eliaskirjailijat

Eeva Kilpi

Eeva Kilpi (1928–2026) kirjoitti yli 30 romaania, novellia, runokokoelmaa ja muistelmaa. Teokset julkaisujärjestyksessä ja lukuvinkit tällä sivulla.

18.2.1928–2026 synt. Hiitola seutu Espoo romaani, runokokoelma, novelli, esseekokoelma 25 teosta
Teokset julkaisujärjestyksessä
VuosiTeosLaji
1959 Noidanlukko novellikokoelma
1960 Kukkivan maan rannat romaani
1962 Nainen kuvastimessa romaani
1964 Elämä edestakaisin romaani
1966 Lapikkaita novellikokoelma
1970 Kesä ja keski-ikäinen nainen novellikokoelma
1971 Hyvän yön tarinoita novellikokoelma
1972 Tamara romaani
1972 Laulu rakkaudesta ja muita runoja runokokoelma
1973 Häätanhu romaani
1976 Terveisin runokokoelma
1976 Ihmisen ääni esseekokoelma
1978 Naisen päiväkirja romaani
1979 Se mitä ei koskaan sanota novellikokoelma
1982 Ennen kuolemaa runokokoelma
1983 Elämän evakkona romaani
1987 Animalia runokokoelma
1989 Talvisodan aika romaani
1990 Välirauha, ikävöinnin aika romaani
1993 Jatkosodan aika romaani
1996 Kiitos eilisestä runokokoelma
2001 Rajattomuuden aika romaani
2007 Unta vain romaani
2012 Kuolinsiivous runokokoelma
2022 Elämää kaikki päivät runokokoelma

Eeva Kilpi kirjoitti yli kuudenkymmenen vuoden uran aikana yli 30 teosta: romaaneja, novelleja, runokokoelmia, muistelmateoksia ja esseitä. Karjalan evakkous, luonto ja naisen elämä kulkevat läpi koko tuotannon punaisena lankana. Alta löytyvät hänen kirjansa julkaisujärjestyksessä.

Kilpi syntyi Hiitolassa Karjalankannaksella ja joutui perheensä mukana evakkoon talvisodan syttyessä 12-vuotiaana. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Imatran yhteiskoulusta 1946 ja valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1953. Ennen kirjailijanuraansa hän ehti toimia englannin kielen opettajana Helsingissä, ja siirtyi päätoimiseksi kirjailijaksi vuonna 1959, jolloin hänen esikoisteoksensa Noidanlukko ilmestyi.

Eeva Kilpi kirjat järjestyksessä

Ensimmäinen novellikokoelma Noidanlukko ilmestyi 1959, ja sen jälkeen Kilpi julkaisi tasaiseen tahtiin uutta yli kuuden vuosikymmenen ajan. Taulukko kokoaa hänen keskeiset romaaninsa, novellikokoelmansa, runokokoelmansa ja muistelmateoksensa julkaisujärjestyksessä; koko tuotanto käsittää yli 30 nimikettä.

VuosiTeosLaji
1959Noidanlukkonovellikokoelma
1960Kukkivan maan rannatromaani
1962Nainen kuvastimessaromaani
1964Elämä edestakaisinromaani
1966Lapikkaitanovellikokoelma
1970Kesä ja keski-ikäinen nainennovellikokoelma
1971Hyvän yön tarinoitanovellikokoelma
1972Tamararomaani
1972Laulu rakkaudesta ja muita runojarunokokoelma
1973Häätanhuromaani
1976Terveisinrunokokoelma
1976Ihmisen ääniesseekokoelma
1978Naisen päiväkirjaromaani
1979Se mitä ei koskaan sanotanovellikokoelma
1982Ennen kuolemaarunokokoelma
1983Elämän evakkonaromaani
1987Animaliarunokokoelma
1989Talvisodan aikaromaani
1990Välirauha, ikävöinnin aikaromaani
1993Jatkosodan aikaromaani
1996Kiitos eilisestärunokokoelma
2001Rajattomuuden aikaromaani
2007Unta vainromaani
2012Kuolinsiivousrunokokoelma
2022Elämää kaikki päivätrunokokoelma

Mistä Eeva Kilpin kirjat kannattaa aloittaa?

Luontevin aloituspiste on Runeberg-palkinnon 1990 voittanut Talvisodan aika (1989), joka avaa Kilpin evakkolapsuuden Karjalan Hiitolasta sotavuosien kautta. Se on ensimmäinen osa muistelmaromaanien sarjasta, jota jatkavat Välirauha, ikävöinnin aika ja Jatkosodan aika. Runouteen tutustuvalle sopii kokoelma Kiitos eilisestä (1996), joka kokoaa yhteen Kilpin tunnetuimpia teemoja tiiviissä muodossa.

Jos taas etsii Kilpin varhaisinta tuotantoa, kannattaa aloittaa esikoisnovellikokoelmasta Noidanlukko (1959) tai ensimmäisestä romaanista Kukkivan maan rannat (1960). Näissä varhaisteoksissa näkyy jo myöhemmän tuotannon suora, tarkkanäköinen kerrontatapa, jota Kilpi hioi läpi koko uransa.

Kuuluvatko Eeva Kilpin kirjat sarjaan?

Kilven tuotannossa ei ole varsinaista jatkoromaanisarjaa, mutta kolme sotavuosista kertovaa muistelmaromaania — Talvisodan aika, Välirauha, ikävöinnin aika ja Jatkosodan aika — muodostavat sisällöllisen kokonaisuuden, jonka kannattaa lukea julkaisujärjestyksessä. Trilogia seuraa hänen omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan evakkona vuosien 1939–1944 aikana, ja jokainen osa keskittyy yhteen sodan vaiheeseen: talvisotaan, välirauhan aikaiseen ikävöintiin ja jatkosotaan.

Mitä Eeva Kilpi on kirjoittanut viimeksi?

Kilpin viimeinen teos oli runokokoelma Elämää kaikki päivät (2022). Hän julkaisi tätä ennen romaanin Unta vain (2007) ja aiemmin, vuonna 2001, muistelmaromaanin Rajattomuuden aika.

Eeva Kilpin tunnetuimmat teokset

Kilpi tunnetaan laajasti sekä proosastaan että runoudestaan. Hänen tuotantonsa keskeisin aihepiiri on karjalaisen siirtoväen kokemus, jota hän käsitteli erityisesti muistelmaromaanitrilogiassaan. Toinen keskeinen teema on naisen elämä ja ruumiillisuus, joita hän käsitteli avoimesti jo 1960- ja 1970-luvun proosassaan — tuolloin harvinaisen suoraan. Hänen teoksiaan on käännetty yli 20 kielelle. Työstään hän sai muun muassa valtion kirjallisuuspalkinnon neljästi (1968, 1974, 1984, 2019), Pro Finlandia -mitalin 1974, Runeberg-palkinnon 1990, Karjala-palkinnon 2001 ja Aleksis Kivi -palkinnon 2017.

Kirjallisen työnsä ohella Kilpi oli myös yhteiskunnallisesti aktiivinen: hän toimi Suomen PEN-klubin puheenjohtajana 1970–1975 ja Suomen Kirjailijaliiton hallituksessa 1971–1973. PEN-klubin puheenjohtajana hän puolusti julkisesti muun muassa venäläistä kirjailijaa Aleksandr Solženitsyniä tämän joutuessa Neuvostoliiton vainojen kohteeksi — esimerkki siitä, miten kirjailijan ääntä käytettiin kynän ulkopuolellakin.

Kilpi kirjoitti naisen elämästä ja ruumiillisuudesta avoimemmin kuin useimmat aikalaisensa jo 1960- ja 1970-luvun romaaneissaan, kuten Nainen kuvastimessa (1962) ja Tamara (1972). Tätä suoruutta on myöhemmin pidetty aikaansa edellä olleena piirteenä suomalaisessa naiskirjallisuudessa. 1980- ja 1990-luvuilla hänen tuotantonsa painopiste siirtyi yhä selvemmin sota-ajan ja evakkouden muisteluun, joka huipentui kolmiosaiseen muistelmaromaanisarjaan.

Kilpi asui elämänsä loppuvuodet Espoon Tapiolassa, mistä käsin hän jatkoi kirjoittamista aina 2020-luvulle asti — viimeinen runokokoelma Elämää kaikki päivät ilmestyi hänen ollessaan 94-vuotias. Pitkä ja tasainen julkaisutahti yli kuuden vuosikymmenen ajan on suomalaisessa kirjallisuudessa harvinaisen poikkeuksellinen. Hän kuoli kesällä 2026, 98-vuotiaana, jolloin hänen kirjallisesta perinnöstään kirjoitettiin laajasti suomalaisessa mediassa ja hänen elämäntyötään muisteltiin yhtenä koko sotienjälkeisen suomalaisen kirjallisuuden merkittävimmistä.

Kilpin tuotanto sopii lukijalle, joka etsii suomalaista sotamuistoja ja Karjalan menetystä käsittelevää kaunokirjallisuutta tai naisen kokemuksesta suoraan kirjoitettua runoutta ja proosaa. Muuta suomalaista runoutta voi selata runous-lajisivulta, ja proosaan keskittyvä romaani-lajisivu kokoaa muita suomalaisia romaanikirjailijoita.