Jouko Sirola
Jouko Sirola (s. 1963) on vihtiläissyntyinen kirjailija, joka on julkaissut novelleja, romaaneja ja kulttuurihistoriallisia matkaesseitä vuodesta 2000 lähtien.
| Vuosi | Teos | Laji |
|---|---|---|
| 2000 | Sisustus | novellikokoelma |
| 2003 | Käveltävä takaperin | novellikokoelma |
| 2006 | Mitään pelättävää ei ole | romaani |
| 2011 | Etsijä ja hänen neljätoista elämäänsä | romaani |
| 2012 | Lumottu niitty – erään tien tarinoita | tietokirja |
| 2016 | Palanneiden vuoksi | romaani |
| 2022 | Ihmeellinen matka halki Suomen äärimmäisten seutujen | matkakirja |
| 2023 | Käsijarru kukkapenkissä | novellikokoelma |
Jouko Sirola (s. 1963) on Vihdissä syntynyt kirjailija, joka debytoi novellikokoelmalla vuonna 2000 ja on sittemmin julkaissut romaaneja, novelleja ja kulttuurihistoriallisia matkaesseitä yli kahden vuosikymmenen ajan. Hänen tuotantoaan yhdistävät maaseudun muutoksen, katoavan paikallishistorian ja arjen pienten yksityiskohtien tarkka kuvaus.
Mitä Jouko Sirola on kirjoittanut?
Sirolan tuotanto rakentuu novellikokoelmien ja romaanien varaan. Esikoisteos Sisustus (2000) ja sitä seurannut Käveltävä takaperin (2003) ovat novellikokoelmia, ja niiden jälkeen ilmestyi romaani Mitään pelättävää ei ole (2006). Vuonna 2011 julkaistu jaksollinen romaani Etsijä ja hänen neljätoista elämäänsä on kuvattu surrealistiseksi ja absurdiksi yhteiskunnalliseksi kertomukseksi. Seuraavana vuonna ilmestynyt Lumottu niitty – erään tien tarinoita (2012) yhdistää historiantutkimusta ja mielikuvituksellista kerrontaa: teos kulkee vanhaa tietä Vihdin kirkolta Nummelanharjulle ja tarkastelee, miten maaseudun kylät ovat hiljentyneet väestön siirtyessä kasvukeskuksiin. Myöhempään tuotantoon kuuluvat romaani Palanneiden vuoksi (2016), matkakirja Ihmeellinen matka halki Suomen äärimmäisten seutujen (2022) sekä novellikokoelma Käsijarru kukkapenkissä (2023). Kaunokirjallisuuden lisäksi Sirola on julkaissut esseitä, kolumneja ja kirja-arvosteluja muun muassa Hiidenkivi-lehdessä, ja hänen novellejaan — kuten Amalia mustakorppi ja Kapakan henki — on käännetty unkariksi ja englanniksi sekä julkaistu antologioissa. Hän on myös ohjannut kirjoittamisen kursseja ja kirjoittajaleirejä muun muassa Porvoossa, Pernajassa ja Berliinissä yhdessä runoilija Mark Mallonin kanssa, ja avustanut pitkään kirjallisuus- ja kulttuuriyhdistys Säröä.
| Vuosi | Teos | Tyyppi |
|---|---|---|
| 2000 | Sisustus | Novellikokoelma |
| 2003 | Käveltävä takaperin | Novellikokoelma |
| 2006 | Mitään pelättävää ei ole | Romaani |
| 2011 | Etsijä ja hänen neljätoista elämäänsä | Romaani |
| 2012 | Lumottu niitty – erään tien tarinoita | Tietokirja |
| 2016 | Palanneiden vuoksi | Romaani |
| 2022 | Ihmeellinen matka halki Suomen äärimmäisten seutujen | Matkakirja |
| 2023 | Käsijarru kukkapenkissä | Novellikokoelma |
Milloin Jouko Sirola eli?
Sirola syntyi 30. toukokuuta 1963. Hän debytoi kirjailijana vuonna 2000, ja hänen uransa on jatkunut siitä lähtien novellien, romaanien ja esseiden parissa yli kahden vuosikymmenen ajan. Vuonna 2013 hän oli ehdolla Runeberg-palkinnon saajaksi, ja häntä on palkittu myös novellikilpailuissa.
Mistä Jouko Sirola oli kotoisin?
Sirola on syntyjään vihtiläinen. Kotiseutu näkyy vahvasti hänen tuotannossaan: Lumottu niitty kulkee juuri Vihdin maisemissa, vanhaa tietä kirkolta Nummelanharjulle, ja teos tallentaa katoavaa paikallista sanastoa ja kylähistoriaa. Nykyisin Sirola asuu Porvoossa, jossa hän on myös ohjannut kirjoittamisen kursseja, mutta Vihti on pysynyt hänen tuotantonsa yhtenä toistuvana ja tärkeänä näyttämönä vuosikymmenten ajan.