Lauri Viita
Lauri Viita (1916–1965) kirjoitti Betonimyllärin ja Moreenin. Kuusi teosta julkaisujärjestyksessä, lukuvinkki aloittelijalle ja tunnetuimmat runot.
| Vuosi | Teos | Laji |
|---|---|---|
| 1947 | Betonimylläri | runokokoelma |
| 1948 | Kukunor | runoelma |
| 1950 | Moreeni | romaani |
| 1954 | Käppyräinen | runokokoelma |
| 1961 | Suutarikin, suuri viisas | runokokoelma |
| 1965 | Entäs sitten, Leevi | romaani |
Lauri Viita ehti julkaista kuusi teosta ennen kuolemaansa vuonna 1965: neljä runokokoelmaa ja kaksi romaania. Tuotanto syntyi Tampereen Pispalan työläisyhteisössä, joka on myös useimpien teosten näyttämö. Kirjat järjestyksessä löydät alta.
Viita syntyi Pirkkalan Pispalan kylässä, joka liitettiin Tampereeseen vuonna 1937. Ennen kirjailijanuraansa hän toimi rakennustyömiehenä ja kirvesmiehenä; hän ei alun perin aikonut luopua ammatistaan, vaikka esikoiskokoelma Betonimylläri (1947) yllätti sekä kriitikot että lukijat kielellisellä ilotulituksellaan. Menestys sai hänet lopulta siirtymään päätoimiseksi kirjailijaksi.
Lauri Viita kirjat järjestyksessä
Viita debytoi kirvesmiehenä ja rakennustyömiehenä toimineena 30-vuotiaana; esikoiskokoelman yllättävä menestys vei hänet kokoaikaiseksi kirjailijaksi. Taulukko kokoaa kaikki kuusi hänen elinaikanaan ilmestynyttä teosta — hänen koko julkaistun kaunokirjallisen tuotantonsa.
| Vuosi | Teos | Laji |
|---|---|---|
| 1947 | Betonimylläri | runokokoelma |
| 1948 | Kukunor | runoelma |
| 1950 | Moreeni | romaani |
| 1954 | Käppyräinen | runokokoelma |
| 1961 | Suutarikin, suuri viisas | runokokoelma |
| 1965 | Entäs sitten, Leevi | romaani |
Mistä Lauri Viitan kirjat kannattaa aloittaa?
Luontevin lähtökohta on esikoiskokoelma Betonimylläri (1947), joka teki Viidasta tunnetun kielellisellä ilotulituksellaan ja Pispalan arjen kuvauksella. Proosaan tutustuvalle sopii romaani Moreeni (1950), joka kertoo pispalalaisen työläisyhteisön vaiheista sisällissodan tienoilla ja on yksi suomalaisen proosan tunnetuimmista kuvauksista kaupunkityöväestöstä.
Myöhempään tuotantoon tutustuvalle sopivat Käppyräinen (1954) ja Suutarikin, suuri viisas (1961): jälkimmäinen yhdistää runoutta ja proosaa ja osoittaa, miten Viidan ilmaisu muuttui vuosien myötä aforistisemmaksi. Näistä teoksista on peräisin useita edelleen siteerattuja lauseita, jotka ovat vakiinnuttaneet asemansa suomen kielessä omina mietelauseinaan.
Kuuluvatko Lauri Viitan kirjat sarjaan?
Viidan kuusi teosta ovat itsenäisiä; mikään ei ole suoraan jatko-osa toiselle. Poikkeuksena on viimeinen romaani Entäs sitten, Leevi (1965), joka oli tarkoitettu kolmiosaisen romaanisarjan ensimmäiseksi osaksi, mutta jäi ainoaksi, kun Viita kuoli samana vuonna. Suunnitellun trilogian kaksi muuta osaa jäivät siis kokonaan kirjoittamatta, joten teosta luetaan nykyisin itsenäisenä romaanina, ei kesken jääneenä sarjana.
Mitä Lauri Viita kirjoitti viimeksi?
Viidan viimeinen julkaistu teos oli romaani Entäs sitten, Leevi (1965). Sitä ennen ilmestyi runokokoelma Suutarikin, suuri viisas (1961), jossa runojen rinnalla on myös proosallisia jaksoja.
Lauri Viitan tunnetuimmat runot ja teokset
Betonimyllärin (1947) runot, kuten sen avausruno Pispalasta, tunnetaan laajalti niiden rytmikkäästä kielenkäytöstä ja sanaleikeistä; kokoelmasta on tullut yksi suomalaisen sotienjälkeisen runouden tunnetuimmista avauksista, ja monet sen säkeistä ovat siirtyneet arkikieleen asti siteerattuina fraaseina. Saturunoelma Kukunor (1948) osoitti Viidan taidon myös pidemmän kertovan runon muodossa. Proosapuolella Moreeni (1950) on Viidan pääteos: se kuvaa Pispalan yhteisöä ja sen ihmisiä vuosisadan alun murrosvuosina ja on säilynyt yhtenä suomalaisen realismin klassikoista. Työstään Viita sai muun muassa Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon kolmesti (1947, 1950, 1961), Kalevi Jäntin palkinnon 1948 sekä Aleksis Kivi -palkinnon 1956.
Viita kuoli liikenneonnettomuudessa 22.12.1965: hänen taksinsa törmäsi rekkaan Mäntsälässä hänen ollessaan matkalla sinne, ja hän menehtyi seuraavana päivänä saamiinsa vammoihin Helsingissä. Kuolema katkaisi kesken jääneen romaanitrilogian, jonka ensimmäiseksi osaksi Entäs sitten, Leevi oli tarkoitettu.
Viidan kieli on tunnusomaisesti rytmikästä ja sanaleikkejä pursuavaa; hän yhdisti runoudessaan puhekielen, murteen ja perinteisen runomitan tavalla, jota ei ollut aiemmin nähty suomalaisessa lyriikassa samassa laajuudessa. Tämä teki hänestä sekä kriitikoiden että laajan yleisön suosikin heti esikoiskokoelmasta lähtien — harvinainen yhdistelmä sotienjälkeisessä suomalaisessa runoudessa.
Viidan teokset on käännetty useille kielille, ja niitä opetetaan yhä suomalaisissa kouluissa esimerkkinä sotienjälkeisestä modernista runoudesta ja proosasta. Pispalaan pystytetty Lauri Viita -museo pitää yllä hänen muistoaan siinä ympäristössä, joka on suurimman osan hänen tuotannostaan näyttämönä. Museo esittelee myös hänen käsikirjoituksiaan, jotka on tallennettu Tampereen yliopiston käsikirjoitusarkistoon, ja tarjoaa kävijöille kuvan siitä ympäristöstä, josta hänen koko tuotantonsa ammensi aiheensa.
Lauri Viidan tuotanto sopii lukijalle, joka etsii suomalaista työväenkirjallisuutta ja kielellisesti leikittelevää runoutta samassa paketissa, ja joka arvostaa tiivistä, kuutta teosta pidemmälle ulottumatonta mutta silti vaikutusvaltaista kokonaisuutta. Toinen samalta seudulta ja samalta aikakaudelta kirjoittanut kirjailija on Väinö Linna. Muuta suomalaista runoutta löytyy runous-lajisivulta ja proosaa romaani-lajisivulta.