Elias-kirjailijat kirjailijat
Karjalohjan, Karkkilan, Lohjan, Nummi-Pusulan, Sammatin ja Vihdin
KOTISEUTUKIRJAILIJATIETOKANTA
Suurenna / Pienennä kirjasinkokoaPienennä kirjasinkokoaSuurenna kirjasinkokoa
 Etusivu  |  Hakuohje  |  Palaute  | Rekisteriselosteet  
Etsi kirjailija
 
 
 
Voit valita useamman vaihtoehdon valikosta pitämällä CTRL-näppäimen alhaalla.
 
 Yleistä   Tuotanto   Kirjoittamisesta   Teokset   Palkinnot   Tekstinäytteet   Lähteet   Näytä kaikki tiedot   Tulosta 
 
 
‹‹ Takaisin hakutulokseen

Hannu Niklander

Karkkila, Vihti



Kotiinpäin, 1974. Niklander kirjoitti teoksen heti armeijasta päästyään. Hän koki armeijan paikkana, joka vaati oman identiteetin korostamista. ”Teos sisältää runoja viidessä osassa, runoja kasvusta, matkasta ja kotiinpaluusta. Helppoja, inhimillisiä runoja, jotka ainakin nuori tai nuoresti ajatteleva ihminen voi löytää läheiseksi. --- Hannu Niklanderin runoista huomaa hänen ajattelunsa monitahoisuuden ja ennenkaikkea, mikä pistää maallikkoajattelijan silmää, ajattelun eritasoisuuden. Lentokoneessa Espanjan yllä hän löytää Madridin slummit, junassa näkee junan varjon, näkee itsensä radan varrella. Hän kertoo ennakkoluuloista, löytää luonnon ja isänmaan, ei tavallisessa passiivisessa merkityksessä, vaan ”vaatteina tekevän päällä”.” Kake, Luoteis-Uusimaa 12.12.1974/98
 
Maakuntalaulu, 1979. Uusimaalaisuutta tarkasteleva runokokoelma. Teos käsittää runoilijan tuotantoa vuosilta 1974-1977 ja mukana on aforismeja, omakohtaista tilitystä, luonnon kuvauksia ja uusmaalaisia henkilökuvia. ”Maakuntalaulu oli eteläsuomalaisen maaseudun ylistys”, Niklander on sanonut. Lisäksi hän toteaa: ”Humanismia minä peräänkuuluttaisin. Nykyajan ihmiskuva on… ei kyyninen, mutta ajattelematon. On hauska repiä kärpäseltä siivet ja katsoa, miten se sitten pääsee eteenpäin.”
 
Kössi Kaatran elämää ja lohjalaisvaiheita, 1982. Kirja työläiskirjailija Kössi Kaatrasta, ilmestynyt sarjassa Lohjan Pitäjäkertomuksia. Kaatra kirjoitti kuusi runoteosta ja kolme romaania. Tyylillisesti Kaatra edusti ns. vanhan työväenliikkeen runoilijatyyppiä.
 
Kauniisti niiaava tytär, 1983. Runokokoelma. Teemoina myytti-, matka-, eläin- sekä Uusimaa-aiheet. Mukana olevista runoista useimmat ovat syntyneet muutaman vuoden sisällä ennen niiden julkaisemista, mutta mukana on myös muutama runo jo kouluajoilta.
”Kokoelman nimi Kauniisti niiaava tytär sisältää sanaleikin, samalla se viittaa kokoelman lopussa olevaan runoon, jossa pohditaan Euroopan tulevaisuutta. Kreikkalainen jumaltarusto tuntee Europen, joka oli hyvinkasvatettu ja kauniisti niiaava tytär. Samanlainen kauniisti niiaava tytär on myös nykyinen Eurooppa, jonka maat kilvan pokkuroivat ja niiailevat Nato-kenraalien ja ohjuspäätösten edessä.” Marja-Leena Laaksonen, Karkkilan Seutu 9.2.1984/12
 
Suksien surujuhla, 1985. Runokokoelma, joka on jaettu kolmeen, lyyrisesti hieman erilaiseen osastoon. ”Niklanderin runoissa kieli on rikasta. Vuodenajat vaihtuvat kesästä kevääseen – suksien surujuhlaan. Kesän kauneus lumoaa ja hellyttää, varsinkin kun Suomen lippu nuokkuu juhannusyönä kuin ”uninen sukka lapsuuden hellanpellillä”. Syksyllä rännit motkottavat ja talven pakkaset sulavat kevättulviin. Uusmaalainen rapsodia poikkeaa kokonaisuudesta, koska se on runojen keskellä oleva proosaosa. Siinä Niklander tarkkailee ulkopuolelta elämän menoa, mutta välillä hän sukeltaa itse mukaan. --- Niklanderilla on sanottavaa nykyajan ihmiselle. Hän pohtii runoissaan elämän rajallisuutta, kestävyyttä, vanhuutta ja kuolemaa. Hän kirjoittaa vanhuudesta hellästi ja kauniisti kumppanilleen.” Annukka Viitaniemi, Kansanvakuutus 14.4.1986.
  
Muodonmuutoksia, 1987. Runokokoelma, jonka aihepiiri vaihtelee antiikin hahmoista nykypäivän suomalaisiin. Mukana on myös runoja sotaväestä.
 
Kahvilavieraan muistiinpanot, 1987. Ensimmäinen kaunokirjallinen proosateos, matkakirja, jossa tehdään matkoja tuttuun tuntemattomaan, ollaan Välimerellä lähimenetettyä etsimässä, käydään Turkin kahvittomassa kahvilassa ja koetaan ryöstö Malesiassa.
 
Öinen kävely, 1989. Esikoisnovellikokoelma, joka sisältää enimmäkseen tarinoita maaseudun nykypäivästä.
 
Vackert nigande dotter, 1989. Ruotsinkielinen runovalikoima.
 
Tuokiokuvia Euroopasta, 1990. Matkateos sopi hyvin kustantamon matkakirjasarjaan.
 
Sairaskertomuksia, 1994. Novellikokoelmassa Niklander kuvaa 15 kertomuksellaan pojan kasvamista aikuisuuteen ja isyyteen. ”Keväällä ilmestynyt Sairaskertomuksia on vihtiläiskirjailija Hannu Niklanderin parhaasta päästä. Ilmaisu on täsmällistä ja kuvakieli kuivakan realistista. Nauru ja syvä murhekin on rivien välissä. Tilannekomiikka ei silti ole sattumanvaraista, ja kirjailija itse pitäytyy tarkkailijana, vaikka onkin yksi keskeisistä hahmoista. --- Niklanderin tämänkertainen kirjoittajanote on alusta loppuun hervahtamatonta, välillä hirtehisen sumeilematonta ja ehdottoman rehellistä.” Leena Helo-Janhunen, Luoteis-Uusimaa 22.7.1994.
 
Vaahteranlehti ja vaakunalilja, 1996. Kanadaa luotaava matkakirja, jonka tarinoissa tunkeudutaan pintaa syvemmälle ja pohditaan siirtolaisuuden luonnetta ja amerikkalaistumista, esitellään Uusi Ranska puulintuineen ja inuitit mursunluukaiverruksineen sekä ukrainalaiset pääsiäismunat.
 
Aurinko katsoo taakseen, 1999. Esikoisromaani voitti valtion kirjallisuuspalkinnon. Teos on humanistinen ja ironinen omaelämäkerrallinen isäsuhteen tilitys. Romaani kertoo yhdentoista vuoden jaksosta ja tapahtuu paikoissa, jotka yksi kerrallaan muodostuvat luovutetuiksi. Samalla luovutaan lapsuudesta. Niklander käsittelee isän ja pojan suhteen muuttumista ja kääntymistä päälaelleen. Romaani on myös kielellinen kehityskertomus, sillä se alkaa pienen pojan äänellä ja kehittyy päähenkilön mukana monimutkaisemmaksi ja vivahteikkaammaksi.
 
Leskimiehen kevät, 2000. Novellikokoelma kertoo ihmisistä elämän valintavaiheissa ja pettymysten äärellä.
 
Radan varrella varjo, 2003. Itsenäinen jatko romaaniin Aurinko katsoo taakseen. Teos kuvaa lukiolaiselämää ja asevelvollisuusaikaa. Tapahtumat sijoittuvat suurelta osin Kajaaniin, näin se on tekijänsä pohjoisin teos.
 
Kuu jättää jäljen, 2006. Romaanitrilogian itsenäinen päätösosa, jossa keskeisenä on 1970-luvun opiskelijaelämä yhteiskunnallisine aktiviteetteineen.

Hopeatornien maa, 2008. Kanada-aiheinen runoteos.
 
Ansionsa mukaan, 2009. Novellikokoelmassa Niklander kuvaa keski-ikäisiä miehiä heidän konferenssimatkoillaan tai seikkailuillaan Kuuban kosteilla kujilla. Keski-ikäisten miesten rinnalla on aina myös nainen.

Taivaalla tutut tähdet, 2012. Romaani nuoren miehen kypsymisestä.

Luon katseen luoteeseen, 2014. Robustos

Kuinka saa sanoa, 2015. Robustos.
 
Kolmelta mantereelta - matkakertomuksia maailmalta, 2016. Robustos
 
Rikottua lasia, 2017. Robustos.
 
Euraasian muistot, 2018. Robustos.
 
Mukana myös mm. näissä:
  • Uudesti luova maa, 1971. Runoja ja novelleja antologiassa.
  • Teema 73 –julkaisut, 1973. Niklander oli mukana suomalaisuuden olemusta tutkivissa runoissa.
  • Länsi-Uudenmaan Kirjoittajain Albumi II ja III. Runoja ja novelleja antologioissa.
  • Vuosirengas, 1974.
  • Päivänlasku, 1970-l.
  • Päivänkierto, 1970-l.
  • Lumilyhty, 1978. Lastenlukemisto.
  • Tataarien säkeitä. Niklander suomensi tataarien kansanlauluja, jotka levytettiin vuoden 1979 paikkeilla.
  • Karkkila albumi II.
  • Pitkä juna – Det Långa Tåget. Rauhanantologiassa runoja ja lyhytproosaa suomeksi ja ruotsiksi.
  • Kenkää enolle, 1983. Novellikokoelma, nuorten kirjailijoiden antologia, jonka toimittivat H.N., Anja Kauranen ja Kosti Sironen. Kirjallisen Myrsky-ryhmän ja muiden mukaan kutsuttujen kertomuksia. Niklanderilta on yhteiskuntasatiiri Rottasota. Mukana myös mm. Kari Hotakainen, Jouko Lehtonen, Harri Sirola ja Anja Vähäaho.
  • Aleksis ja Aurora. Hannu Niklanderin Mäntsälän 400-vuotisjuhlia varten kirjoittama historiallinen, yksinäytöksinen pienoisnäytelmä.
  • Miehen mallit, 1985. Pamfletti, Niklanderilta essee erilaisista miestyypeistä kirjallisuudessa.
  • Amash Saleh M.: Runoja. 1989. Irakilaisen suurlähettilään teoksen suomentaminen ja stilisointi. Arabialaista nykyrunoutta.