Rakkausrunot

Millainen runo sopii tilanteeseen rakkausrunot?

Leinon “Nocturne” syntyi kesällä 1903, kun Leino kirjoitti sen Otto Mannisen luona Kangasniemellä ja lähetti sen kirjeenä tulevalle vaimolleen Freya Schoultzille. Se julkaistiin kokoelmassa Talvi-yö 1905, ja sen tunnelma — kesäyö, ruislinnun laulu, hiljainen onni — on suomalaisen rakkausrunouden ehkä tunnetuin kuva. Kaarlo Sarkia (1902–1945) tunnetaan puolestaan intensiivisemmästä, kaipauksen sävyttämästä rakkausrunoudesta erityisesti kokoelmissa Kahlittu (1929) ja Unen kaivo (1936), jota pidetään hänen pääteoksenaan. Nykyaikaisempaa, suorempaa kieltä edustaa Tommy Tabermann (1947–2010), jonka esikoiskokoelma Ruusuja Rosa Luxemburgille ilmestyi 1970.

Sarkia — oikealta nimeltään Kaarlo Teodor Sulin — tunnettiin myös ranskalaisen runouden kääntäjänä, ja hänen omaa tuotantoaan palkittiin urallaan useasti: Valtion kirjallisuuspalkinto myönnettiin hänelle sekä 1931 että 1943, ja lisäksi hän sai Aleksis Kiven rahaston palkinnon 1938 sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkinnon kahdesti, 1939 ja 1945. Hän ehti julkaista uransa aikana vain neljä kokoelmaa — Kahlittu, Velka elämälle, Unen kaivo ja Kohtalon vaaka — mutta niistä muodostui yksi suomalaisen rakkausrunouden tiiviimmistä kokonaisuuksista.

“Nocturne” ei ole Leinon ainoa rakkausrunoksi luettava teksti: hänen laajasta tuotannostaan löytyy kymmeniä muitakin, kuten “Minä rakastin metsää ja maailmaa”, “Sua katson vaan” ja “Neiti omenapuussa” — nämä on koottu aiheen mukaan Kainuun Eino Leino -seuran verkkosivustolle, joka on hyvä lähtökohta laajempaan selailuun.

Rakkausrunoa haetaan usein tietylle vastaanottajalle — esimerkiksi “rakkausruno miehelle” on yleinen haku. Suomalaiset klassikkorunot eivät yleensä ole kirjoitettu sukupuolisidonnaisiksi: “Nocturne” on Leinon oma rakkaudentunnustus naiselle, mutta sen kieli — kesäyö, hiljaisuus, yhteinen tie — toimii suunnasta riippumatta. Sama pätee Sarkian kaihoisaan runouteen.

Saako runon lainata korttiin tai puheeseen?

Leinon ja Sarkian koko tuotanto on tekijänoikeudesta vapaata, koska molemmat kuolivat ennen vuotta 1956 (Leino 1926, Sarkia 1945). “Nocturne” saa siis lainata kokonaan mihin tahansa — korttiin, puheeseen tai vihkitilaisuuteen. Tabermannin tuotannosta sen sijaan voi lainata vain lyhyen otteen lähde mainiten, sillä hän kuoli vasta 2010.

Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysi kuu; kesä-yön on onni omanani, kaskisavuun laaksot verhouu. En ma iloitse, en sure, huokaa; mutta metsän tummuus mulle tuokaa, puunto pilven, johon päivä hukkuu, siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu, tuoksut vanamon ja varjot veen; niistä sydämeni laulun teen. Miksi metsän tummuus sävelehen? Kosk’ on mustaa murhe ylpeäin. Miksi juovat päivän laskenehen? Koska monta nuorta unta näin. Miksi etäisien vuorten siinto? Koska sinne on silmäin kiinto. Miksi vanamoiden valjut lemut? Koska päättyneet on päivän kemut. Miksi varjot virran veen? Kosk’ on mieli mulla siimekseen. Sulle laulan neiti, kesäheinä, sydämeni suuri hiljaisuus, uskontoni, soipa säveleinä, tammenlehvä-seppel vehryt, uus. En ma enää aja virvatulta, onpa kädessäni onnen kulta; pienentyy mun ympär’ elon piiri; aika seisoo, nukkuu tuuliviiri; edessäni hämäräinen tie tuntemattomahan tupaan vie.

— Eino Leino, “Nocturne”, kokoelmasta Talvi-yö (1905)

Mistä runon löytää kokonaisuudessaan?

“Nocturne” on kokonaan yllä. Eino Leinon koko muu tuotanto — yli 200 runoa — löytyy Eino Leinon sivulta julkaisujärjestyksessä. Kaarlo Sarkian koko tuotanto, myös Kahlittu ja Unen kaivo, on listattu Kaarlo Sarkian sivulla. Tommy Tabermannin tuotannosta ja siitä, mistä kokoelmasta kannattaa aloittaa, kertoo Tommy Tabermannin sivu.

Kuinka pitkä runon pitäisi olla?

“Nocturne” on kolme kymmenrivistä säkeistöä — sopii kokonaisena luettavaksi esimerkiksi puheessa, mutta yhtä hyvin siitä voi poimia vain ensimmäisen säkeistön korttiin.

Muistilista valintaan:

• Jos vastaanottaja pitää klassisesta, kesäisestä tunnelmasta: “Nocturne” kokonaan.
• Jos sävyn pitää olla kaihoisampi ja intensiivisempi: hae kirjastosta Sarkian Unen kaivo ja poimi sieltä oma suosikki — sen koko sisältö on julkista omaisuutta.
• Jos etsit nykyaikaisempaa kieltä etkä tarvitse koko runoa, mainitse Tommy Tabermannin nimi ja kokoelma, mutta älä lainaa hänen tekstiään kokonaan ilman lupaa.

Jos rakkausrunon on tarkoitus johtaa häihin asti, katso myös häärunot, joka kokoaa tähän tilanteeseen sopivimmat vaihtoehdot. Laajempi valikoima suomalaista rakkausrunoutta eri vuosikymmeniltä löytyy sivulta kauneimmat suomalaiset runot.

Yleisimmät virheet rakkausrunon valinnassa

Kolme sudenkuoppaa toistuu, kun rakkausrunoa etsitään verkosta:

1. Runoilijan kuolinvuotta ei tarkisteta. Moni olettaa vanhalta kuulostavan runon olevan automaattisesti vapaasti käytettävissä, vaikka runoilija olisi kuollut vasta 1900-luvun jälkipuoliskolla. Tarkista aina kuolinvuosi ennen kuin lainaat runon kokonaan.
2. Runo katkaistaan väärästä kohdasta. “Nocturnen” kaltainen pitkä runo kannattaa lukea kokonaan ennen lainaamista — jos poimit vain keskeltä yhden säkeistön, sen merkitys voi jäädä irralliseksi ilman edeltävää ja seuraavaa säkeistöä.
3. Käännösrunon tekijänoikeus unohtuu. Jos rakkausruno on käännös vieraskielisestä tekstistä, myös kääntäjän kuolinvuosi vaikuttaa siihen, onko käännös vapaasti käytettävissä — pelkkä alkuperäisteoksen tekijän kuolinvuosi ei riitä.

Yhteenveto

Nopein reitti: “Nocturne” on kokonaan yllä, ja koska Eino Leino kuoli 1926, sen saa lainata mihin tahansa — kortteihin, puheisiin tai vaikka omaan sosiaalisen median päivitykseen — ilman lupaa. Jos etsit intensiivisempää sävyä, hae kirjastosta Kaarlo Sarkian Unen kaivo (1936); jos taas etsit nykyaikaista, suoraa kieltä, muista että Tommy Tabermannin tuotannosta saa lainata vain lyhyen otteen lähde mainiten. Kaikissa tapauksissa kannattaa lukea koko runo läpi ennen valintaa — pitkän runon tunnelma voi muuttua alusta loppuun, eikä ensimmäinen säkeistö aina kerro koko totuutta runon sävystä.