Elias-kirjailijat kirjailijat
Karjalohjan, Karkkilan, Lohjan, Nummi-Pusulan, Sammatin ja Vihdin
KOTISEUTUKIRJAILIJATIETOKANTA
Suurenna / Pienennä kirjasinkokoaPienennä kirjasinkokoaSuurenna kirjasinkokoa
 Etusivu  |  Hakuohje  |  Palaute  | Rekisteriselosteet  
Etsi kirjailija
 
 
 
Voit valita useamman vaihtoehdon valikosta pitämällä CTRL-näppäimen alhaalla.
 
 Yleistä   Kirjoittamisesta   Teokset   Tekstinäytteet   Näytä kaikki tiedot   Tulosta 
 
 
‹‹ Takaisin hakutulokseen

Juha Salonen


Lido

Lohja, Nummi-Pusula


Katkelma teoksesta Elämä jota en olisi halunnut elää:
 
Mua ei kiinnostanut politiikka ollenkaan. Se oli ihan luusereitten hommaa. Musta koko yhteiskunta oli ihan perseestä, enkä juuri välittänyt äänestää tai ottaa kantaa asioihin. Etumiehet ja edunvalvojat ajoi vain omaa etuaan ja se oksetti mua. Rockin kapinallinen henki sopi mulle loistavasti. Mä olin skidinä tottunut tekemään niska limassa hommia leivän eteen, joten mä en tuntenut olevani laiska tyyppi. Päinvastoin. Olin aina puuhastelemassa jotain. Soittamisen ohella hoidin keikkojen myynnin. Tuntu nastalta, kun ei tarvinnut nousta aamuneljältä Hesaria jakamaan. Mä tulin siihen aikaan vasta himaan.
                      Järkkärit pyysi lähettämään keikkapaikoille Kalevala-julisteita. No, eihän meillä mitään julisteita ollut. Dallattiin Remun kanssa stadille ja Wulffille Mantskun myymälään. Ostettiin julisteen kokoista paperia parikymmentä arkkia ja musta tussi. Piirsin kartonkiin ison huutomerkin. Ympyröin sen, ja alle raapustin KALEVALA. Se oli meidän juliste ja se toimi ihan hyvin.
                      Kerrankin päästiin keikalle johonkin Savon takamaille. Tanssijärkkäreillä oli tapana ostaa koko illaksi joku reijotaipale tai einoirmeli. Vähän ennen puoltayötä oli sitten tää rokkihetki. Meillä oli usein parikin keikkaa illalla. Nelkytviisminsaa Ypäjällä ja toiset loppuyöstä Humppilassa. Nyt oli vaan tää yks keikka. Alettiin veivata tukka putkella. Lavan eteen työntyi nää savolaishirmut. Ne oli jotain liukulettejä ja ne havitteli saksilla Albertin liehuvia lahkeita. Alppu tykitti sooloa kliimaksissa, kun savolaisjuntti leikkas saksilla lahkeen parikytsenttiä lyhemmäks. Lopulta keikka loppui ja saatiin kuulla, että ”Sysmän limaset pellet” venttas meitä takaovella. Meillä oli siihen aikaan roudarina Niemisen Helge. Helge oli mannepoika, ei mikään mammanpoika, ja ne aloitti Remun kanssa takaovishown. Jätkät otti käteensä mikkijalat ja alkoi huutaen huitoa: ”Kuka tulee ekana?” Savolaispojilta meni talkkunat pöksyyn ja ne häipy saman tien. Tää oli meille aika arkipäiväistä juttua ja lähdettiin hissunkissun himaan. Helge jatkoi Kalevalan jälkeen legendaarisena Hurriganesin roudarina aina viimeiseen hetkeensä saakka.