Elias-kirjailijat kirjailijat
Karjalohjan, Karkkilan, Lohjan, Nummi-Pusulan, Sammatin ja Vihdin
KOTISEUTUKIRJAILIJATIETOKANTA
Suurenna / Pienennä kirjasinkokoaPienennä kirjasinkokoaSuurenna kirjasinkokoa
 Etusivu  |  Hakuohje  |  Palaute  | Rekisteriselosteet  
Etsi kirjailija
 
 
 
Voit valita useamman vaihtoehdon valikosta pitämällä CTRL-näppäimen alhaalla.
 
 Yleistä   Tuotanto   Kirjoittamisesta   Tekstinäytteet   Lähteet   Näytä kaikki tiedot   Tulosta 
 
 
‹‹ Takaisin hakutulokseen

Kaija Olin-Arvola

Karkkila, Lohja, Sammatti


”Kirjoitin ensimmäiset runoni viisivuotiaana ja siitä pitäen tiesin tulevani runoilijaksi. Kirjoittaminen on minulle sekä iloinen harrastus että tuskallinen pakko. Muutaman kerran olen elämässäni joutunut tilanteeseen, missä minun on ollut valittava joko kirjoittaminen tai elämä. Olen aina valinnut elämän”, Kaija Olin-Arvola toteaa elämänsä arvoista. Voi sanoa, että hän kirjoittanut koko tietoisen elämänsä, lukenut ja kirjoittanut. Vaikka hän on kirjoittanut mitä erilaisimpia tekstejä tiedotteesta dekkariin, on runomuoto yhä hänelle läheisin.

”Aiheista minulla ei ole koskaan ollut puutetta, mutta aloittaminen on vaikeaa. Joskus voin kirjoittaa kymmeniä liuskoja yhteen menoon, mutta kun euforia on ohi, kaikki päätyy roskikseen ja painuu unohduksen suohon. Olen enemmänkin tuurikirjoittaja. Monen monituiset kerrat olen päättänyt lopettaa kirjoittamisen, mutta jotenkin vain en ole päässyt pahasta tavasta eroon. Yleensä hion tekstejäni vaihtelevasti. Aikaisemmin olin tarkka teksteistäni, mutta nykyisin olen jo oppinut jopa tappamaan rakkaimpani.” Kaija uskaltaa tunnustaa, että hänellä on valmiina melkoinen pino julkaisemattomia käsikirjoituksia.

”Neuvoni nuorille kirjoittajille kuuluu lyhyesti: säilyttäkää etäisyys. Se tarkoittaa, että tekstin laatu paranee, kun oppii valehtelemaan ja kirjoittamaan itsestäkin kuin vieraasta siasta. Sydänverellä syntyy yleensä kelvotonta tekstiä. Täytyy säilyttää etäisyys sekä tekstiin että siinä esiintyviin mahdollisiin henkilöihin. Kriitikot kannattaa häätää mahdollisimman kauas. Hyvistä ohjeista voi ottaa oppia, mutta pitää silti muistaa, että sinun tekstisi on sinun. Varastamisessa ei ole mitään väärää, kunhan ei jää kiinni. Nykykirjallisuus on pitkälle sitaattia, jota kutsutaan intertekstuaalisuudeksi.”