Valmistujaisruno
Valmistujaisruno lakkiaisiin tai puheeseen: Katri Valan runo Elämä kokonaan luettavaksi, lähteineen — ja miksi vakiintunutta valmistujaisrunoa ei ole.
| Runo | Runoilija | Kokoelma | Luettavissa |
|---|---|---|---|
| Elämä | Katri Vala | Paluu (1934) | kokonaan tällä sivulla |
1 runoa on tekijänoikeudesta vapaita ja luettavissa tällä sivulla kokonaan.
Suomalaisessa juhlaperinteessä ei ole yhtä vakiintunutta, nimeltä tunnettua “valmistujaisrunoa” — toisin kuin esimerkiksi Suvivirsi peruskoulun päättäjäisissä. Sen sijaan Katri Valan lyhyt runo “Elämä” (1934) sopii erinomaisesti valmistumisen kaltaiseen uuden vaiheen alkuun, ja se on julkista omaisuutta: koko teksti on alla.
Millainen runo sopii tilanteeseen valmistujaisruno?
“Elämä” kuvaa tuntemattomasta tulevaa ja tuntemattomaan katoavaa tietä, jolla kulkija näkee vilahduksia valosta ja varjosta ennen kuin matka jatkuu. Se ei mainitse valmistumista tai koulua sanallakaan, mutta juuri sen avoimuus tekee siitä toimivan: se sopii kenelle tahansa, joka on juuri astumassa uuteen elämänvaiheeseen, oli kyse sitten ylioppilaaksi valmistumisesta, ammattiin valmistumisesta tai muusta uuden alun hetkestä.
Runon kirjoittaja Katri Vala oli 1920–1930-lukujen Tulenkantajat-kirjailijaryhmän keskeinen lyyrikko ja yksi suomenkielisen vapaamittaisen runouden uranuurtajista. “Elämä” on peräisin hänen kolmannesta kokoelmastaan Paluu (1934) — kymmenen vuotta hänen esikoiskokoelmansa Kaukainen puutarha (1924) jälkeen — ja edustaa hänen tuotantonsa rauhallisempaa, pohtivaa puolta verrattuna hänen myöhempiin, ajan tapahtumia sävyttäviin teksteihinsä. Näiden kahden kokoelman välissä ilmestyi vielä Maan laiturilla (1930), ja Valan viimeiseksi jäänyt kokoelma Pesäpuu palaa julkaistiin 1942 — koko ura mahtuu siis alle kahteenkymmeneen vuoteen, mikä näkyy myös runojen tiiviissä, harkitussa kielessä.
Suomalaisessa juhlaperinteessä lakkiaisiin ja valmistujaisiin liittyy toki vakiintuneita lauluja — esimerkiksi Maamme-laulu kuuluu lähes jokaiseen suomalaiseen koulujuhlaan — mutta yksittäistä, nimeltä tunnettua runoa juuri valmistumista varten ei ole samalla tavalla vakiintunut kuin vaikkapa äitienpäivän runoperinteessä. Siksi “Elämä” toimii tässä lainattuna, ei perinteisenä, valmistujaisrunona: se sopii sisällöltään, ei siksi että se olisi kirjoitettu tähän tarkoitukseen.
Saako runon lainata korttiin tai puheeseen?
Kyllä. Katri Vala kuoli 1944, joten hänen tuotantonsa — myös “Elämä” — on ollut julkista omaisuutta jo vuosikymmeniä. Sen saa lainata kokonaan lakkiaispuheeseen, valmistujaiskorttiin tai vaikka juhlaohjelman kanteen, ilman lupaa tai lähdemaksua.
Tie tulee tuntemattomasta, tie katoaa kaukaisuuteen. Puitten ylitse kulkee aika. Aurinko syttyy ja sammuu. Tiellä on kimmeltävät läikät, tiellä värisevät lehtien varjot. Matkamies tulee tuntemattomasta, näkee kimmeltävän läikän, kaksi, näkee erään varjon – – ja matka jatkuu.
— Katri Vala, “Elämä”, kokoelmasta Paluu (1934)
Mistä runon löytää kokonaisuudessaan?
Koko runo on yllä. Katri Valan muu tuotanto — hänen esikoiskokoelmastaan Kaukainen puutarha (1924) myöhempiin, vakavampiin teoksiin — on listattu julkaisujärjestyksessä Katri Valan sivulla.
Kuinka pitkä runon pitäisi olla?
“Elämä” on kymmenen riviä pitkä ja sopii sellaisenaan kokonaan luettavaksi ääneen alle puolessa minuutissa — juuri sopiva pituus lakkiaispuheen väliin tai kortin sisään.
Kaksi käytännön vinkkiä valintaan ja esitykseen lakkiaisjuhlassa tai muussa vastaavassa tilaisuudessa:
- Jos runon lukee juhlapuhuja eikä valmistuja itse, kannattaa mainita ennen lukemista, kuka runon on kirjoittanut ja mistä kokoelmasta se on — se antaa lyhyellekin runolle painoarvoa.
- Jos etsit useampaa vaihtoehtoa samaan juhlaan, koko runo saa liittää myös lahjakirjan kanteen tai valmistujaiskortin sisäsivulle, sillä se on julkista omaisuutta.
Jos etsit juhlavampaa, pidempää vaihtoehtoa, katso onnitteluruno, joka kokoaa muita elämänmyönteisiä runoja erilaisiin juhlahetkiin. Jos valmistuminen johtaa pian häihin asti, myös häärunot hyödyntää samaa runoa toisesta näkökulmasta. Laajempi katsaus suomalaiseen runouteen ylipäätään löytyy sivulta lajit/runous.
Yleisimmät virheet valmistujaisrunon valinnassa
Kaksi asiaa kannattaa tarkistaa etukäteen:
- Runoa lainataan tuntemattomasta lähteestä. Netistä löytyy paljon nimettömiä “valmistujaisrunoja”, joiden kirjoittajaa ei kerrota — silloin ei myöskään voi tietää, saako tekstiä käyttää vapaasti vai ei. “Elämä” on turvallinen valinta juuri siksi, että sen tekijä, kokoelma ja tekijänoikeustilanne ovat kaikki tiedossa.
- Runolta odotetaan valmistumisen mainitsemista. “Elämä” ei mainitse koulua, tutkintoa tai lakkia sanallakaan — se toimii tunnelman, ei sanaston kautta. Jos valmistuja odottaa suoraa viittausta valmistumiseen, kannattaa harkita omaa, henkilökohtaista puhetta lainatun runon rinnalle.
- Runon sävy ei sovi juhlan luonteeseen. “Elämä” on rauhallinen ja pohtiva, ei riemukas — jos lakkiaisjuhla on äänekäs ja iloinen, kannattaa harkita, sopiiko rauhallisempi runo väliin vai onko parempi jättää se pienempään, henkilökohtaisempaan hetkeen.
Yhteenveto
“Elämä” on kokonaan yllä ja valmis käytettäväksi heti: kymmenen riviä, julkista omaisuutta, ei vaadi lupaa. Se sopii parhaiten hiljaisempaan, pohtivaan hetkeen lakkiaisjuhlassa — jos kaipaat sen sijaan riemukkaampaa, äänekkäämpää sävyä, katso onnitteluruno, jonka Saima Harmajan “Aamuhiihto” tarjoaa energisemmän vaihtoehdon samaan uuden alun teemaan. Kumpikin runo on julkista omaisuutta, joten kumman tahansa voi valita tilaisuuden tunnelman mukaan miettimättä tekijänoikeutta erikseen — molemmat sopivat sellaisenaan painettavaksi juhlaohjelmaan tai luettavaksi ääneen puheen osana. Kumpaakaan ei myöskään tarvitse selittää yleisölle etukäteen — molemmat kestävät sen, että kuulija tulkitsee ne omalla tavallaan, mikä on osa lyhyen runon vahvuutta pitkässä juhlapuheessa — se jättää tilaa kuulijan omalle ajatukselle ja tulkinnalle sen sijaan että selittäisi ja perustelisi kaiken auki valmiiksi loppuun asti.