Elias-kirjailijat kirjailijat
Karjalohjan, Karkkilan, Lohjan, Nummi-Pusulan, Sammatin ja Vihdin
KOTISEUTUKIRJAILIJATIETOKANTA
Suurenna / Pienennä kirjasinkokoaPienennä kirjasinkokoaSuurenna kirjasinkokoa
 Etusivu  |  Hakuohje  |  Palaute  | Rekisteriselosteet  
Etsi kirjailija
 
 
 
Voit valita useamman vaihtoehdon valikosta pitämällä CTRL-näppäimen alhaalla.
 
 Yleistä   Tuotanto   Teokset   Tekstinäytteet   Lähteet   Linkit   Näytä kaikki tiedot   Tulosta 
 
 
‹‹ Takaisin hakutulokseen

Raimo Pitkänen

Karkkila, Vihti


Raimo Pitkänen
  • syntynyt Kuopiossa 24.3.1956
  • kuvataiteilija
  • kehitysvammaisten ohjaaja
  • puoliso oopperalaulaja Eeva-Kaarina Vilke
  • asuu Karkkilassa
  • Raimo Pitkänen asui lapsena Kuopiossa, nuorena Hyvinkäällä. Pikkusisko syntyi perheeseen heidän asuessaan Hyvinkäällä. Vuosina 1980-2002 hän asui Helsingissä, Turussa, Mikkelissä ja Vihdissä  "…tuulen viemänä, elämän ilmiöitä ja kummallisuuksia ihmetellen, keräillen kokemuksia…".  Vuodesta 2002 lähtien hän on asunut Karkkilassa: "…elämä sai suunnan, kuvataidetta syntyi, samoin runoja alkoi putkahdella, vihkoja täyttyi…". Hän on karkkilalaisen (vuonna 2007 rekisteröityneen) Kamut- kulttuuriyhdistyksen puheenjohtaja.

    Vuodesta 1979 lähtien hän on toiminut puolipäiväisenä kehitysvammaisten ohjaajana. Jo Hyvinkäällä syntyi kiinnostus kuvataiteisiin, hän on opiskellut mm. Hyvinkään Taidekoulussa v. 1978-1979. Raimo Pitkänen on Vihti-ryhmän jäsen sekä vuodesta 1985 lähtien hän on ollut mukana Länsi-Uudenmaan Taiteilijaseurassa. 2000-luvulla aktiivisen kirjoittamisen myötä tekstit ovat liittyneet kuviin toistuvasti.

    Isä vei häntä kirjastoon Kuopiossa jo ennen kuin hän oppi lukemaan. Kiinnostus kirjallisuuteen syntyi Hyvinkäällä: "Hyvinkäällä syntyi myös koko elämän kestävä kiinnostus kirjastolaitoksiin ja lukemiseen."

    Tuotanto

    Vihdissä asuessaan Raimo Pitkänen alkoi kirjoittaa päiväkirjoja, lisäksi hän kirjoitti paikallislehtiin. Runous oli jo pitkään kiinnostanut häntä: "Kaikenlaisen kirjallisuuden lukemisen ohella luin paljon runoutta ja moderni runous kiinnosti ja kiinnostaa edelleen."

    Vuonna 2006 hän julkaisi runokirjan Onko totta Neeba: runoja. 2000-luvulla aktiivisen kirjoittamisen myötä tekstit ovat liittyneet kuviin toistuvasti.

    Tukena kirjoittamisessa on puoliso Eeva-Kaarina: " Tekstieni paras kriitikko ja lukija on vaimoni Eeva-Kaarina, joka korjaa kieliasua ja tekee muutosehdotuksia tekstiin. Joillekin ystävilleni ja tuttavilleni näytän tekovaiheessa olevia tekstejä. Onkin syntynyt Rampen runopiiri kun lähetän runojani tekstiviesteinä. Ne toimivat jonkinlaisina kynnyksinä uusille runoille, joita sitten jatkan ja työstän eteenpäin kohti tiiviimpää muotoa ja toteutusta."

    "Kirjoittamiseni ja koko elämäni motto on: rakkaus ja uhma!"

    Runokirja Tähtien hehku ilmestyi joulukuussa 2007.

    Joulukuussa 2008 ilmestyi runokirja Pikkukaupungin kirja I: kirjallisia valuja.

    Syksyllä 2010 ilmestyi teos "Sinipukuinen nainen". Kirjan runot jatkat teemaa: rakkaus, parisuhde, luonto ja ihminen sekä  ihmisen ajan rajallisuus. Sinipukuinen nainen on trilogian itsenäinen päätösosa.

    Pikkukaupungin kirja 1  Onko totta Neeba    Tähtien hehku


    Teokset

    • Onko totta Neeba: runoja. Hoodoo-kustannus 2006.

    • Tähtien hehku. Hoodoo-kustannus 2007.

    • Pikkukaupungin kirja I: kirjallisia valuja. Hoodoo-kustannus 2008.

    • Sinipukuinen nainen: runoja. Hoodoo-kustannus 2010.

    Tekstinäytteet

    Teoksesta: Onko totta Neeba (2006)

    Minussa ilo soi
    sinä kuulut minun heimooni


    Älä tuomitse minua
    rakkauden kiertokulkulaista,
    olen tehnyt pesän sinuun.


    Kaiken yllä taivas
    haaveilin ikuisuudesta
    tuli naapuri.


    Teoksesta: Tähtien hehku (tulossa syksyllä 2007)

    Katson vuodet kumoon
    ja värien ilosanomaa hapuilen,
    maailmassa,
    jossa muistojen kiilat ovat
    merkkejä huomisesta.


    Vanha nainen katsoi minua,
    minä mietin, että ajat ovat
    muuttuneet.


    Me keinutimme laivaa
     emme kaataneet sitä
       mutta kyllä me kumollaan oltiin.


    Kaikilla kalenterit
    aikoja täynnä
    tämä hymytön aika.


    Ihan hiljaa sataa
    suudelmat selkään
    kun ahneet suut etsivät toisiaan
    suut nuo ilon lähettiläät.

    Teoksesta: Sinipukuinen nainen

    Ulkona sataa.
    Päivänpaisteessa tai sateessa
    ajattelen sinua.
    Muistan,
    lapsena vinttihuoneessa,
    sade ropisi kattoon,
    luettiin kirjoja.
    Nyt tuulen huminassa,
    kaistaleen päässä hengityksesi.
    Kuuluu.
    Avaruuden äänet.
    Sitten kun aamu aukaisee silmänsä,
    suutelen ja kumarran sinulle.
    Luopumatta.

    Teoksesta: Sinipukuinen nainen

    Tämä on sinulle, runo.

    Minä rakastan sinua, koska sinä olet.

    Lähteet

    • Raimo Pitkänen 5.10.2007, 11.12.2008
    • Kuvat: Raimo Pitkänen.
    • Galleria.net: Raimo Pitkänen Curriculum Vitae
      http://www.galleriat.net/cv.asp?cid=1018
    • Luoteis-Uusimaa 21.12.2007
    • Raimo Pitkänen, sähköposti marraskuu 2010

    Linkit

    Galleria.net: Raimo Pitkänen Curriculum Vitae
    http://www.galleriat.net/cv.asp?cid=1018