Eeva Kilpi
Eeva Kilpi (1928–2026) kirjoitti yli 30 romaania, novellia, runokokoelmaa ja muistelmaa. Teokset julkaisujärjestyksessä ja lukuvinkit tällä sivulla.
| Vuosi | Teos | Laji |
|---|---|---|
| 1959 | Noidanlukko | novellikokoelma |
| 1960 | Kukkivan maan rannat | romaani |
| 1962 | Nainen kuvastimessa | romaani |
| 1964 | Elämä edestakaisin | romaani |
| 1966 | Lapikkaita | novellikokoelma |
| 1970 | Kesä ja keski-ikäinen nainen | novellikokoelma |
| 1971 | Hyvän yön tarinoita | novellikokoelma |
| 1972 | Tamara | romaani |
| 1972 | Laulu rakkaudesta ja muita runoja | runokokoelma |
| 1973 | Häätanhu | romaani |
| 1976 | Terveisin | runokokoelma |
| 1976 | Ihmisen ääni | esseekokoelma |
| 1978 | Naisen päiväkirja | romaani |
| 1979 | Se mitä ei koskaan sanota | novellikokoelma |
| 1982 | Ennen kuolemaa | runokokoelma |
| 1983 | Elämän evakkona | romaani |
| 1987 | Animalia | runokokoelma |
| 1989 | Talvisodan aika | romaani |
| 1990 | Välirauha, ikävöinnin aika | romaani |
| 1993 | Jatkosodan aika | romaani |
| 1996 | Kiitos eilisestä | runokokoelma |
| 2001 | Rajattomuuden aika | romaani |
| 2007 | Unta vain | romaani |
| 2012 | Kuolinsiivous | runokokoelma |
| 2022 | Elämää kaikki päivät | runokokoelma |
Eeva Kilpi kirjoitti yli kuudenkymmenen vuoden uran aikana yli 30 teosta: romaaneja, novelleja, runokokoelmia, muistelmateoksia ja esseitä. Karjalan evakkous, luonto ja naisen elämä kulkevat läpi koko tuotannon punaisena lankana. Alta löytyvät hänen kirjansa julkaisujärjestyksessä.
Kilpi syntyi Hiitolassa Karjalankannaksella ja joutui perheensä mukana evakkoon talvisodan syttyessä 12-vuotiaana. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Imatran yhteiskoulusta 1946 ja valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1953. Ennen kirjailijanuraansa hän ehti toimia englannin kielen opettajana Helsingissä, ja siirtyi päätoimiseksi kirjailijaksi vuonna 1959, jolloin hänen esikoisteoksensa Noidanlukko ilmestyi.
Eeva Kilpi kirjat järjestyksessä
Ensimmäinen novellikokoelma Noidanlukko ilmestyi 1959, ja sen jälkeen Kilpi julkaisi tasaiseen tahtiin uutta yli kuuden vuosikymmenen ajan. Taulukko kokoaa hänen keskeiset romaaninsa, novellikokoelmansa, runokokoelmansa ja muistelmateoksensa julkaisujärjestyksessä; koko tuotanto käsittää yli 30 nimikettä.
| Vuosi | Teos | Laji |
|---|---|---|
| 1959 | Noidanlukko | novellikokoelma |
| 1960 | Kukkivan maan rannat | romaani |
| 1962 | Nainen kuvastimessa | romaani |
| 1964 | Elämä edestakaisin | romaani |
| 1966 | Lapikkaita | novellikokoelma |
| 1970 | Kesä ja keski-ikäinen nainen | novellikokoelma |
| 1971 | Hyvän yön tarinoita | novellikokoelma |
| 1972 | Tamara | romaani |
| 1972 | Laulu rakkaudesta ja muita runoja | runokokoelma |
| 1973 | Häätanhu | romaani |
| 1976 | Terveisin | runokokoelma |
| 1976 | Ihmisen ääni | esseekokoelma |
| 1978 | Naisen päiväkirja | romaani |
| 1979 | Se mitä ei koskaan sanota | novellikokoelma |
| 1982 | Ennen kuolemaa | runokokoelma |
| 1983 | Elämän evakkona | romaani |
| 1987 | Animalia | runokokoelma |
| 1989 | Talvisodan aika | romaani |
| 1990 | Välirauha, ikävöinnin aika | romaani |
| 1993 | Jatkosodan aika | romaani |
| 1996 | Kiitos eilisestä | runokokoelma |
| 2001 | Rajattomuuden aika | romaani |
| 2007 | Unta vain | romaani |
| 2012 | Kuolinsiivous | runokokoelma |
| 2022 | Elämää kaikki päivät | runokokoelma |
Mistä Eeva Kilpin kirjat kannattaa aloittaa?
Luontevin aloituspiste on Runeberg-palkinnon 1990 voittanut Talvisodan aika (1989), joka avaa Kilpin evakkolapsuuden Karjalan Hiitolasta sotavuosien kautta. Se on ensimmäinen osa muistelmaromaanien sarjasta, jota jatkavat Välirauha, ikävöinnin aika ja Jatkosodan aika. Runouteen tutustuvalle sopii kokoelma Kiitos eilisestä (1996), joka kokoaa yhteen Kilpin tunnetuimpia teemoja tiiviissä muodossa.
Jos taas etsii Kilpin varhaisinta tuotantoa, kannattaa aloittaa esikoisnovellikokoelmasta Noidanlukko (1959) tai ensimmäisestä romaanista Kukkivan maan rannat (1960). Näissä varhaisteoksissa näkyy jo myöhemmän tuotannon suora, tarkkanäköinen kerrontatapa, jota Kilpi hioi läpi koko uransa.
Kuuluvatko Eeva Kilpin kirjat sarjaan?
Kilven tuotannossa ei ole varsinaista jatkoromaanisarjaa, mutta kolme sotavuosista kertovaa muistelmaromaania — Talvisodan aika, Välirauha, ikävöinnin aika ja Jatkosodan aika — muodostavat sisällöllisen kokonaisuuden, jonka kannattaa lukea julkaisujärjestyksessä. Trilogia seuraa hänen omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan evakkona vuosien 1939–1944 aikana, ja jokainen osa keskittyy yhteen sodan vaiheeseen: talvisotaan, välirauhan aikaiseen ikävöintiin ja jatkosotaan.
Mitä Eeva Kilpi on kirjoittanut viimeksi?
Kilpin viimeinen teos oli runokokoelma Elämää kaikki päivät (2022). Hän julkaisi tätä ennen romaanin Unta vain (2007) ja aiemmin, vuonna 2001, muistelmaromaanin Rajattomuuden aika.
Eeva Kilpin tunnetuimmat teokset
Kilpi tunnetaan laajasti sekä proosastaan että runoudestaan. Hänen tuotantonsa keskeisin aihepiiri on karjalaisen siirtoväen kokemus, jota hän käsitteli erityisesti muistelmaromaanitrilogiassaan. Toinen keskeinen teema on naisen elämä ja ruumiillisuus, joita hän käsitteli avoimesti jo 1960- ja 1970-luvun proosassaan — tuolloin harvinaisen suoraan. Hänen teoksiaan on käännetty yli 20 kielelle. Työstään hän sai muun muassa valtion kirjallisuuspalkinnon neljästi (1968, 1974, 1984, 2019), Pro Finlandia -mitalin 1974, Runeberg-palkinnon 1990, Karjala-palkinnon 2001 ja Aleksis Kivi -palkinnon 2017.
Kirjallisen työnsä ohella Kilpi oli myös yhteiskunnallisesti aktiivinen: hän toimi Suomen PEN-klubin puheenjohtajana 1970–1975 ja Suomen Kirjailijaliiton hallituksessa 1971–1973. PEN-klubin puheenjohtajana hän puolusti julkisesti muun muassa venäläistä kirjailijaa Aleksandr Solženitsyniä tämän joutuessa Neuvostoliiton vainojen kohteeksi — esimerkki siitä, miten kirjailijan ääntä käytettiin kynän ulkopuolellakin.
Kilpi kirjoitti naisen elämästä ja ruumiillisuudesta avoimemmin kuin useimmat aikalaisensa jo 1960- ja 1970-luvun romaaneissaan, kuten Nainen kuvastimessa (1962) ja Tamara (1972). Tätä suoruutta on myöhemmin pidetty aikaansa edellä olleena piirteenä suomalaisessa naiskirjallisuudessa. 1980- ja 1990-luvuilla hänen tuotantonsa painopiste siirtyi yhä selvemmin sota-ajan ja evakkouden muisteluun, joka huipentui kolmiosaiseen muistelmaromaanisarjaan.
Kilpi asui elämänsä loppuvuodet Espoon Tapiolassa, mistä käsin hän jatkoi kirjoittamista aina 2020-luvulle asti — viimeinen runokokoelma Elämää kaikki päivät ilmestyi hänen ollessaan 94-vuotias. Pitkä ja tasainen julkaisutahti yli kuuden vuosikymmenen ajan on suomalaisessa kirjallisuudessa harvinaisen poikkeuksellinen. Hän kuoli kesällä 2026, 98-vuotiaana, jolloin hänen kirjallisesta perinnöstään kirjoitettiin laajasti suomalaisessa mediassa ja hänen elämäntyötään muisteltiin yhtenä koko sotienjälkeisen suomalaisen kirjallisuuden merkittävimmistä.
Kilpin tuotanto sopii lukijalle, joka etsii suomalaista sotamuistoja ja Karjalan menetystä käsittelevää kaunokirjallisuutta tai naisen kokemuksesta suoraan kirjoitettua runoutta ja proosaa. Muuta suomalaista runoutta voi selata runous-lajisivulta, ja proosaan keskittyvä romaani-lajisivu kokoaa muita suomalaisia romaanikirjailijoita.