Uuno Kailas
Uuno Kailas (1901–1933), Suomalaisen rukouksen kirjoittaja: runokokoelmat julkaisujärjestyksessä ja tietoa hänen tunnetuimmasta runostaan ja aiheistaan.
| Vuosi | Teos | Laji |
|---|---|---|
| 1922 | Tuuli ja tähkä | runokokoelma |
| 1925 | Purjehtijat | runokokoelma |
| 1926 | Silmästä silmään | runokokoelma |
| 1928 | Paljain jaloin | runokokoelma |
| 1931 | Uni ja kuolema | runokokoelma |
| 1933 | Punajuova | runokokoelma |
Uuno Kailas (1901–1933) oli yksi 1930-luvun johtavista suomalaisrunoilijoista Kaarlo Sarkian rinnalla ja Tulenkantajat-liikkeen keskeinen ääni. Hän ehti 31 elinvuotensa aikana julkaista kuusi runokokoelmaa, joista viimeinen ilmestyi hänen kuolinvuonnaan.
Kailas syntyi nimellä Frans Uuno Salonen ja otti myöhemmin kirjailijanimen Uuno Kailas. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa 1920-luvulla ja toimi myös kääntäjänä. Hän kuului Tulenkantajat-ryhmään, joka halusi 1920-luvulla suunnata suomalaista kirjallisuutta kohti eurooppalaisia virtauksia tunnuslauseellaan “Ikkunat auki Eurooppaan!”. Kailaan runoudessa liikkeen eurooppalaisuus yhdistyi kuitenkin syvään levottomuuteen, uskoon ja kuoleman läsnäoloon, jotka erottavat hänet ryhmän elämänmyönteisemmistä runoilijoista.
Kailas oli myös aktiivinen kääntäjä: hän suomensi muun muassa Edith Södergrannin runoja 1920-luvun lopulla, mikä teki suomenruotsalaisen modernistin tuotantoa tunnetuksi suomenkielisille lukijoille jo ennen kuin Södergran itse oli laajasti tunnustettu.
Hänen ensimmäinen kokoelmansa Tuuli ja tähkä ilmestyi jo 21-vuotiaana, ja seuraavat viisi kokoelmaa julkaistiin verrattain tiiviillä tahdilla aina hänen kuolemaansa asti – Kailaan koko tuotanto mahtuu alle kahteentoista vuoteen. Tästä huolimatta hänen tuotantonsa ehti käydä läpi selvän kehityskaaren nuoruuden merenkulkuaiheisesta kuvastosta kohti myöhäistuotannon syvempää uskonnollista ja eksistentiaalista pohdintaa, joka teki hänestä 1930-luvun alun tunnetuimpia runoilijoita Sarkian rinnalla ja teki hänen tuotannostaan yhden aikansa puhutuimmista.
Uuno Kailas runot järjestyksessä
Kailaan tuotanto ulottuu 1920-luvun alusta vuoteen 1933. Hänet ja Kaarlo Sarkian mainitaan usein rinnakkain 1930-luvun suomalaisen runouden johtohahmoina, vaikka heidän äänensä erosivat toisistaan: Kailaan runoutta leimaa levottomuus, usko ja kuoleman läheisyys, kun Sarkian runoutta leimaa pikemminkin haikea kauneuden ja unelman kaipuu. Taulukossa ovat Kailaan kokoelmat julkaisujärjestyksessä.
| Vuosi | Teos | Laji |
|---|---|---|
| 1922 | Tuuli ja tähkä | runokokoelma |
| 1925 | Purjehtijat | runokokoelma |
| 1926 | Silmästä silmään | runokokoelma |
| 1928 | Paljain jaloin | runokokoelma |
| 1931 | Uni ja kuolema | runokokoelma |
| 1933 | Punajuova | runokokoelma |
Punajuova (1933) julkaistiin hänen kuolinvuonnaan, kun Kailas kuoli matkalla Nizzassa terveytensä vuoksi.
Kailas matkusti 1920- ja 1930-luvun taitteessa useaan otteeseen Keski-Eurooppaan, ja nämä matkat näkyvät hänen runojensa kuvastossa. Viimeinen näistä matkoista Ranskan Nizzaan jäi hänen elämänsä viimeiseksi: hän kuoli siellä vain 31-vuotiaana vuonna 1933.
Mistä Uuno Kailaan runot kannattaa aloittaa?
Uni ja kuolema (1931) on selvä aloituspiste: se sisältää hänen tunnetuimman runonsa “Suomalainen rukous” ja edustaa hänen tuotantonsa kypsintä vaihetta, jossa usko, kuolema ja levottomuus kietoutuvat toisiinsa hallitusti. Paljain jaloin (1928) sopii lukijalle, joka haluaa tutustua hänen 1920-luvun tuotantoonsa, ja Punajuova (1933) lukijalle, joka haluaa lukea hänen viimeiset, kuoleman edellä kirjoitetut runonsa.
Kuuluvatko kirjat sarjaan?
Ei. Kailaan kuusi kokoelmaa ovat itsenäisiä teoksia, vaikka niissä toistuvat samat aiheet: kuolema, usko ja levottomuus.
Mitä Uuno Kailas on kirjoittanut viimeksi?
Hänen viimeinen kokoelmansa oli Punajuova (1933), joka ilmestyi samana vuonna kuin hänen kuolemansa Ranskan Nizzassa, jonne hän oli matkustanut terveytensä vuoksi.
Uuno Kailaan tunnetuimmat runot
Kailaan kuolemasta on kulunut yli 70 vuotta, joten hänen tuotantonsa on tekijänoikeudellisesti vapaata. Tunnetuin yksittäinen runo on “Suomalainen rukous” kokoelmasta Uni ja kuolema (1931): se on hartaudellinen pyyntö kansan puolesta, ja siitä tuli erityisen tunnettu talvisodan aikana. Taneli Kuusisto sävelsi runon, ja se otettiin suomalaiseen virsikirjaan vuonna 1986 virreksi 584.
Kenelle Uuno Kailaan runot sopivat?
Kailaan runot sopivat lukijalle, joka etsii hartaudellista, kuolemaa ja uskoa käsittelevää 1930-luvun runoutta, samoin kuin lukijalle, joka on kiinnostunut Tulenkantajat-liikkeen levottomammasta, uskonnollisemmasta siivestä. Kaarlo Sarkian sivulla on toinen samana vuosikymmenenä vaikuttanut runoilija, ja Edith Södergrannin sivulla toinen tekijänoikeusvapaa suomalais-ruotsalainen moderni runoilija, jonka runoja Kailas itse aikanaan suomensi. Kailaan, Sarkian ja Södergrannin tuotantoja rinnakkain lukemalla saa kattavan kuvan 1900-luvun alkupuolen suomalaisen ja suomenruotsalaisen runouden moninaisuudesta. Kailaan lyhyeksi jäänyt ura osoittaa, kuinka paljon yksi runoilija ehti vaikuttaa suomalaiseen runouteen vain runsaassa vuosikymmenessä, ja hänen runojaan luetaan ja lausutaan edelleen erityisesti kirkollisissa ja isänmaallisissa yhteyksissä “Suomalaisen rukouksen” kautta, joka on säilyttänyt asemansa yhtenä suomalaisen hengellisen runouden tunnetuimmista teksteistä vuosikymmenien ajan.
Käsi kokonaan
Kailaan runoissa toistuvat syyllisyys ja jakautunut minä. Käsi on niistä tunnetuimpia: koko runo rakentuu yhden ruumiinosan ympärille, joka on tehnyt sen mitä puhuja ei halua omakseen tunnustaa.
Miten pelkään tuota kättä! On se tehnyt työtä monta kunnotonta, tunnotonta. Hyvät jätti tekemättä.
Petti, kun sen kestää piti. Mit’ ei myödä saisi, möi se. Ilman lyönnin syytä löi se. Kylvöstänsä kyitä iti.
Pelkään kättä pöydälläni. Kunpa kuivettuis se heti! Voi, se mustan ristin veti yli koko elämäni!
Uuno Kailas: “Käsi”, kokoelmasta Runoja (1932). Runo on tekijänoikeudesta vapaa, koska tekijän kuolemasta on kulunut yli 70 vuotta.