Lauri Haarla

Mitä Lauri Haarla on kirjoittanut?

Haarlan tuotanto alkoi runoudesta ja näytelmistä: esikoisteos, runokokoelma “Saarretun näkyjä”, ja näytelmä “Sophonisbe” ilmestyivät molemmat vuonna 1919. Seurasi näytelmien sarja — “Onni maallinen” (1921), “Lemmin poika” (1922) ja “Synti” (1923) — ennen siirtymää esseistiikkaan teoksella “Teatterikirja” (1928).

1930-luvulla Haarlasta tuli ennen kaikkea romaanikirjailija: “Syylliset ja syyttömät” (1929), kaksiosainen “Nuori pirkkalaispäällikkö” (1934–1935) ja kolmiosainen historiallinen romaani “Kurkien taru” (1938–1940) muodostavat hänen laajimman ja tunnetuimman proosatuotantonsa. “Kurkien taru” kertoo 1400-luvun pirkkalaisista ja mahtavasta Kurjen suvusta, joka laajentaa valtaansa saamelaisalueille Lappiin, käy valtataisteluja ja solmii poliittisia liittoja — sarjan kolmas osa seuraa suvun nuorempaa polvea aina suureen sotaretkeen asti. Teos ilmestyi kolmena osana Otavan kustantamana vuosina 1938, 1939 ja 1940, ja sitä on myöhemmin tutkittu myös akateemisesti historiallisen romaanin näkökulmasta. Näytelmästä “Lemmin poika” hän sai valtion kirjallisuuspalkinnon vuonna 1923, ja hän sai saman tunnustuksen myöhemmin uudelleen — lähteet eivät ole yksimielisiä tarkasta lukumäärästä, mutta palkinto myönnettiin hänelle useammin kuin kerran.

Milloin Lauri Haarla eli?

Haarla syntyi 18.2.1890 ja kuoli 24.10.1944, 54-vuotiaana. Hän käytti alun perin sukunimeä Harberg ja otti nimen Haarla käyttöön vuonna 1906. Koska kuolemasta on kulunut yli 70 vuotta, hänen tuotantonsa on tekijänoikeudellisesti vapaata — harvinainen etu, joka koskee tällä sivustolla vain 1950-luvulla tai aiemmin kuolleita kirjailijoita.

Mistä Lauri Haarla oli kotoisin?

Haarla syntyi Korpilahdella. Opiskeltuaan filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi hän työskenteli historian ja suomen kielen opettajana useissa Helsingin kouluissa sekä Työväen akatemiassa 1927–1938. Hän toimi myös Näytelmäkirjailijaliiton puheenjohtajana 1923–1933, mikä kertoo hänen asemastaan aikansa teatterielämässä opettajan työn ohella.

Ekspressionisti ja Ultra-lehden toimittaja

Haarlaa pidetään yhtenä Suomen ensimmäisistä ekspressionisteista, ja hän toimi kirjallisuutta uudistaneen Ultra-lehden suomenkielisen osaston toimittajana. Tässä roolissa hän esitteli suomalaisille lukijoille saksalaista ja suomenruotsalaista ekspressionistista teoriaa ja käytäntöä. Sama ekspressionistinen ohjelma näkyy hänen näytelmissään, romaaneissaan ja runoissaan: hän vaati yhteiskunnallista uudistumista ja valistuneiden yksilöiden osallistumista paremman maailman rakentamiseen. Hänen näytelmiensä ekspressionistisia teemoja on myöhemmin tutkittu myös akateemisesti Jyväskylän yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa.