Elias-kirjailijat kirjailijat
Karjalohjan, Karkkilan, Lohjan, Nummi-Pusulan, Sammatin ja Vihdin
KOTISEUTUKIRJAILIJATIETOKANTA
Suurenna / Pienennä kirjasinkokoaPienennä kirjasinkokoaSuurenna kirjasinkokoa
 Etusivu  |  Hakuohje  |  Palaute  | Rekisteriselosteet  
Etsi kirjailija
 
 
 
Voit valita useamman vaihtoehdon valikosta pitämällä CTRL-näppäimen alhaalla.
 
 Yleistä   Tuotanto   Teokset   Lähteet   Linkit   Näytä kaikki tiedot   Tulosta 
 
 
‹‹ Takaisin hakutulokseen

Jonne Aapeli Piippo

Vihti


Piippo luki ahkerasti, suosikkikirjailija oli Ernest Hemingway. Vaikka Piippo kirjoitti opettajantyön ohessa, kirjoituskaudet eivät tunnolliseen opetustyöhön vaikuttaneet. Kirjoittaminen vei kaiken ajan mikä opetustyöltä jäi. Vuonna 1949 Piippo tiedustelikin mahdollisuutta luovuttaa opettajan velvollisuudeksi katsottu nuorisotyö toiselle henkilölle, mutta ei kuitenkaan saanut tähän tarkastajalta lupaa.

Piippo osallistui erilaisiin novellikilpailuihin, kunnes vuonna 1944 voitti lehden kirjoituskilpailun romaanilla Vuosi elämästämme. Myös novelleja lunastettiin.

Vuonna 1945 valmistui peräti kolme romaania. Humoristinen esikoisromaani Helena-mamsellin kolmas kosija oli suosittu sodanjälkeisessä Suomessa. Savolainen Aaretti Harju on päähenkilö Piipon romaanissa Norsunluutorni (1945). Piipon opiskeluaika Kajaanin seminaarissa näkyy teoksessa: Norsunluutorni kuvaa seminaarilaisten opiskelijaelämää 1930-luvulla. Aaretti Harju kamppailee teoksessa myös mielenterveytensä kanssa ja joutuu tekemään valinnan kahden naisen välillä.

Tehdas huutaa (1945) teosta voi pitää työläisromaanina. Se kattaa yhden päivän Kajaanin Puutavarayhtiön toiminnasta: yhtiön toiminnan kuvauksen lisäksi päivän aikana tapahtuu paljon muutakin, kuten tulipalo, häät ym. Piipon yhteiskunnallinen ajattelu alkoi jo näkyä tässä romaanissa. Aikalaisarvostelut olivat myönteisiä.

Salapoliisiromaani Sininen kuolema ilmestyi vuonna 1946. Poikien seikkailuromaani Atomipommiakin voimakkaampi ilmestyi seuraavana vuonna, Muudan Juntunen vuonna 1951 ja romanitarina Meira vuonna 1953.

Piipon näkökulma erityisesti myöhemmässä tuotannossa on työmiehen: arkista elämää ja toimeentulon epävarmuutta. Puuyhtiö ilmestyi vuonna 1958, lähtökohtana teoksessa on luokkataistelu. Pekka Tarkka toteaa arvostelussaan (HS 1958): ” siinä on pohjoissuomalaista työmiestä ja tehtaalaista kuvattu niin, että vaasalaiset rakennusmestarit, jyväskyläläiset myyjättäret…ymmärtävät mistä on kysymys.” Päähenkilöä teoksessa ei ole, vaan päähenkilön roolin saa yhteisö. Tarkka kritisoikin teosta henkilöiden ohuuden takia, mutta kiittää miljöökuvausta. Yhteiskunnallisena ilmiönä Tarkka vertaa Piipon teosta Haanpään 1930-luvun romaaneihin. Puuyhtiön tarina jatkui vuonna 1964 Käpälauta romaanissa: sahalaisten luottamusmies pakoilee esivaltaa maaseudulla ja lopulta poliisi ampuu hänet.