Elias-kirjailijat kirjailijat
Karjalohjan, Karkkilan, Lohjan, Nummi-Pusulan, Sammatin ja Vihdin
KOTISEUTUKIRJAILIJATIETOKANTA
Suurenna / Pienennä kirjasinkokoaPienennä kirjasinkokoaSuurenna kirjasinkokoa
 Etusivu  |  Hakuohje  |  Palaute  | Rekisteriselosteet  
Etsi kirjailija
 
 
 
Voit valita useamman vaihtoehdon valikosta pitämällä CTRL-näppäimen alhaalla.
 
 Yleistä   Tuotanto   Teokset   Tekstinäytteet   Lähteet   Näytä kaikki tiedot   Tulosta 
 
 
‹‹ Takaisin hakutulokseen

Helmi-Briitta Lajunen


Vasarla

Vihti


Kämmät saavat oman pöytäkirjansa, ensimmäinen virallinen kokous pidettiin kai maaliskuussa 1934. Poro kirjoittaa pöytäkirjaa:
”Päätimme, että kokoukset ovat joka maanantai klo 7 (19). Niissä suorittaa jokainen ohjelmaa. Seuraavan kokouksen ohjelma: laulua (Sole), kertomus (Vasu), runo (Poro), esitelmä (Lentsku). Kokouksiemme pitää olla sivistäviä ja kehittäviä. Päätimme myös jäsenien tehtävät: Vasu valittiin taipumustensa mukaisesti puheenjohtajaksi, Solesta tuli rahastonhoitaja, Lentskusta ulkoministeri ja Porosta sihteeri. Seuraamme kuuluu toistaiseksi neljä sangen mielenkiintoista sekä henkisesti korkeatasoista ihmislasta. Lisäämme seuran jäseniä, jos huomaamme sopivia henkilöitä.”

(Lähde: Lajunen, Helmi-Briitta, Kämmät: HBL:n nuoruuden ihanteet kirjana. Neljän tytön 30-luvun elämää, Vihti-seuran julkaisu nro 7 (Huhmari: Karprint Ky 1989). s. 30-31.)

Kaskuja:

Ohoh, kun tää maailma on suur: on Vihti ja Lohja, ja Karjaa ja Pohja ja viäl yks pitäjä siäl takan!

”Kummallinen reki”, sano piru äjest ”jos sen kääntää toistappäin, ei sitä verä kukaan, ja jos taas toistappäin, ei siin istuk kukaan!”

Almus Metso: ”Minuu vastaan tuli tiällä yks nuari flikka, jolla oli iso vatsa, ja mää kysyin flikalt, et onks hän mahtannu lihoo viime aikoina, mut flikka meinai vain, et hänel on vissiin maha täys ilmaa. – Sit kului aikaa muutampii kuukausii, mää rookain sen saman flikan, mut nyt se tyänsi hyvin levei lastenvaunui… Siin on ny sit ne kaks piaruu myssyt päässä, totesin mää.”

Kyl piru perillisii tua, ku Herra vaa henken ottaa

”Hyvä on, ettei lehmät lennä”, sano äijä kun rastaan paskan lakkis päälle sai.

(Lähde: Kuitunen, Leila, Mää olen Vihrist mää… Vihtiläisiä kaskuja. Huhmari: Karprint Ky 1995)
.