Aila Meriluoto

Aila Meriluoto kirjat järjestyksessä

Meriluoto käänsi kirjallisuutta myös laajasti, muun muassa Harry Martinsonin Aniaran, mutta taulukossa on hänen oma tuotantonsa. Taulukko kattaa runokokoelmat, romaanit, lastenkirjat ja muistelmateokset yli 60 vuoden ajalta.

Mistä Aila Meriluodon kirjat kannattaa aloittaa?

Aloita esikoiskokoelmasta Lasimaalaus (1946): se teki Meriluodosta tunnetun jo hänen ollessaan 22-vuotias ja on yhä hänen luetuin teoksensa. Proosaan tutustuvalle sopii romaani Peter-Peter (1971), ja muistelmateksteistä kiinnostuneelle Lasimaalauksen läpi (1986), jossa hän palaa esikoiskokoelmansa syntyyn vuosikymmenten takaa.

Lastenkirjoihin tutustuvalle sopii Pommorommo (1956), Meriluodon ensimmäinen lapsille suunnattu teos. Myöhemmästä, kypsemmästä runoudesta hyvän kuvan antaa Kimeä metsä (2002), joka ilmestyi yli puoli vuosisataa esikoiskokoelman jälkeen ja osoittaa, miten pitkä ja monipuolinen hänen uransa lopulta oli.

Kuuluvatko Aila Meriluodon kirjat sarjaan?

Meriluodon tuotannossa ei ole varsinaista jatko-osasarjaa. Hänen muistelmateoksensa — Lasimaalauksen läpi, Vaarallista kokea, Mekko meni taululle ja Tältä kohtaa — täydentävät kuitenkin toisiaan ja kannattaa lukea julkaisujärjestyksessä, jos muistelmat kiinnostavat. Kukin niistä tarkastelee eri vuosikymmentä hänen pitkästä urastaan, ja yhdessä ne muodostavat laajan kuvan runoilijan elämästä esikoiskokoelman julkaisuvuodesta 2010-luvulle asti.

Mitä Aila Meriluoto kirjoitti viimeksi?

Meriluodon viimeinen elinaikana julkaistu runokokoelma oli Tämä täyteys, tämä paino (2011). Hänen päiväkirjamerkintöihinsä perustuva teos ilmestyi postuumisti vuonna 2022, Anna-Liisa Haavikon toimittamana.

Aila Meriluodon tunnetuimmat runot

Meriluoto tunnetaan ennen kaikkea esikoiskokoelmastaan Lasimaalaus (1946), jonka nimirunoa on siteerattu ja opetettu suomalaisissa kouluissa vuosikymmenten ajan. Hän asui vuosina 1962–1974 Ruotsissa, mistä käsin hän myös käänsi laajasti pohjoismaista ja saksankielistä kirjallisuutta — muun muassa Harry Martinsonin eeppisen runoelman Aniaran sekä Rainer Maria Rilken ja Johann Wolfgang von Goethen runoutta. Kääntäjän työstä hänelle myönnettiin oma valtion kääntäjäpalkinto vuonna 1975. Työstään hän sai muutoin muun muassa valtion kirjallisuuspalkinnon neljästi (1947, 1953, 1959, 1975), Kalevi Jäntin palkinnon 1947, F. E. Sillanpää -palkinnon 1958, Pro Finlandia -mitalin 1962 ja Aleksis Kivi -palkinnon 2002.

Meriluoto oli myös aktiivinen suomentaja: hän käänsi kirjallisuutta erityisesti asuessaan Ruotsissa vuosina 1962–1974, ja hänen laaja käännöstyönsä ulottui pohjoismaisesta runoudesta saksankieliseen klassikkoon. Tästä työstä hänelle myönnettiin oma valtion kääntäjäpalkinto. Pitkän uransa loppupuolella hän palasi yhä useammin muistelmalliseen proosaan, jossa hän tarkasteli omaa kirjailijantietään esikoiskokoelmasta lähtien.

Meriluoto kirjoitti pitkän uransa aikana neljällä eri kirjallisuuden lajilla — runoudella, romaanilla, lastenkirjalla ja muistelmateoksella — ja siirtyi niiden välillä vuosikymmenestä toiseen. Tämä monipuolisuus erottaa hänet monista aikalaisistaan, jotka pitäytyivät tiukemmin yhdessä lajissa.

Ruotsissa asuessaan Meriluoto ehti asua sekä Ruotsin Lapissa Nilivaaran kylässä 1960-luvun alussa että myöhemmin Enköpingissä lähellä Tukholmaa. Tämä pitkä ulkomailla asumisen jakso näkyy hänen tuotannossaan sekä aihepiirien laajentumisena että käännöstyön lisääntymisenä samoina vuosina. Hän kuoli Helsingissä vuonna 2019, 95-vuotiaana, jätettyään jälkeensä yhden pisimmistä ja monipuolisimmista urista suomalaisessa kirjallisuudessa — yli 60 vuotta esikoiskokoelman julkaisemisesta viimeisiin elinaikanaan ilmestyneisiin teoksiin.

Meriluodon tuotanto sopii lukijalle, joka etsii suomalaisen sotienjälkeisen runouden klassikoita tai kirjailijaa, joka on kirjoittanut yhtä aikaa runoutta, proosaa ja lastenkirjoja pitkän ja poikkeuksellisen monipuolisen uran ajan. Muuta suomalaista runoutta löytyy runous-lajisivulta ja lastenkirjallisuutta lastenkirjat-lajisivulta. Meriluodon teoksia löytyy laajasti suomalaisista kirjastoista ja antikvariaateista, mikä tekee koko tuotantoon tutustumisesta helppoa riippumatta siitä, kiinnostaako lukijaa enemmän runous, proosa vai muistelmakirjallisuus tästä pitkästä ja monipuolisesta urasta.