Väinö Kirstinä
Väinö Kirstinä (1936–2007) oli suomalaisen 1960-luvun modernin runouden johtohahmoja. Kolmetoista runokokoelmaa julkaisujärjestyksessä ja lyhyt elämäkerta.
| Vuosi | Teos | Laji |
|---|---|---|
| 1961 | Lakeus | runokokoelma |
| 1963 | Hitaat auringot | runokokoelma |
| 1963 | Puhetta | runokokoelma |
| 1965 | Luonnollinen tanssi | runokokoelma |
| 1967 | Pitkän tähtäyksen LSD-suunnitelma | runokokoelma |
| 1969 | Talo maalla | runokokoelma |
| 1971 | Runo ja lukija | esseet |
| 1973 | Säännöstelty eutanasia | runokokoelma |
| 1977 | Elämä ilman sijaista | runokokoelma |
| 1977 | Kirjarovioiden valot | esseet |
| 1979 | Runoja 1958-1977 | runokokoelma |
| 1984 | Hiljaisuudesta | runokokoelma |
| 1986 | Yötä, päivää | runokokoelma |
| 1994 | Vieroitusoireita | runokokoelma |
| 2003 | Puutarhassa | proosa |
| 2005 | Kirjailijan tiet | esseet |
| 2006 | Näköpiirissä | runokokoelma |
Väinö Kirstinä (1936–2007) oli yksi suomalaisen 1960-luvun modernin runouden johtohahmoista: hän julkaisi urallaan kolmetoista runokokoelmaa sekä esseitä ja proosaa. Läpimurron hän teki kokoelmalla Puhetta vuonna 1963, ja hänen tuotantonsa jatkui katkeamattomana yli neljän vuosikymmenen ajan.
Mitä Väinö Kirstinä on kirjoittanut?
Kirstinä debytoi kokoelmalla Lakeus (1961) ja vakiinnutti asemansa modernin runouden uudistajana kahden vuoden kuluttua ilmestyneellä Puhetta-kokoelmalla. Hänen tuotantonsa jatkui katkeamattomana yli neljän vuosikymmenen ajan aina vuoden 2006 kokoelmaan Näköpiirissä asti. Runouden ohella hän kirjoitti esseitä kirjallisuudesta — muun muassa teokset Runo ja lukija (1971), Kirjarovioiden valot (1977) ja Kirjailijan tiet (2005) — sekä yhden proosateoksen, Puutarhassa (2003). Hän toimitti myös koosteen aiemmasta tuotannostaan, Runoja 1958-1977 (1979), joka kokoaa yhteen uran alkuvuosikymmenten keskeisimmät runot.
| Vuosi | Teos | Laji |
|---|---|---|
| 1961 | Lakeus | runokokoelma |
| 1963 | Hitaat auringot | runokokoelma |
| 1963 | Puhetta | runokokoelma |
| 1965 | Luonnollinen tanssi | runokokoelma |
| 1967 | Pitkän tähtäyksen LSD-suunnitelma | runokokoelma |
| 1969 | Talo maalla | runokokoelma |
| 1973 | Säännöstelty eutanasia | runokokoelma |
| 1977 | Elämä ilman sijaista | runokokoelma |
| 1984 | Hiljaisuudesta | runokokoelma |
| 1986 | Yötä, päivää | runokokoelma |
| 1994 | Vieroitusoireita | runokokoelma |
| 2003 | Puutarhassa | proosa |
| 2006 | Näköpiirissä | runokokoelma |
Kirstinä sai Eino Leino -palkinnon vuonna 1981, joka on yksi suomalaisen runouden arvostetuimmista tunnustuksista.
Milloin Väinö Kirstinä eli?
Kirstinä syntyi 29.1.1936 ja kuoli 23.9.2007. Hänen kirjailijanuransa alkoi jo 1950-luvun lopulla, ja se kesti käytännössä koko hänen aikuiselämänsä ajan — viimeinen kokoelma Näköpiirissä ilmestyi vain vuotta ennen hänen kuolemaansa. Koska hän kuoli vasta 2000-luvulla, hänen runonsa ovat yhä tekijänoikeuden piirissä, eikä niitä lainata tällä sivulla laajemmin kuin yksittäisin lyhyin viittauksin — sen sijaan hänen tuotantoaan kuvataan ja sen merkitystä avataan sanallisesti.
Mistä Väinö Kirstinä oli kotoisin?
Kirstinä syntyi maanviljelijäperheeseen Tyrnävällä Pohjois-Pohjanmaalla ja vietti lapsuutensa sotavuosien varjossa. Hän työskenteli Yleisradiossa ja toimi Hämeen läänin maakuntataiteilijana vuosina 1977–1982, minkä jälkeen hän asui Tampereella ja vuodesta 1995 lähtien Helsingissä. Hänellä oli myös pitkään mökki Luopioisten Puutikkalassa, jonka hän hankki puolisonsa Leenan kanssa vuonna 1968.
Miksi Väinö Kirstinä on merkittävä?
Kirstinää pidetään yhtenä 1960-luvun suomalaisen modernismin keskeisistä äänistä: hänen varhainen tuotantonsa haastoi aikansa runouden totuttuja muotoja ja aiheita, ja hän jatkoi kirjoittamista aktiivisesti aina 2000-luvulle asti. Kolmentoista runokokoelman ja useiden esseeteosten kokonaisuus tekee hänestä yhden tuotteliaimmista suomalaisista 1960-luvulla debytoineista runoilijoista. Muita tällä sivustolla esiteltyjä runoilijoita löytyy runous-lajisivulta ja koko Kirjailijat A–Ö -hakemistosta.