Tieteiskirjallisuus

Mitä tieteiskirjallisuus tarkoittaa?

Tieteiskirjallisuus pohjautuu tieteen ja tekniikan todellisiin tai kuviteltuihin saavutuksiin ja kuvaa usein vaihtoehtoisia, tulevaisuuteen sijoittuvia maailmoja. Genren tarinat käsittelevät tyypillisesti sellaisia asioita kuin avaruusmatkailua, tekoälyä, geenimuuntelua tai muita teknisen kehityksen tuomia mahdollisuuksia ja uhkia, ja niihin liittyy usein myös ihmisluonnon tai yhteiskunnan kritiikkiä seikkailuaineksen rinnalla.

Keskeinen ero fantasiaan on siinä, miten yliluonnolliselta tuntuvat ilmiöt perustellaan. Tieteiskirjallisuudessa selitys nojaa tieteeseen tai tekniikkaan, vaikka kyse olisikin täysin kuvitteellisesta, tulevaisuuden tai vaihtoehtotodellisuuden tieteestä — valonopeutta nopeampi matkustaminen tai ajassa matkustaminen selitetään jonkinlaisella (kuvitteellisella) fysiikalla, ei taikuudella. Tämä tekee tieteiskirjallisuudesta usein myös yhteiskunnallisesti pohtivampaa: monet lajin klassikot käyttävät kuvitteellista tulevaisuutta peilinä oman aikansa ilmiöille.

Genren sisällä on omat alalajinsa: kova tieteiskirjallisuus (hard science fiction) pyrkii tieteelliseen tarkkuuteen ja uskottavaan teknologiaan, kun taas pehmeämpi tieteiskirjallisuus keskittyy enemmän yhteiskuntaan, psykologiaan tai filosofisiin kysymyksiin ja käyttää tiedettä lähinnä tarinan kehyksenä. Kummallakin suunnalla on omat vakiolukijansa, eikä kumpaakaan voi pitää toista “aidompana” tieteiskirjallisuutena. Avaruusseikkailu, aikamatkustustarina ja dystopiaromaani ovat kaikki tieteiskirjallisuuden tunnistettavia alalajeja, joilla jokaisella on omat vakiintuneet kertomuksen keinonsa.

Dystopiaromaanit ovat viime vuosina nousseet erityisen suosituiksi myös nuoremman lukijakunnan keskuudessa: niissä kuvitteellinen, usein tiukasti valvottu tulevaisuuden yhteiskunta toimii kehyksenä nuoren päähenkilön kasvutarinalle ja kapinalle. Tämä on tuonut tieteiskirjallisuuden keinoja myös nuortenkirjallisuuden puolelle, vaikka painotus onkin siellä enemmän seikkailussa ja ihmissuhteissa kuin tekniikan yksityiskohdissa. Nuortenkirjat-sivulla käsitellään tarkemmin, miten dystopia on löytänyt paikkansa juuri nuorille suunnatussa kirjallisuudessa.

Mitkä ovat tieteiskirjallisuuden tunnusmerkit?

Ketkä kirjoittavat tieteiskirjallisuutta?

Jules Verne (1828–1905) tunnetaan tieteiskirjallisuuden uranuurtajana: hänen teoksensa “Matka maan keskipisteeseen”, “Sukelluslaivalla maapallon ympäri” ja “Maailman ympäri 80 päivässä” ennakoivat tekniikkaa ja seikkailua tavalla, joka teki genrestä oman kirjallisuudenlajinsa jo 1800-luvulla. Verne kirjoitti elämänsä aikana 63 romaania, ja hänet tunnetaan yhtenä historian käännetyimmistä kirjailijoista heti Agatha Christien jälkeen. Hänen tuotantonsa yhdisti tarkkaa, aikansa tieteeseen nojaavaa kuvausta ja seikkailullista juonta tavalla, josta moni myöhempi tieteiskirjailija on ottanut mallia: keksintö tai matka toimii juonen moottorina, mutta tarinan ydin on silti ihmisissä ja heidän reaktioissaan uuteen ja tuntemattomaan.

Suomalaisessa kirjallisuudessa tieteiskirjallisuus on pienempi mutta vakiintunut laji, jota kirjoittavat muun muassa Risto Isomäki ja Hannu Rajaniemi. Myös Johanna Sinisalon ja Leena Krohnin tuotannosta löytyy tieteiskirjallisuuden ainesta, vaikka molemmat liikkuvat yhtä lailla fantasian ja laajemman spekulatiivisen fiktion puolella. Suomessa käytetään usein kattokäsitettä “spefi” (spekulatiivinen fiktio) kuvaamaan tieteiskirjallisuuden, fantasian ja kauhun yhteistä kenttää, koska monen kirjailijan tuotanto liikkuu näiden lajien rajoilla eikä asetu puhtaasti minkään yhden alle.

Kansainvälisesti tieteiskirjallisuudella on paljon pidempi ja vakiintuneempi perinne kuin Suomessa: yhdysvaltalaiset ja brittiläiset kustantajat ovat julkaisseet lajia omina aikakauslehtinään jo 1900-luvun alusta lähtien, mikä on synnyttänyt genren sisälle vahvan oman lukijakuntansa, omat palkintonsa ja kirjoittajaverkostonsa. Tämä perinne näkyy edelleen siinä, että suuri osa tunnetuimmista tieteiskirjallisuuden klassikoista on alun perin englanninkielisiä, vaikka laji on levinnyt ja saanut omia äänenpainojaan myös pienemmillä kielialueilla, Suomi mukaan lukien.

Mistä tieteiskirjallisuudesta kannattaa aloittaa?

Lajin historiaan tutustuvalle Jules Vernen teokset ovat luonteva lähtökohta: ne ovat seikkailullisia ja helposti lähestyttäviä, vaikka niiden tekninen kuvasto on tietysti aikansa lasten. “Maailman ympäri 80 päivässä” sopii hyvin ensimmäiseksi teokseksi, koska sen jännitys rakentuu enemmän matkan ja aikataulun kuin monimutkaisen teknologian varaan.

Nykyaikaisemmasta tieteiskirjallisuudesta kiinnostuneen kannattaa valita aloituspiste sen mukaan, kiinnostaako enemmän lähitulevaisuuden yhteiskunnallinen pohdinta vai kauemmas tulevaisuuteen tai avaruuteen sijoittuva seikkailu — genren sisäinen kirjo on niin laaja, ettei yksi teos edusta koko lajia. Fantasiakirjallisuuden sivu auttaa hahmottamaan rajan tieteiskirjallisuuden ja fantasian välillä, jos yliluonnollinen ja taikuus kiinnostavat enemmän kuin tekniikkaan perustuva tulevaisuuskuvaus, ja jännityskirjallisuuden sivu on hyvä seuraava pysäkki, jos tieteiskirjallisuudesta erityisesti jännitys ja uhka jäivät kiinnostamaan.

Tieteiskirjallisuuden lukemisessa kannattaa myös huomioida, että moni klassikko on kirjoitettu vuosikymmeniä tai jopa yli sata vuotta sitten: teosten tekninen kuvasto voi tuntua vanhentuneelta, mutta niiden käsittelemät kysymykset ihmisen ja tekniikan suhteesta ovat usein yllättävän ajankohtaisia edelleen.

Uudelle lukijalle kannattaa myös suositella lyhyempiä novelleja pitkän romaanin sijaan ensimmäiseksi kosketukseksi lajiin: tieteiskirjallisuudella on pitkä ja vahva novelliperinne, ja moni klassikkoajatus — esimerkiksi tekoälyn kapinointi tai aikamatkustuksen paradoksit — on ensin kokeiltu novellin mitassa ennen kuin siitä on kasvanut kokonainen romaani tai sarja, joskus vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Novellikokoelma antaa myös nopeasti käsityksen siitä, mikä tieteiskirjallisuuden alalaji — kova tiede, yhteiskuntakritiikki vai seikkailu — tuntuu itselle luontevimmalta jatkolukemiselta, ennen kuin sitoutuu pidempään romaaniin tai kokonaiseen sarjaan.

Jos oma kiinnostus kohdistuu erityisesti siihen, miten tekniikka muuttaa yhteiskuntaa, kannattaa etsiä tunnetuimpien tieteiskirjailijoiden yhteiskunnallisemmin painottuneita teoksia; jos taas kiehtoo ennen kaikkea seikkailu ja tuntemattoman tutkiminen, Jules Vernen kaltainen klassinen matkakertomus on edelleen toimiva lähtökohta yli sadan vuoden takaa.

Kannattaa myös muistaa, ettei tieteiskirjallisuuden pariin tarvitse hypätä suoraan raskaimman tai monimutkaisimman teoksen kautta. Moni lajin klassikko on kirjoitettu nimenomaan laajalle yleisölle, ei vain tieteestä valmiiksi kiinnostuneille, joten ensimmäinen kosketus genreen voi olla yhtä helposti lähestyttävä kuin mikä tahansa muu seikkailuromaani. Jos ensimmäinen valinta ei täysin vakuuta, kannattaa kokeilla toista alalajia — utopiaa dystopian sijaan tai avaruusseikkailua yhteiskunnallisen pohdinnan sijaan — ennen kuin päättää, ettei tieteiskirjallisuus ole itselle sopiva laji lainkaan.