Nuortenkirjat

Mitä nuortenkirjat tarkoittaa?

Nuortenkirjallisuus on kohderyhmän iän mukaan määritelty, genrerajat ylittävä kirjallisuusryhmä: se on suunnattu nuorille ja nuorille aikuisille, suurin piirtein 10–25-vuotiaille, ja sille on tyypillistä seikkailullisuus ja jännittävyys sekä oman ikäluokan kysymysten ja kasvun käsittely. Toisin kuin monet muut kirjallisuuden lajit, nuortenkirjallisuus ei rajoitu yhteen tyylilajiin: sen alle mahtuu seikkailukertomuksia, realistisia nuortenromaaneja, fantasiaa, dekkareita sekä eri alojen tieto- ja harrastuskirjoja.

Ikähaarukan laajuus näkyy myös sisällössä: nuorimmille lukijoille suunnattu nuortenkirja muistuttaa vielä monin tavoin lastenkirjaa, kun taas vanhemmille nuorille ja nuorille aikuisille suunnattu kirjallisuus voi käsitellä yhtä vakavia aiheita kuin aikuisten kirjallisuuskin — ihmissuhteita, identiteettiä, yhteiskunnallisia kysymyksiä — mutta nuoren päähenkilön näkökulmasta.

Suomalaisessa kirjastokäytännössä nuortenkirjallisuuden käsite on käytännönläheinen: nuortenosastolle sijoitetaan kaikki kirjallisuus, joka on suunnattu tälle ikäryhmälle, tyylilajista riippumatta. Tämä eroaa monesta muusta kirjallisuuden luokittelusta, jossa laji määräytyy ensisijaisesti sisällön tai kerronnan keinojen mukaan. Nuortenkirjallisuudessa ikäryhmä menee genren edelle: sama hylly voi sisältää sekä realistista nuortenromaania, fantasiaa että nuortendekkaria.

Kansainvälisesti nuortenkirjallisuudesta käytetään usein myös termiä “young adult” tai lyhennettä YA, joka kattaa erityisesti vanhemmille nuorille ja nuorille aikuisille suunnatun kirjallisuuden. YA-kirjallisuus on kasvanut 2000-luvulla omaksi, kansainvälisesti merkittäväksi markkinaksi, jonka suurimmat sarjat ovat myyneet kymmeniä miljoonia kappaleita ja saaneet myös elokuvasovituksia.

Mitkä ovat nuortenkirjojen tunnusmerkit?

Suomen nuortenkirjallisuuden perustajana pidetään Zacharias Topeliusta, jonka lukuisat satukokoelmat 1800-luvulta loivat pohjan sekä lasten- että nuortenkirjallisuudelle kotimaassa. Nykyisin nuortenkirjallisuutta kirjoitetaan Suomessa ja maailmalla laajasti eri genreissä, ja kirjaston nuortenosastolle voidaan lukea käytännössä kaikki nuorille sijoitettu kirjallisuus tyylilajista riippumatta.

Kansainvälisesti suurimmat nuortenkirjasarjat ovat usein syntyneet fantasian tai dystopian parissa: J. K. Rowlingin Harry Potter -sarja teki nuortenfantasiasta maailmanlaajuisen ilmiön 1990-luvun lopulla, ja Stephenie Meyerin Twilight-sarja toi 2000-luvun lopulla nuorten aikuisten romanttisen fantasian yhtä laajalle yleisölle. Suzanne Collinsin Nälkäpeli-trilogia puolestaan nosti dystopian nuortenkirjallisuuden keskeiseksi alalajiksi 2010-luvun alussa, ja sen jälkeen useat kirjailijat ovat kirjoittaneet vastaavia, tiukasti valvottuun tulevaisuuden yhteiskuntaan sijoittuvia sarjoja.

Mistä nuortenkirjoista kannattaa aloittaa?

Fantasiasta kiinnostuneelle Harry Potter -sarja on luonteva aloituspiste: se etenee lukijan ja päähenkilöiden ikääntyessä yhdessä, joten ensimmäinen osa sopii nuoremmallekin lukijalle, ja koko seitsenosainen sarja kannattaa lukea julkaisujärjestyksessä. Sarjan pituus ja maailman laajuus tekevät siitä myös hyvän aloituksen sille, joka haluaa siirtyä lastenkirjoista pidempiin, moniosaisiin teoksiin. Twilight-sarja puolestaan yhdistää fantasiaa ja nuoren aikuisen rakkaustarinaa neljässä pääosassa — “Houkutus”, “Uusikuu”, “Epäilys” ja “Aamunkoi” — ja sopii lukijalle, joka kaipaa fantasian rinnalle vahvaa tunnepitoista juonta. Sarja kannattaa lukea julkaisujärjestyksessä, sillä päähenkilöiden suhteet ja maailman säännöt selkiytyvät vasta osien myötä.

Dystopiasta ja yhteiskunnallisemmasta jännityksestä kiinnostuneelle Nälkäpeli-sarja tarjoaa koukuttavan aloituksen: trilogia seuraa Katniss Everdeeniä totalitaarisessa tulevaisuuden yhteiskunnassa, ja sarjaa on myyty yli 100 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti. Trilogian kolme osaa — “Nälkäpeli”, “Vihan liekit” ja “Matkijanärhi” — kannattaa lukea järjestyksessä, sillä juoni etenee suoraviivaisesti kohti vallankumousta käsittelevää päätösosaa; Suzanne Collins on kirjoittanut sarjalle myös itsenäisen esiosan.

Dekkarista ja arvoituksen ratkaisemisesta pitävälle Holly Jacksonin “Kiltin tytön murhaopas” -trilogia sopii hyvin: siinä lukiolainen Pippa selvittää vanhaa murhatapausta koulun projektityönään, ja sarja yhdistää dekkarin arvoituksen nuortenkirjan kasvutarinaan. Sarjan kaksi jatko-osaa, “Kiltti tyttö, julma kosto” ja “Kiltti tyttö, kohta kuollut”, jatkavat Pippan tarinaa ja syventävät samalla hänen omaa muutostaan tapahtumien myötä.

Kevyempää, lievää kauhua etsivälle R. L. Stinen Goosebumps-sarja tarjoaa nopealukuisen sisääntulon jännityksen pariin ilman raskaampaa väkivaltaa; sarja on suunniteltu erityisesti nuorille lukijoille, ja sen yli 60 osaa toimivat pääosin itsenäisinä tarinoina, joten aloittaminen ei vaadi tiettyä järjestystä. Goosebumps sopii hyvin sillalle lastenkirjojen ja varsinaisen nuortenkirjallisuuden välillä, sillä sen jännitys on selvästi maltillisempaa kuin esimerkiksi Holly Jacksonin dekkarisarjassa.

Sarjan valinnassa kannattaa huomioida oma tai lapsen lukukokemus aiemmista kirjoista: fantasiaan tottuneelle Twilight tai Harry Potter avautuu luontevasti, kun taas dekkareista tai jännityksestä pitävälle Holly Jacksonin sarja tai vastaava arvoitusvetoinen tarina voi olla kiinnostavampi ensimmäinen valinta suoraan uuteen genreen siirtymisen sijaan. Moni nuori lukija myös yhdistelee genrejä vapaasti: sama lukija voi lukea vuoroin fantasiaa, dystopiaa ja dekkaria ilman, että yhteen genreen pitäisi sitoutua pysyvästi, ja juuri tämä vapaus on yksi nuortenkirjallisuuden vetovoimatekijöistä verrattuna tiukemmin rajattuihin aikuisten kirjallisuuden genreihin.

Sarjamuotoinen nuortenkirja kannattaa yleensä aloittaa ensimmäisestä osasta, sillä hahmojen suhteet ja pidemmät juonikaaret rakentuvat usein vähitellen osien myötä — tämä pätee niin fantasiaan, dystopiaan kuin dekkariinkin, eikä keskeltä aloittaminen yleensä palvele lukukokemusta. Jos ensimmäinen osa ei heti vakuuta, kannattaa antaa tarinalle muutama luku aikaa: moni nuortenkirjasarja käynnistyy hitaammin maailman esittelyllä ja kiihtyy vasta myöhemmissä luvuissa.

Nuortenkirjallisuuden lukemisessa kannattaa muistaa, että laji kattaa sekä nuoremmalle että vanhemmalle nuorelle sopivaa kirjallisuutta: jos ensimmäinen kokeiltu teos tuntuu liian lapselliselta tai päinvastoin liian raskaalta, kannattaa etsiä sama aihepiiri hieman eri ikäryhmälle suunnatusta sarjasta. Lastenkirjat-sivu auttaa hahmottamaan rajaa nuorimmille suunnatun kirjallisuuden ja varsinaisen nuortenkirjallisuuden välillä, jos oma tai lapsen lukija on vielä siirtymävaiheessa niiden välissä.

Äänikirjat ovat tuoneet nuortenkirjallisuudelle laajan uuden yleisön: pitkä sarja kuunneltuna sopii koulumatkalle tai muuhun arjen hetkeen, ja moni nuori löytää uuden lempisarjansa juuri äänikirjapalvelun suositusten kautta ennen kuin siirtyy lukemaan saman sarjan seuraavat osat painettuna tai e-kirjana.