Kaunokirjallisuus

Mitä kaunokirjallisuus tarkoittaa?

Kaunokirjallisuus on yleisnimitys kirjallisuudelle, joka on sepitteellistä ja kuvitteellista: sen henkilöt, tapahtumat ja usein myös tapahtumapaikat ovat kirjailijan luomia, vaikka ne voisivatkin nojata todellisiin esikuviin. Käsite kattaa sekä taiteellisesti kunnianhimoisen sanataiteen että viihteellisemmän kirjallisuuden, ja se jaotellaan perinteisesti kolmeen päälajiin: kertomakirjallisuuteen (romaanit ja novellit), runouteen sekä draamaan eli näytelmäkirjallisuuteen.

Ratkaisevaa ei ole teoksen taiteellinen kunnianhimo vaan se, esitetäänkö sisältö sepitteenä vai faktana. Tästä syystä esimerkiksi historiallinen romaani, jonka tapahtumat sijoittuvat todelliseen aikakauteen, luetaan kaunokirjallisuudeksi, koska sen henkilöt ja dialogi ovat kirjailijan keksimiä — kun taas samasta aikakaudesta kertova historiateos on tietokirjallisuutta. Raja ei ole aina täysin selvä: esimerkiksi omaelämäkerrallinen romaani tai esseemäinen teksti voi sisältää sekä sepitteellisiä että faktapohjaisia aineksia.

Kolmesta päälajista kertomakirjallisuus on nykylukijalle tutuin: siihen kuuluvat sekä pitkä romaani että lyhyempi novelli, ja juuri se osasto täyttää kirjakauppojen ja kirjastojen hyllyt laajimmin. Runous puolestaan tiivistää kokemuksen ja kielen muotoon, jossa rytmillä ja sanavalinnoilla on vähintään yhtä suuri merkitys kuin kerrotulla tapahtumalla. Draama eli näytelmäkirjallisuus taas on kirjoitettu ennen kaikkea esitettäväksi näyttämöllä, joten sen teksti rakentuu repliikeistä ja näyttämöohjeista pikemmin kuin kertojan äänestä. Kaikki kolme lajia voivat käsitellä samaa aihetta hyvin eri tavoin, ja moni kirjailija on liikkunut niiden välillä uransa aikana.

Mitkä ovat kaunokirjallisuuden tunnusmerkit?

Genrejako on käytännössä se taso, jolla useimmat lukijat kaunokirjallisuutta lähestyvät: harva etsii kirjakaupasta yleisesti “kaunokirjallisuutta”, vaan pikemminkin tietyn tunnelman tai lajityypin mukaista lukemista. Siksi tämän sivun alla olevat genresivut — dekkarista runouteen — ovat usein hyödyllisempi lähtökohta kuin kaunokirjallisuuden käsite itsessään; ne kertovat tarkemmin, minkälaista lukukokemusta kukin laji tarjoaa.

Ketkä kirjoittavat kaunokirjallisuutta Suomessa?

Suomalaisen kaunokirjallisuuden peruskiviin kuuluu Aleksis Kivi, jonka romaani “Seitsemän veljestä” (1870) oli ensimmäinen merkittävä suomenkielinen romaani ja avasi tien myöhemmälle kotimaiselle proosalle. Väinö Linna jatkoi tätä perinnettä 1900-luvulla: hänen “Tuntematon sotilas” ja Täällä Pohjantähden alla -trilogia ovat edelleen luetuimpia suomalaisia romaaneja, joissa sota-ajan ja maaseudun historia kietoutuu sepitettyjen henkilöiden tarinoihin. Mika Waltarin “Sinuhe egyptiläinen” puolestaan vei suomalaisen kaunokirjallisuuden kansainväliselle yleisölle ja on yksi käännetyimmistä kotimaisista romaaneista.

Nykyisin suomalaista kaunokirjallisuutta kirjoitetaan laajalti eri genreissä: dekkarissa, historiallisessa romaanissa, novellissa ja runoudessa on kussakin omat, aktiiviset kirjoittajansa. Tämän sivuston kirjailijat-osio kokoaa heistä laajan joukon, ja jokaisen kirjailijan oma sivu listaa hänen teoksensa julkaisujärjestyksessä. Kaunokirjallisuuden kentän laajuus näkyy myös siinä, että sama kirjailija voi liikkua useamman genren välillä — esimerkiksi kirjoittaa sekä romaaneja että novelleja tai runoutta.

Kotimaisen kaunokirjallisuuden kenttä ei rajoitu vain suurimpiin nimiin: mukana on niin kansallisesti tunnettuja kirjailijoita kuin oman paikkakuntansa kirjallista perinnettä kantaneita kirjoittajia, joiden tuotanto voi olla suppeampi mutta yhtä lailla osa suomalaisen kaunokirjallisuuden kokonaiskuvaa. Tämä sivusto pyrkii tekemään näkyväksi molemmat: sekä ne nimet, jotka jokainen tunnistaa, että ne, jotka löytyvät vasta tarkemmalla haulla.

Suomalaisen kaunokirjallisuuden tärkein tunnustus on Finlandia-palkinto, joka on jaettu vuodesta 1984 lähtien parhaana pidetylle kotimaiselle romaanille. Rinnalla kulkee erillinen Tietokirjallisuuden Finlandia, joka palkitsee vastaavasti tietokirjallisuutta — palkintojen kahtiajako kuvaa hyvin sitä, miten selvästi kaunokirjallisuus ja tietokirjallisuus erotetaan toisistaan suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa.

Suomalaisen kaunokirjallisuuden vahvuutena on pidetty sen kykyä käsitellä sekä pientä, paikallista arkea että suuria historiallisia käännekohtia samalla vakavuudella. Sisällissota, talvi- ja jatkosota sekä maaseudun murros ovat toistuvia aiheita, jotka nousevat esiin niin klassikoissa kuin nykyromaaneissakin, mutta yhtä lailla kaunokirjallisuus tarjoaa tilaa kevyemmälle, viihteelliselle kerronnalle dekkarista romanttiseen kirjallisuuteen. Tämä kirjo on syy, miksi kaunokirjallisuus ei ole yksi yhtenäinen tyylilaji vaan pikemminkin kattokäsite lukuisille erilaisille lukukokemuksille.

Mistä kaunokirjallisuudesta kannattaa aloittaa?

Suomalaisen kaunokirjallisuuden klassikoista aloittelijalle sopii hyvin Aleksis Kiven “Seitsemän veljestä”, joka on edelleen tuore ja humoristinen lukukokemus vaikeahkosta kielestään huolimatta. Sota-ajan ja lähihistorian kiinnostuneelle Väinö Linnan “Tuntematon sotilas” avaa suomalaisen sotahistorian yksittäisten sotilaiden näkökulmasta, kun taas Mika Waltarin “Sinuhe egyptiläinen” vie lukijan muinaiseen Egyptiin ja sopii sille, joka kaipaa laajaa, historiallista kertomusta.

Jos genrejako kiinnostaa enemmän kuin yksittäinen teos, kannattaa lähteä liikkeelle omasta mieltymyksestä: dekkari tarjoaa arvoituksen ja ratkaisun, historiallinen romaani vie menneisyyteen, novelli sopii lyhyempään lukuhetkeen ja runous tiiviimpään, tunnepitoisempaan ilmaisuun. Moni lukija huomaa, että kaunokirjallisuuden eri lajit täydentävät toisiaan: sama teema voi näyttäytyä aivan erilaisena romaanissa, novellissa ja runossa.

Aloittelijalle kannattaa muistuttaa, ettei kaunokirjallisuuden lukemisessa ole oikeaa järjestystä. Klassikot avautuvat usein paremmin, kun niitä lukee ilman kouluaikaista velvollisuudentuntoa, ja nykykirjallisuuden pariin voi hypätä suoraan ilman, että klassikot pitäisi lukea ensin. Kirjaston tai kirjakaupan henkilökunta osaa tyypillisesti suositella tietyn tunnelman tai aihepiirin mukaan, jos oma lukulista tuntuu hukkuvan vaihtoehtojen paljouteen.

Tälle sivustolle kootut kirjailijasivut ja teossivut on rakennettu juuri tätä varten: jokaisen kirjailijan kohdalla näkee hänen tuotantonsa julkaisujärjestyksessä, joten aloittaminen ei jää arvailun varaan, oli kiinnostuksen kohteena sitten yksittäinen klassikko tai kokonainen genre.

Uusimmasta kotimaisesta kaunokirjallisuudesta kiinnostuneelle kannattaa selata myös yksittäisiä genresivuja: ne kokoavat kunkin lajin tuoreimmat ja tunnetuimmat tekijät yhteen paikkaan, jolloin ei tarvitse arpoa kirjakaupan hyllyn edessä. Moni lukija rakentaa oman lukulistansa juuri genren kautta — valitsee ensin, hakeeko arvoitusta, historiaa vai runouden tiiviyttä, ja etsii vasta sitten sopivan kirjailijan. Toisille taas yksittäinen suosikkikirjailija avaa oven koko genreen: yhden hyvän dekkarin tai historiallisen romaanin jälkeen on luontevaa siirtyä saman kirjailijan muuhun tuotantoon ja sitä kautta koko lajityyppiin.