Georg Sigurd Wettenhovi-Aspa

Karjalohja, Lohja


Georg Sigurd Wettenhovi-Aspa
  • Georg Sigurd Wettenhovi-Aspa syntyi Helsingissä 7.5.1870
  • Kävi koulua mm. Helsingfors lyceumissa, Svenska reallyceum i
    Helsingforsissa ja saksalaisessa sisäoppilaitoksessa.
  • Opiskeli kuvataiteita mm. Tanskassa
  • Toimi lukuisissa eri ammateissa;  mm. Karjalohjan suojeluskunnan
     päällikkönä.
  • Rakennutti itse suunnittelemansa Vilniemen huvilan Karjalohjalle ja asui siellä aika ajoin.

Sigurd Wettenhovi-Aspa (1870-1946) oli värikäs ja kiehtova persoona. Hän oli monipuolisuusmies, joka ei juuri millään alalla saavuttanut haluamaansa arvostusta. Varsinaisesti hän oli taidemaalari , mutta hänelle on annettu myös lukuisia muita titteleitä: kuvanveistäjä, pilapiirtäjä, näyttelijä, runoilija, kirjailija, säveltäjä, soittoniekka, keksijä, arkkitehti, kielentutkija, suomalaisuusmies, rotuteoreetikko, astronomi, egyptologi, maailmanmatkaaja, suojeluskuntapäällikkö, poliittinen yksityisyrittäjä ja suurmiesten tuttu.

Seuraavassa ote Erkki Urpilaisen kirjoittamasta artikkelista Kaltio-Lehdessä:

”Historiankirjoituksen puolella Wettenhovi-Aspa osoitti etymologisen todistelun avulla, että kaikki sivistys oli lähtöisin Suomesta. Hänen merkittävin teoksensa tällä alalla on kaksiosainen Suomen kultainen kirja. Sen jälkimmäinen osa ilmestyi Kalevalan satavuotisjuhlien yhteydessä otsikolla Kalevala ja Egypti. Siinä Wettenhovi-Aspa todisti, että Egyptin korkeakulttuuri oli Suomesta lähtöisin. Suomalaiset olivat muinoin vaelluksillaan saapuneet Niilin varsille ja perustaneet sinne siirtokuntansa, joista oli kehittynyt Egyptin valtakunta. Metodinaan Wettenhovi-Aspa käytti eräänlaista intuitiivista permutaatiota, joka ei perustunut mihinkään tiukkoihin sääntöihin. Hän perusti johdoksensa kielenkulumisilmiöön. Ajan myötä sanan lyhenevät käytössä. Esimerkiksi venäläisissä nimissä yleinen loppu -ski on kehittynyt poikaa tarkoittavasta sanasta sikiö. Siten nimen Nevski alkuperäinen muoto on ollut Nevan sikiö. Vastaavalla tavalla hän selitti useiden ulkomaisten paikannimien ja vieraskielisten sanojen alkuperän. Esimerkiksi: Kiova < Kivihovi, Veiksel < Vehkaselkä, Honolulu < Huonoluulo, muumio < muu mies,  labyrintti < läpiriento.

 Wettenhovi-Aspan historialliset tutkimukset saivat omana aikana tylyn vastaanoton. Niitä ei varsinaisesti tyrmätty, vaan ne vaiettiin kuoliaaksi. Niiden funktiota ei juurikaan ymmärretty. Wettenhovi-Aspa oli suomenruotsalaista sukua, mutta jo varhain hän oli saanut voimakkaan suomenmielisen herätyksen. Tämän vuoksi varsinkin ruotsinkielisten keskuudessa häneen suhtauduttiin avoimen vihamielisesti. Kun hän vuonna 1915 julkaisi Suomen kultaisen kirjan ensimmäisen osan, ruotsinkielinen lehdistö kehotti kaikkia olemaan koskematta koko tekeleeseen. Tästä oli seurauksena, että teoksen ruotsinkielinen laitos myytiin kahdessa viikossa loppuun. Maaseutukaupunkien ruotsinkieliset killat ostivat suuren osan painoksesta polttaakseen sen. Wettenhovi-Aspan historialliset kirjoitukset oli kohdistettu toisaalta suomenruotsalaisuutta, toisaalta ahdasmielistä kielitiedettä vastaan. Hän halusi kirjoillaan todistaa, että ruotsinkielisten ylemmyydentunne suomalaisia kohtaan oli täysin perusteetonta. Ruotsalaiset olivat historiattomia mitättömyyksiä suomalaisten rinnalla. Fennougristeja hän puolestaan halusi mollata osoittamalla, että he näpertelivät mitäänsanomattomien ongelmien parissa eivätkä halunneet nähdä kielihistoriassa suuria linjoja.

Vaikka Wettenhovi-Aspa pyrkikin julkisuudessa osoittamaan, että hän oli vakavissaan teorioidensa kanssa, niin sitä hän ei todellisuudessa ollut. Mielikuvituksellisilla teorioillaan hän tahallisesti pyrki ärsyttämään aikalaisia ja parodian keinoin osoittamaan, että ruotsalaisten näkemykset omasta suuresta menneisyydestä olivat vailla pohjaa, ja että kielitieteilijöiden teoriat olivat täysin naurettavia. Tätä puolta Wettenhovi-Aspan kohdalla ei ole kuitenkaan yleensä ymmärretty, vaan yleisesti on katsottu, että hän oli tosissaan teorioineen. Myöhemmät suomalaisten loistavaa menneisyyttä korostaneet kirjoittajat ovatkin usein vedonneet juuri häneen.”