Einari Vuorela
Einari Vuorela (1889–1972) oli suomalainen runoilija, joka julkaisi lähes kaksikymmentä runokokoelmaa ja kirjoitti parhaan tuotantonsa Vihdin Nummelassa.
| Vuosi | Teos | Laji |
|---|---|---|
| 1919 | Huilunsoittaja | runokokoelma |
| 1921 | Keväthartaus | runokokoelma |
| 1922 | Kevätlaulu maakylästä | runokokoelma |
| 1923 | Yön kasvot | runokokoelma |
| 1925 | Varjoleikki | runokokoelma |
| 1926 | Silkkikauppias | romaani |
| 1927 | Täältä kaukana | runokokoelma |
| 1932 | Kaukainen tuuli | runokokoelma |
| 1937 | Unhoituksen maa | runokokoelma |
| 1945 | Tie ja vaeltaja | runokokoelma |
| 1948 | Korpien takaa | runokokoelma |
| 1952 | Veräjäpuu | runokokoelma |
| 1958 | Tikan kannel | runokokoelma |
| 1967 | Puut ajattelevat | runokokoelma |
| 1971 | Kiurun portaat | runokokoelma |
| 1975 | Siintää himmeyden metsät | runokokoelma |
Einari Vuorela (1889–1972) oli suomalainen runoilija, joka julkaisi uransa aikana lähes kaksikymmentä runokokoelmaa ja kirjoitti parhaana pidetyn tuotantonsa asuessaan Vihdin Nummelassa 1920- ja 1930-lukujen taitteessa.
Mitä Einari Vuorela on kirjoittanut?
Vuorela debytoi kokoelmalla Huilunsoittaja (1919) ja julkaisi sen jälkeen tasaiseen tahtiin uusia kokoelmia — muun muassa Keväthartaus (1921), Kevätlaulu maakylästä (1922), Yön kasvot (1923) ja Varjoleikki (1925) — joista useat kuuluvat hänen tunnetuimpiin. Runouden ohella hän kirjoitti myös proosaa, muun muassa romaanin Silkkikauppias (1926); runokokoelma Täältä kaukana (1927) jatkoi hänen tuotteliasta 1920-lukuaan. 1930-luvulla ilmestyivät muun muassa Kaukainen tuuli (1932) ja valikoima Korpirastas (1933). Tuotantoa leimaa luonnon ja maaseudun kuvaus sekä vaeltajahahmot, mutta Vuorela oli myös hienovarainen rakkauslyyrikko ja filosofisten teemojen käsittelijä — hänen runoutensa ei siis tyhjenny pelkkään maaseuturomantiikkaan. Ura jatkui vielä 1950- ja 1960-luvuilla kokoelmilla Veräjäpuu (1952), Tikan kannel (1958) ja Puut ajattelevat (1967), ja viimeinen hänen eläessään ilmestynyt kokoelma oli Kiurun portaat (1971); postuumi kokoelma Siintää himmeyden metsät julkaistiin 1975, kolme vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Vuorela on siis harvinaisen pitkäikäinen esimerkki runoilijasta, jonka ura ulottui itsenäisyyden ensimmäisistä vuosista aina 1970-luvulle asti — yli viisikymmentä vuotta yhtäjaksoista julkaisemista. Hänen työstään palkittiin muun muassa kahdesti valtion kirjallisuuspalkinnolla 1930-luvulla, Aleksis Kivi -palkinnolla 1948, Eino Leinon palkinnolla 1966 ja Suomen Kirjailijaliiton tunnustuspalkinnolla 1969.
| Vuosi | Teos | Tyyppi |
|---|---|---|
| 1919 | Huilunsoittaja | Runokokoelma |
| 1921 | Keväthartaus | Runokokoelma |
| 1922 | Kevätlaulu maakylästä | Runokokoelma |
| 1923 | Yön kasvot | Runokokoelma |
| 1925 | Varjoleikki | Runokokoelma |
| 1926 | Silkkikauppias | Romaani |
| 1927 | Täältä kaukana | Runokokoelma |
| 1932 | Kaukainen tuuli | Runokokoelma |
| 1937 | Unhoituksen maa | Runokokoelma |
| 1945 | Tie ja vaeltaja | Runokokoelma |
| 1948 | Korpien takaa | Runokokoelma |
| 1952 | Veräjäpuu | Runokokoelma |
| 1958 | Tikan kannel | Runokokoelma |
| 1967 | Puut ajattelevat | Runokokoelma |
| 1971 | Kiurun portaat | Runokokoelma |
| 1975 | Siintää himmeyden metsät (postuumi) | Runokokoelma |
Milloin Einari Vuorela eli?
Vuorela syntyi 17. elokuuta 1889 ja kuoli 10. heinäkuuta 1972 Helsingissä, 82-vuotiaana. Hänen tuotteliain ja parhaana pidetty kautensa ajoittuu 1920- ja 1930-lukujen taitteeseen, mutta hän julkaisi uusia runokokoelmia säännöllisesti aina kuolinvuoteensa saakka.
Mistä Einari Vuorela oli kotoisin?
Vuorela syntyi Keuruulla, mutta hänen yhteytensä Vihtiin syntyi, kun hän asui ja kirjoitti Nummelassa juuri sinä aikana, jota kirjallisuudentutkijat pitävät hänen tuotantonsa vahvimpana kautena. Paikallishistorian mukaan hän oli Nummelassa tunnettu hahmo: kookas, tummahiuksinen mies, joka kulki leveälieriseinen musta hattu päässään. Keuruu pysyi kuitenkin hänen elämänsä ankkurina läpi elämän, ja hänet on myös haudattu sinne syntymäseudulleen.