Helvi Hämäläinen

Mitä Helvi Hämäläinen on kirjoittanut?

Hämäläisen ura kattaa lähes koko 1900-luvun keskivaiheen suomalaisen kirjallisuuden historian, romaanien lisäksi runoutta ja näytelmätekstejä.

Hämäläinen debytoi romaanilla Hyväntekijä (1930), jota seurasi neljä vuotta myöhemmin Lumous (1934), ja teki varsinaisen läpimurtonsa työväenluokkaa feministisesti kuvaavalla romaanilla Katuojan vettä (1935). Hänen tunnetuin teoksensa on Säädyllinen murhenäytelmä, avainromaani 1930-luvun helsinkiläisestä kulttuuripiiristä, joka kirjoitettiin 1939 ja julkaistiin sensuroituna 1941; täydellinen, alkuperäinen teksti ilmestyi vasta 1995, yli puoli vuosisataa myöhemmin. Romaanien ohella Hämäläinen julkaisi runokokoelmia ja niin sanottuja runonäytelmiä läpi uransa — näistä varhaisimpia ovat Aaverakastaja (1936) ja Kuunsokea (1937), ja myöhempiä Viheriä poika sekä Pilvi (molemmat 1946). Runokokoelmapuolella hän julkaisi muun muassa teokset Lapsellinen maa (1943), Voikukkapyhimykset (1947), Pilvipuku (1950) ja Surmayöt (1957). Hän jatkoi julkaisemista vuosikymmenestä toiseen, aina 1980-luvulle asti, ja voitti Finlandia-palkinnon 1987 kokoelmasta Sukupolveni unta, joka jäi hänen viimeiseksi teoksekseen. Kaiken kaikkiaan hänen laaja tuotantonsa käsittää yli kaksikymmentä romaania, runokokoelmaa ja näytelmää, mikä tekee hänestä yhden tuotteliaimmista suomalaisista kirjailijoista 1900-luvulla.

Milloin Helvi Hämäläinen eli?

Hämäläinen syntyi 16. kesäkuuta 1907 Haminassa ja kuoli vuonna 1998 Espoossa, 91-vuotiaana. Hänen kirjailijanuransa kesti kuusi vuosikymmentä, ensimmäisestä romaanista 1930 aina Finlandia-palkittuun runokokoelmaan 1987 asti — hän julkaisi siis vielä kahdeksankymppisenä uutta tuotantoa.

Mistä Helvi Hämäläinen oli kotoisin?

Hämäläinen oli syntyjään haminalainen, mutta hänen perheensä vietti kesää 1922 Pusulassa Arimaalla, ja hän palasi sinne jo tunnettuna kirjailijana kesinä 1935–1937. Näiden Pusulan-kesien aikana syntyi hänen läpimurtoromaaninsa Katuojan vettä (1935), joka kuvaa työväenluokan elämää feministisestä näkökulmasta ja teki hänet tunnetuksi kirjailijana laajemmin. Pusulan maaseutu ja sen kesäasukkaat tarjosivat siis konkreettisen näyttämön yhdelle hänen keskeisimmistä teoksistaan, vaikka hänen kirjailijanuransa painopiste oli muuten pääkaupunkiseudulla ja sen kulttuuripiireissä.