Kaarlo Sarkia
Kaarlo Sarkia (1902–1945), suomalaisen romanttisen runouden mestari ja kääntäjä: runokokoelmat julkaisujärjestyksessä ja vinkki, mistä aloittaa lukeminen.
| Vuosi | Teos | Laji |
|---|---|---|
| 1929 | Kahlittu | runokokoelma |
| 1931 | Velka elämälle | runokokoelma |
| 1936 | Unen kaivo | runokokoelma |
| 1943 | Kohtalon vaaka | runokokoelma |
| 1944 | Runot | runokokoelma |
Kaarlo Sarkia (1902–1945) oli yksi 1930-luvun johtavista suomalaisrunoilijoista, tunnettu muodollisesti taidokkaasta ja romanttisesta lyriikastaan. Hän oli myös arvostettu kääntäjä, joka toi ranskalaista ja italialaista runoutta suomen kielelle.
Sarkia opiskeli Helsingissä ja Turussa ja matkusteli 1920- ja 1930-luvuilla Saksassa, Sveitsissä ja Italiassa – matkat, jotka näkyvät hänen runojensa eteläisessä kuvastossa ja kielten tuntemuksessa. Hänen runoutensa keskeisiä teemoja ovat unet, tavoittamattomat unelmat ja kauneuden kaipuu; häntä on kutsuttu juuri uneksinnan ja kauneuden runoilijaksi, jonka tuotannossa toistuvat myös suuren lyriikan ikuiset aiheet – rakkaus, elämä ja kuolema. Kääntäjänä hän tunnetaan erityisesti Charles Baudelairen, Victor Hugon ja Arthur Rimbaud’n suomennoksistaan; hänen versionsa Rimbaud’n “Le Bateau ivre” -runosta (“Humaltunut venhe”) on mainittu yhtenä hänen kääntäjäntyönsä huippukohdista.
Kaarlo Sarkia runot järjestyksessä
Sarkian tuotanto ulottuu 1920-luvun lopulta hänen kuolinvuoteensa 1945. Taulukossa ovat hänen kokoelmansa julkaisujärjestyksessä.
| Vuosi | Teos | Laji |
|---|---|---|
| 1929 | Kahlittu | runokokoelma |
| 1931 | Velka elämälle | runokokoelma |
| 1936 | Unen kaivo | runokokoelma |
| 1943 | Kohtalon vaaka | runokokoelma |
| 1944 | Runot | runokokoelma |
Kokoelmien väliset tauot pitenivät Sarkian uran edetessä: esikoisesta seuraavaan kokoelmaan kului kaksi vuotta, mutta Unen kaivon ja Kohtalon vaa’an väliin jäi lähes vuosikymmen.
Sarkian oma nimi syntymässä oli Kaarlo Aukusti Kytöharju; hän otti kirjailijanimen Sarkia myöhemmin. Hän vietti pitkiä aikoja ulkomailla osittain terveydellisistä syistä, ja nämä matkat rahoittivat osaltaan hänen laajaa käännöstyötään.
Mistä Kaarlo Sarkian runot kannattaa aloittaa?
Esikoiskokoelma Kahlittu (1929) on luonteva aloituspiste: siinä Sarkian tunnusomainen, muodoltaan tiukka ja tunnelmaltaan haikea runokieli on jo selvästi tunnistettavissa. Kohtalon vaaka (1943) sopii lukijalle, joka haluaa lukea hänen myöhäistuotantoaan, jossa kuolema ja ihmisen kärsimys nousevat aiheiksi. Velka elämälle (1931) ja Unen kaivo (1936) sopivat lukijalle, joka haluaa seurata hänen tuotantonsa keskivaiheen kehitystä esikoisen ja myöhäistuotannon välissä.
Sidottu muoto vapaamitan aikakaudella
Toisin kuin monet hänen aikalaisensa Tulenkantajat-liikkeessä, jotka kirjoittivat vapaamittaista runoutta, Sarkia pysyi uskollisena perinteiselle, sidotulle runomitalle ja loppusoinnulle koko tuotantonsa ajan. Häntä on kuvattu juuri tämän sidotun muodon mestarina: rytmin ja riimin täsmällisyys yhdistyy hänen runoissaan romanttiseen, usein haikeaan sisältöön. Runojen sointuvuuden ansiosta niitä on ollut suosittua lausua ääneen, ja osa niistä on myös sävelletty lauluiksi.
Kuuluvatko kirjat sarjaan?
Ei. Sarkian neljä alkuperäistä kokoelmaa ovat itsenäisiä teoksia; vuoden 1944 Runot kokoaa niiden rinnalle myös uutta materiaalia hänen elämänsä viimeisiltä vuosilta.
Mitä Kaarlo Sarkia on kirjoittanut viimeksi?
Hänen viimeinen elinaikanaan ilmestynyt kokoelmansa oli Runot (1944), joka julkaistiin vuosi ennen hänen kuolemaansa Sysmässä vuonna 1945. Kokoelmien väliset vuodet hän käytti paljolti käännöstyöhön, minkä vuoksi uusia runokokoelmia ilmestyi harvemmin kuin uransa alkupuolella.
Kaarlo Sarkian tunnetuimmat runot
Sarkian kuolemasta on kulunut yli 70 vuotta, joten hänen tuotantonsa on tekijänoikeudellisesti vapaata. Yksi hänen tunnetuimmista runoistaan on “Älä elämää pelkää”, joka kehottaa runon puhuttelemaa vastaanottamaan elämän sen kaikessa vaihtelevuudessaan – runo tiivistää monen Sarkian runon perusasenteen kohti kohtaloa ja aikaa.
Kenelle Kaarlo Sarkian runot sopivat?
Sarkian runot sopivat lukijalle, joka etsii muodoltaan huoliteltua, romanttista lyriikkaa rakkaudesta, ajan kulumisesta ja kohtalosta. Hänen käännöksensä sopivat lukijalle, joka haluaa tutustua ranskalaiseen ja italialaiseen runouteen suomeksi juuri sellaisena kuin 1930-luvun suomalaislukijat sen ensi kertaa kohtasivat. Sarkian runojen sointuva, lausuttavaksi sopiva kieli tekee niistä myös hyvän valinnan sille, joka haluaa lukea runoutta ääneen. Uuno Kailaan sivulla on toinen samana vuosikymmenenä vaikuttanut runoilija, ja kauneimmat suomalaiset runot -sivulla laajempi valikoima suomalaista runoutta. Sarkian ja Kailaan tuotantoja kannattaa lukea rinnan, sillä ne osoittavat, kuinka erilaisia ääniä samana vuosikymmenenä vaikuttaneet runoilijat saattoivat käyttää. Sarkian omistautuminen sidotulle muodolle silloinkin, kun vapaamitta oli nousussa, tekee hänen tuotannostaan kiinnostavan myös suomalaisen runomitan historian näkökulmasta, joka muistuttaa siitä, ettei modernismin nousu 1900-luvun alun Suomessa tarkoittanut perinteisen runomuodon täydellistä katoamista. Hänen käännöstyönsä ja omat runonsa yhdessä osoittavat, kuinka läheisessä yhteydessä suomalainen runous oli 1930-luvulla eurooppalaisiin kirjallisuuksiin.
Hautakirjoitus kokonaan
Sarkian runoudessa mitta ja riimi ovat tarkkoja, ja Hautakirjoitus kokoelmasta Kahlittu (1929) on siitä lyhyt esimerkki: kaksi säkeistöä, ristiriimi ja kysymys, johon ei vastata.
Käsi Tuntemattoman kantoi minut Tyhjästä Olevaan. Mut multa, mi kerran mun antoi, pian otti mun uudestaan.
Miks yöstäni lähtenyt olin? Valon, lämmön miks tuntea sain? Mitä polkuja nurmille polin – tomu maan, mitä päivästä hain?
Kaarlo Sarkia: “Hautakirjoitus”, kokoelmasta Kahlittu (1929). Runo on tekijänoikeudesta vapaa, koska tekijän kuolemasta on kulunut yli 70 vuotta.