Edith Södergran
Edith Södergran (1892–1923), suomenruotsalaisen modernismin uranuurtaja: runokokoelmat julkaisujärjestyksessä ja tietoa hänen tunnetuimmista runoistaan.
| Vuosi | Teos | Laji |
|---|---|---|
| 1916 | Dikter | runokokoelma |
| 1918 | Septemberlyran | runokokoelma |
| 1919 | Rosenaltaret | runokokoelma |
| 1920 | Framtidens skugga | runokokoelma |
| 1925 | Landet som icke är | runokokoelma |
Edith Södergran (1892–1923) on suomenruotsalaisen runouden merkittävin uudistaja: hän kirjoitti ruotsiksi vapaamittaisia, kuvarikkaita runoja aikana, jolloin se oli vielä poikkeuksellista. Hän kuoli tuberkuloosiin vasta 31-vuotiaana, mutta ehti julkaista esikoiskokoelmastaan lähtien uuden äänensävyn pohjoismaiseen runouteen.
Södergran kasvoi Pietarissa monikielisessä ympäristössä: hän kävi saksankielistä Petrischule-koulua ja opiskeli lisäksi ranskaa, englantia ja venäjää sekä myöhemmin yksityistunneilla suomea ja italiaa. Hän kirjoitti varhaisimmat runonsa saksaksi ja vaihtoi vasta noin vuonna 1908 kirjoituskielekseen ruotsin, äidinkielensä. Hän vietti elämänsä viimeiset vuodet perheensä kanssa Raivolassa Karjalan kannaksella, jonne hänet myös haudattiin. Hän ei elinaikanaan juuri saanut tunnustusta: vapaamittainen, perinteisistä runomitoista poikkeava ilmaisu ja epätavalliset aiheet hämmensivät aikalaisia. Kirjailijat Hagar Olsson ja Elmer Diktonius kuuluivat harvoihin, jotka ymmärsivät hänen runoutensa merkityksen jo tuolloin.
Södergran sairastui tuberkuloosiin nuorena ja hoidatti itseään muun muassa Sveitsin Davosissa, mutta tauti ei koskaan parantunut kokonaan. Sairaus ja sen tuoma kuoleman läheisyys ovat läsnä erityisesti hänen myöhemmissä runoissaan.
Edith Södergran runot järjestyksessä
Södergran julkaisi neljä kokoelmaa elinaikanaan ja yhden postuumisti. Hänen tuotantonsa siirtyy esikoiskokoelman voimakkaasta itsetietoisuudesta kohti yhä riisutumpaa, visionäärisempää ja lopulta kuoleman läheisyyttä käsittelevää ilmaisua. Taulukossa kokoelmat ovat julkaisujärjestyksessä.
| Vuosi | Teos | Laji |
|---|---|---|
| 1916 | Dikter | runokokoelma |
| 1918 | Septemberlyran | runokokoelma |
| 1919 | Rosenaltaret | runokokoelma |
| 1920 | Framtidens skugga | runokokoelma |
| 1925 | Landet som icke är | runokokoelma |
Viimeinen kokoelma, Landet som icke är, koottiin ja julkaistiin vasta Södergranin kuoleman jälkeen vuonna 1925.
Mistä Edith Södergrannin runot kannattaa aloittaa?
Esikoiskokoelma Dikter (1916) on luonteva aloituspiste: siinä Södergranin vapaa mitta ja voimakas kuvasto ilmestyvät suomenruotsalaiseen runouteen lähes valmiina. Landet som icke är sopii lukijalle, joka haluaa lukea hänen viimeiset, kuoleman läheisyydessä kirjoitetut runonsa. Septemberlyran ja Rosenaltaret sopivat lukijalle, joka haluaa seurata, miten hänen kuvastonsa muuttuu esikoiskokoelman jälkeen yhä rohkeammaksi ja omalakisemmaksi.
Kuuluvatko kirjat sarjaan?
Ei. Södergranin viisi kokoelmaa ovat itsenäisiä, vaikka niissä on havaittavissa selvä kehityskaari kohti yhä riisutumpaa ja visionäärisempää ilmaisua.
Mitä Edith Södergran on kirjoittanut viimeksi?
Hänen viimeiset runonsa koottiin postuumisti kokoelmaan Landet som icke är (1925), joka ilmestyi kaksi vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Vasta kuoleman jälkeen hänen runoutensa alkoi saada sitä tunnustusta, jota se ei elinaikana juuri saanut, ja hänestä tuli vähitellen yksi Pohjoismaiden tunnetuimmista ja rakastetuimmista runoilijoista.
Edith Södergrannin tunnetuimmat runot
Södergranin kuolemasta on kulunut yli 100 vuotta, joten hänen tuotantonsa on tekijänoikeudellisesti vapaata. Tunnetuimpiin runoihin kuuluu Dikter- kokoelman “Dagen svalnar…”, joka kuvaa hiipuvaa rakkautta illan viilenemisen kautta ja jota siteerataan usein alkusanoin “Dagen svalnar mot kvällen”. Useita hänen runojaan on suomennettu, muun muassa Uuno Kailaan toimesta 1920-luvulla.
Miksi Edith Södergran on niin merkittävä?
Södergrania pidetään sekä suomenruotsalaisen että laajemmin pohjoismaisen modernismin keskeisimpiä edelläkävijöitä. Hänen vapaamuotoinen, voimakkaan assosiatiivinen kuvakielensä ja itsevarma lyyrinen minänsä olivat radikaali uudistus aikansa runoudessa, ja hänen vaikutuksensa ulottuu 1920-luvun suomalaisesta uudesta runoudesta myöhempiin sukupolviin pohjoismaisessa naislyriikassa asti.
Kenelle Edith Södergrannin runot sopivat?
Södergranin runot sopivat lukijalle, joka etsii voimakasta, symboliikkaan nojaavaa lyriikkaa rakkaudesta, kuolemasta ja yksinäisyydestä. Hän ei ollut osa mitään suomalaista kirjailijaryhmää – toisin kuin moni häntä hieman myöhemmin seurannut runoilija – vaan kehitti äänensä pitkälti eristyksissä Raivolassa, mikä tekee hänen tuotannostaan erityisen omaperäisen. Katri Valan sivulla on toinen 1900-luvun alun suomalainen modernisti, ja kauneimmat suomalaiset runot -sivulla on laajempi valikoima runoutta. Södergranin runoja luetaan sekä alkukielellä ruotsiksi että suomennoksina, ja moni suomalainen runoilija on kääntänyt hänen tuotantoaan vuosikymmenten mittaan. Häntä kannattaa lukea rinnan muun 1920-luvun suomalaisen ja suomenruotsalaisen modernismin kanssa, sillä hänen tuotantonsa avasi tietä sille vapaammalle ilmaisulle, jota moni myöhempi runoilija sittemmin jatkoi. Hänen lyhyt mutta tiivis tuotantonsa palkitsee myös uudelleenlukemisen: viiden kokoelman kokonaisuus on nopea käydä läpi, mutta siitä löytää joka lukukerralla uusia sävyjä.