Astrid Lindgren

Astrid Lindgren kirjat järjestyksessä

Lindgren debytoi vuonna 1944 nuortenromaanilla Britt-Marin sydän puhuu, mutta läpimurto tuli jo seuraavana vuonna Peppi Pitkätossun myötä. Tarinat Peppistä olivat alun perin iltasatuja, joita Lindgren kertoi tyttärelleen Karinille tämän ollessa sairaana; hän kirjoitti tarinat ylös ja lähetti käsikirjoituksen kustantajalle vasta myöhemmin. Sen jälkeen hän julkaisi uusia hahmoja ja sarjoja lähes joka vuosi kolmen vuosikymmenen ajan.

Mistä Astrid Lindgrenin kirjat kannattaa aloittaa?

Peppi Pitkätossu on ilmeisin ja edelleen paras aloitus — se on Lindgrenin tunnetuin hahmo ja teos, josta koko hänen myöhempi maineensa lähti liikkeelle. Hieman vanhemmalle lukijalle sopii Veljeni Leijonamieli tai Ronja Ryövärintytär, jotka ovat sävyltään tummempia ja seikkailullisempia kuin varhaistuotanto. Pienemmälle lapselle ääneen luettavaksi sopii Vaahteramäen Eemeli, jonka lyhyet, itsenäiset kepposluvut toimivat hyvin myös yksittäin luettuina iltasatuina.

Kuuluvatko kirjat sarjaan?

Osa Lindgrenin tunnetuimmista hahmoista esiintyy useassa kirjassa:

• Peppi Pitkätossu (3 osaa): Peppin kolme kirjaa julkaistiin tiiviisti vuosina 1945–1948.
• Kalle Blomkvist (3 osaa): nuori etsivä ja hänen ystävänsä ratkovat rikoksia pienessä ruotsalaiskaupungissa.
• Katto-Kassinen (3 osaa): kattojen yllä asuva “maailman paras leikkikaveri” ja hänen ystävänsä Lillebror.
• Vaahteramäen Eemeli (3 osaa): maalaispojan kepposet 1900-luvun alun Smoolannissa.

Monet Lindgrenin tunnetuimmista teoksista — Mio, poikani, Veljeni Leijonamieli, Ronja Ryövärintytär — ovat itsenäisiä saturomaaneja ilman jatko-osia. Myös Melukylän lapset ja Rasmus kulkuri ovat itsenäisiä teoksia, vaikka Melukylästä Lindgren kirjoitti myöhemmin lisää lyhyempiä kuvakirjoja samoista hahmoista.

Mitä Astrid Lindgren kirjoitti viimeksi?

Lindgrenin viimeinen suuri lastenromaani oli Ronja Ryövärintytär (1981), joka kertoo ryövärijoukon johtajan tyttärestä ja tämän ystävyydestä vihollisleirin pojan kanssa. Teosta pidetään yhtenä hänen kypsimmistä ja taiteellisesti kunnianhimoisimmista romaaneistaan, ja se yhdistää satuainekset vahvaan luontokuvaukseen sekä pohdintaan vapaudesta ja kahden vihamielisen yhteisön välisistä rajoista. Sen jälkeen Lindgren keskittyi enemmän lyhyempiin kuvakirjoihin ja aiempien teostensa parissa työskentelyyn, eikä julkaissut enää yhtä laajaa uutta saturomaania.

Tunnustus ja perintö

Lindgren sai vuonna 1958 kansainvälisen Hans Christian Andersen -mitalin, jota pidetään lastenkirjallisuuden merkittävimpänä tunnustuksena. Hänen mukaansa on myöhemmin nimetty maailman suurin lastenkirjallisuuspalkinto, Astrid Lindgren Memorial Award (ALMA), jonka Ruotsin valtio perusti vuonna 2002 ja joka jaetaan vuosittain kirjailijoille, kuvittajille ja lukemista edistäville toimijoille ympäri maailmaa. Lindgrenin hahmot elävät yhä vahvasti myös kirjojen ulkopuolella: Peppiä, Eemeliä ja Katto-Kassista esitetään edelleen teattereissa ja elokuvissa ympäri Pohjoismaita.

Kenelle Lindgrenin kirjat sopivat?

Lindgren sopii lapsille ja ääneen lukeville aikuisille, jotka etsivät seikkailua, huumoria ja vahvoja, omapäisiä päähenkilöitä — Peppi ja Ronja kuuluvat kirjallisuushistorian ensimmäisiin itsenäisiin tyttöhahmoihin. Hänen kirjansa eivät kaunistele lapsuuden vaikeitakaan puolia, kuten yksinäisyyttä tai pelkoa, mikä on yksi syy siihen, miksi ne ovat pysyneet ajankohtaisina sukupolvesta toiseen. Nuoremmille lukijoille sopivat parhaiten Peppi ja Vaahteramäen Eemeli, kun taas Veljeni Leijonamieli ja Ronja Ryövärintytär käsittelevät jo kuolemaa ja pelkoa suoremmin ja sopivat siksi paremmin hieman vanhemmalle lapselle. Lastenkirjat ja kuvakirjat -sivuilta löytyy lisää samaan makuun sopivaa luettavaa.