlaulajat | tietokirja |
| 1950 | Väinämöinen: suomalaisten runojen keskushahmo | tietokirja |
| 1952 | Linnustaja | runokokoelma |
| 1967 | Suomalainen mytologia | tietokirja |
| 1969 | Tuuli Airistolta | runokokoelma |
Martti Haavio julkaisi runonsa salanimellä P. Mustapää, kun taas tieteelliset teoksensa hän kirjoitti omalla nimellään. Kansanrunoudentutkijana ja runoilijana hän liikkui sujuvasti tiukan tieteen ja runouden välillä koko uransa ajan.
Mitä Martti Haavio on kirjoittanut?
P. Mustapää -nimellä ilmestyi kuusi runokokoelmaa esikoisesta Laulu ihanista silmistä (1925) viimeiseen Tuuli Airistolta (1969) asti. Näiden rinnalla Haavio kirjoitti omalla nimellään laajan sarjan kansanrunoudentutkimuksen pääteoksia, joista Väinämöinen (1950) käsittelee suomalaisten runojen keskushahmoa ja Suomalainen mytologia (1967) kokoaa yhteen suomalais-karjalaisen kansanuskon jumalhahmot ja tarustot laajaksi, edelleen luetuksi yleisesitykseksi. Kaksi eri nimeä samalla kirjoittajalla kuvaa hyvin hänen kaksoisuraansa: runoilijana hän oli leikkisä ja kansanomainen, tutkijana täsmällinen ja järjestelmällinen. Taulukossa on hänen tuotantonsa julkaisujärjestyksessä.
Milloin Martti Haavio eli?
Haavio syntyi 1899 ja kuoli 1973. Hän toimi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston tutkijana ja myöhemmin johtajana, oli pitkään kustannustoimittajana WSOY:ssä ja nimitettiin lopulta suomalaisen ja vertailevan kansanrunoudentutkimuksen professoriksi Helsingin yliopistoon. Hänet valittiin myös Suomen Akatemian jäseneksi, ja hän sai Topeliuspalkinnon 1956. Ura kansanrunousarkistossa antoi hänelle suoran pääsyn siihen aineistoon, jota hän myöhemmin käytti sekä tutkimuksissaan että runojensa aiheina — kaksi uraa ruokkivat toisiaan koko hänen elämänsä ajan.
Mistä Martti Haavio oli kotoisin?
Haavio syntyi Temmeksellä, mutta perheellä oli kesähuvila Sammatissa Enäjärven rannalla — samalla seudulla, joka on nykyään osa Lohjaa. Sammatin maisemat näkyvät hänen runoudessaan, ja kesäasunto teki alueesta hänelle pysyvän kiintopisteen tutkijanuran ohella.
Martti Haavion tunnetuimmat runot
Koska Haavio kuoli vasta 1973, hänen runonsa eivät ole vielä tekijänoikeudellisesti vapaita — Suomessa tekijänoikeus raukeaa 70 vuotta kuolinvuodesta. Tunnetuimpia runoja ovat kokoelmien Laulu vaakalinnusta (1927) ja Koiruoho, ruusunkukka (1947) tekstit, joissa yhdistyvät kansanrunouden mitta ja moderni, usein itseironinen ote. Runoilijana P. Mustapää tunnetaan erityisesti taidokkaasta mitankäytöstä ja kansanrunouden sävyjen tuomisesta 1900-luvun kieleen — jälki, joka näkyy suoraan hänen tutkijantyössään samojen aineistojen parissa.
Toinen Sammattiin liittyvä kirjailija on Mauri Sariola, joka osti huvilan samalta seudulta vuosikymmeniä myöhemmin. Suomalaista kansanrunoutta laajemmin esittelee Suomen kansan vanhat runot -sivu, ja runous -sivulla on lisää suomalaisia runoilijoita.