Romanttinen kirjallisuus

Mitä romanttinen kirjallisuus tarkoittaa?

Romanttisessa kirjallisuudessa, eli rakkausromaanissa, juonen ydin on kahden henkilön välinen romanttinen suhde: sen syntyminen, sitä uhkaavat esteet ja lopulta niiden voittaminen. Muu tarina — olipa kyse historiallisesta miljööstä, yliluonnollisista hahmoista tai urheilujoukkueesta — rakentuu tämän ydinjuonen ympärille. Lajille on tyypillistä, että lukija voi luottaa tiettyyn kaareen: alun kiinnostus tai törmäys, väliin tulevat väärinkäsitykset tai olosuhteet, ja lopulta ratkaisu, joka useimmiten päättyy onnellisesti.

Juuri tämä ennakoitavuus on osa lajin vetovoimaa: romanttista kirjallisuutta luetaan usein nimenomaan siksi, että lukija tietää saavansa lohdullisen, tunteisiin vetoavan lopputuloksen, vaikka matka sinne vaihteleekin teoksesta toiseen.

Toisin kuin monessa muussa kaunokirjallisuuden lajissa, romanttisessa kirjallisuudessa kerronta pysyttelee tarkasti yhden tai kahden päähenkilön näkökulmassa: lukija seuraa heidän ajatuksiaan ja epäilyjään läheltä, mikä tekee suhteen kehittymisestä henkilökohtaisen tuntuista. Tämä läheinen näkökulma erottaa lajin esimerkiksi laajasta yhteiskuntaromaanista, jossa kertoja voi liikkua vapaammin useiden henkilöiden ja tapahtumapaikkojen välillä.

Mitkä ovat romanttisen kirjallisuuden tunnusmerkit?

Romanttisen kirjallisuuden tausta

Nykyisenkaltainen, laajaan yleisöön tähtäävä rakkausromaani sai vahvan kaupallisen alustan 1900-luvun alussa, kun brittiläinen kustantamo Mills & Boon perustettiin 1908 ja siirtyi 1930-luvulla erikoistumaan naisille suunnattuun rakkauskirjallisuuteen. Kanadalainen Richard Bonnycastle perusti puolestaan Harlequin Enterprises -kustantamon 1949, ja Harlequin ryhtyi 1958 yhteistyöhön Mills & Boonin kanssa; yhtiöt sulautuivat lopulta 1972 yhdeksi maailman johtavista taskukirjakustantajista. Tästä syntyi “harlekiiniromanssiksi” kutsuttu, tiukkaan kaavaan perustuva rakkausromaanin muoto, jota on käännetty tehdasmaisesti kymmenille kielille, myös suomeksi — ja juuri tämä kaupallinen, sarjamainen tuotanto teki rakkausromaanista yhden maailman luetuimmista kirjallisuuden lajeista.

Romanttisen kirjallisuuden alalajit

Romanttinen kirjallisuus on jakautunut vuosien varrella useaan alalajiin, jotka yhdistävät perusjuonen eri miljöisiin ja sävyihin.

Historiallinen rakkauskirjallisuus sijoittaa tarinan menneisyyteen, ja aikakauden tavat ja rajoitukset tuovat lisää jännitettä suhteen syntymiseen. Julia Quinnin Bridgerton-sarja, jonka ensimmäinen osa ilmestyi alkukielellä 2000, on tunnetuin esimerkki: sarja seuraa 1800-luvun Lontooseen sijoittuvan aatelisperheen kahdeksaa sisarusta, ja jokainen osa kertoo yhden sisaruksen rakkaustarinan.

Paranormaali romantiikka yhdistää rakkaustarinaan yliluonnollisia elementtejä, kuten vampyyreja tai ihmissusia. Stephenie Meyerin Twilight-saaga, jonka neljä pääosaa ilmestyivät 2005-2008, on lajin tunnetuin nykyesimerkki: ihmistytön ja vampyyrin kielletty rakkaus kannattelee koko sarjaa.

Romanttinen komedia yhdistää rakkauden ja huumorin kevyempään, arkisempaan kehykseen. Helen Fieldingin “Bridget Jonesin päiväkirja” (1996) on lajin tunnetuimpia esimerkkejä: päiväkirjamuotoinen kerronta ja päähenkilön itseironinen ääni tekivät siitä läpimurron, joka avasi tietä lukuisille myöhemmille romanttisille komedioille sekä kirjoina että elokuvina.

Romanttinen trilleri kietoo rakkaustarinan yhteen jännityksen ja vaaran kanssa, jolloin lukija saa saman aikaa sekä tunnesiteen henkilöihin että arvoituksen ratkaisemisen jännityksen. Urheiluun sijoittuva romantiikka on oma suosittu suuntauksensa: Elle Kennedyn Off Campus -sarja seuraa kuvitteellisen yliopiston jääkiekkojoukkuetta, ja jokainen sarjan neljästä osasta kertoo eri pelaajan rakkaustarinan.

Eroottinen kirjallisuus on alalaji, jossa fyysinen ja seksuaalinen läheisyys on kirjoitettu näkyvämmin osaksi tarinaa kuin perinteisemmässä rakkausromaanissa — pohjalla on kuitenkin sama perusjuoni: kahden henkilön suhteen kehittyminen esteiden läpi kohti ratkaisua. Erottava tekijä muihin alalajeihin nähden ei siis ole juonirakenne vaan se, kuinka suoraan ja yksityiskohtaisesti fyysinen läheisyys kuvataan.

Klassinen rakkausromaani viittaa vanhempaan perinteeseen, jossa romanttinen suhde on tarinan keskeinen juoni ilman nykyromantiikan tyylilajeja. Jane Austenin 1800-luvun alun tuotanto mainitaan usein tämän perinteen esikuvana: hänen romaaninsa yhdistävät rakkaustarinan terävään yhteiskunnalliseen tarkkailuun. Klassisen rakkausromaanin lukija kiinnostuu usein yhtä paljon aikakauden tapakulttuurista ja henkilöiden välisestä sanailusta kuin itse rakkaustarinasta — juuri tämä yhdistelmä on tehnyt lajista kestävän jo yli kahden vuosisadan ajan.

Mistä romanttisesta kirjallisuudesta kannattaa aloittaa?

Historiallisesta romantiikasta kiinnostuneelle Bridgerton-sarja on luonteva aloitus: kahdeksan itsenäistä, mutta samaan perheeseen kietoutuvaa tarinaa tarjoavat useita eri tapoja lähestyä samaa aikakautta, eikä sarjaa ole pakko lukea täysin julkaisujärjestyksessä, koska jokainen osa keskittyy eri sisarukseen. Yliluonnollisesta romantiikasta kiinnostuneelle Twilight-sarja on tunnetuin lähtökohta, ja sen neljä pääosaa kannattaa lukea julkaisujärjestyksessä.

Urheilu- ja college-miljöössä tapahtuvasta romantiikasta pitävälle Off Campus -sarja tarjoaa kevyemmän, nykyaikaan sijoittuvan vaihtoehdon: jokainen osa on itsenäinen tarina, joten sarjaan voi tarttua mistä kohdasta tahansa, vaikka julkaisujärjestys onkin suositeltava reitti.

Romanttista kirjallisuutta kannattaa lähestyä myös oman mieltymyksen mukaan: jos kaipaa historian tuomaa syvyyttä, historiallinen rakkauskirjallisuus on luonteva valinta, kun taas nykypäivään sijoittuva ja kevyempi tarina löytyy helpoiten romanttisesta komediasta tai urheiluromantiikasta. Moni lukija liikkuu vapaasti alalajien välillä sen mukaan, millaista tunnelmaa kulloinkin kaipaa — osa hakee lohtua tutusta kaavasta, osa vaihtelua uuteen miljööseen tai aikakauteen.

Sarjamuoto on romanttisessa kirjallisuudessa erityisen yleistä: kun ensimmäinen kirja osuu makuun, seuraaviin osiin on helppo tarttua, koska kirjoittajan tyyli ja lajin lupaus — onnellinen loppu — pysyvät samoina kirjasta toiseen, vaikka päähenkilöt vaihtuisivatkin. Tämä tekee lajista myös helposti lähestyttävän: uutta lukijaa ei tarvitse houkutella sitoutumaan yhteen pitkään tarinaan, vaan jokainen osa tarjoaa oman, kohtuumittaisen kokonaisuutensa. Tästä syystä moni aloittaa juuri sarjasta yksittäisen teoksen sijaan: Bridgerton, Twilight ja Off Campus toimivat kaikki tällä periaatteella, vaikka jokainen edustaa eri alalajia ja aikakautta.

Jos laajempi kaunokirjallisuuden kartta kiinnostaa romanttisen kirjallisuuden rinnalla, kaunokirjallisuus-sivu ja kirjallisuuden lajit -sivu auttavat sijoittamaan romantiikan osaksi laajempaa kokonaisuutta. Nuortenkirjat-sivu puolestaan on hyvä lähtökohta, jos etsii romanttista tarinaa, joka on kirjoitettu erityisesti nuorelle lukijalle — moni paranormaalin romantiikan klassikko, kuten Twilight, on alun perin suunnattu juuri tälle lukijakunnalle.