Iris KähäriLohja 
Iris Kähärin isä sotilasvirkailija Otto Ijäs oli kotoisin Sortavalasta. Hänen äitinsä oli sveitsiläisen juustomestarin tytär, joka asui perheineen monilla Suomen paikkakunnilla kunnes muutti Viipurin maalaiskuntaan. Se oli lähempänä Pietaria, minne voi ja juusto oli vietävä, ja lähempänä satamaa jos tuotteet oli myytävä Helsinkiin. Sirkka Iris Ijäs oli ensimmäisellä evakkomatkallaan jo puolivuotiaana kun I maailmansota syttyi. Seuraava Viipurin tyhjennys oli 1918 jolloin elettiin vapaussotaa. Mutta vuonna 1939 oli traagisin lähtö: Iris Kähäri toimi lääkintälottana ja opettajana Viipurin eteläpuolella Aution koululla. Jatkosodan aikana muutettiin lopullisesti pois kotiseudulta. Kähärit asuivat Teuvalla pari vuotta, Köyliössä neljä vuotta ja muuttivat Lohjalle 1952. Iris Kähäri luonnehti itseänsä kirjailijaksi, jonka perusteema on kadotettu kotiseutu. Sota-ajan jälkeen hän tutustui suomalaisiin modernisteihin kuten Haavikkoon, Mannerkorpeen ja Nummeen sekä Ruotsin matkallaan 1949 ruotsalaisiin runoilijoihin ja prosaisteihin, mm. Lindegreniin, Vennbergiin ja Ahliniin. Ensimmäiset teokset olivat hänen mukaansa harjoitelmia, mutta kun hän muutti Lohjalle, sai aikaa lukea enemmän, sai oman huoneen TuotantoElämän koko kuva ilmestyi 1960. Se kertoo siirtoväen kohtalosta, jota seurataan kymmenen vuoden ajan. Kirjassa ovat miehet toimivina päähenkilöinä, naiset passaavat heitä - kuten karjalaisnaiset ovat aina passanneet. Karjalaisiin yhdistetään myös iloisuus ja huumori, jota kirjassa viljellään. Menetetyn kotiseudun kaihoa ja ikävää Kähäri kuvaa myös kirjoissaan Viipurilaisen iltapäivä (1964) ja Otolliset vuodet (1979). Kesämaassa (1967) Kähäri kuvaa useita sukupolvia, henkilökuvat löytyvät omista tädeistä, enoista, isoisästä ja isoäidistä. Naisen asemasta keskusteltiin kiivaasti 60-luvulla, ja se antoi voimakkaan sysäyksen tarinalle. Kesämaassa nuoret naitetaan toisilleen, mutta päähenkilö Maija haluaa ripustautua mieheensä, häneltä puuttuu terve itsetunto. Muistoksi Lohjan vuosilta Kähäri kirjoitti romaanin Otolliset vuodet. Se sijoittuu Lohjalle, mutta suku on Karjalasta kotoisin. Aika on kuitenkin jo 60- ja 70-lukua, jolloin tytär ei ota enää äidistä mallia vaan "tanssii oman pillinsä mukaan". Päähenkilö on papin tytär jota on vaikea naittaa, on vielä lapsikin olemassa. Kirjan teemana on Lohjan kirkon urkuriita, eteen vai taakse, se kulkee läpi kirjan. Karjalaan Kähäri palasi vielä teoksessaan Seppele Viipurille, joka ilmestyi 1988. Hän oli kirjoittanut 70-luvulla näytelmän Ranssipuoti Karjalan liitolle ja halusi jatkaa sen tarinaa romaaniksi. Hän keräsi tietoa kirjaa varten, mutta 70-luku ei ollut otollista aikaa vanhan muistelulle. Mutta kun ilmapiiri muuttui, oli työ helppoa. Kähäri käytti valmiiksi kokoamaansa aineistoa. Teoksella oli sosiaalinen tilaus. Kirjan nimi - kustantajan sanelema - istui jo 1980-luvun ilmapiiriin, Viipuri tuntui sananakin hellyttävältä. Romaani on laajaa epiikkaa, kirjailija käytti siinä vähän vuorosanoja ja epäsuoralla kerronnalla hän pystyi välttämään liian läheisiä asioita. Hän kuvasi Viipuria välirauhan aikaan, sota oli takana. Kuitenkin Kähäri sanoi vuonna 1990: Kotiseutuni on Helsingin Munkkivuori. Teokset
Suomennokset:
palkinnot
|
