Mika Waltari

Mika Waltari kirjat järjestyksessä

Waltarin ura alkoi 1920-luvun lopulla nuoruudenromaaneilla ja jatkui vuosikymmenten ajan useassa lajissa yhtä aikaa: samaan aikaan syntyi sekä kevyempää kaupunkikuvausta että myöhempi historiallisten romaanien sarja. Taulukko kokoaa yhteen yli 30 romaania julkaisujärjestyksessä, jotta lukija näkee kerralla, mistä vuosikymmeneltä mikäkin teos on ja mihin sarjaan tai jaksoon se kuuluu.

Mistä Waltarin kirjat kannattaa aloittaa?

Luontevin aloitus on Sinuhe egyptiläinen (1945): se on Waltarin tunnetuin ja kunnianhimoisin teos, ja sen kautta aukeavat myös muut historialliset romaanit Mikael Karvajalka, Johannes Angelos ja Turms, kuolematon — kaikki sijoittuvat eri aikakausille, mutta kertovat samalla kertojaäänellä yksilön kohtalosta suurten mullistusten keskellä. Kevyempään makuun sopii dekkarisarja Komisario Palmusta, joka tunnetaan myös Matti Kassilan elokuvasovituksista.

Kuuluvatko kirjat sarjaan?

Suurin osa Waltarin romaaneista on itsenäisiä teoksia, mutta kaksi kokonaisuutta kannattaa lukea järjestyksessä:

• Komisario Palmu (3 osaa): Kuka murhasi rouva Skrofin? (1939), Komisario Palmun erehdys (1940) ja Tähdet kertovat, komisario Palmu! (1962). Sarjan tapahtumat viittaavat toisiinsa, joten julkaisujärjestys kannattaa säilyttää.
• Mikael-romaanit (2 osaa): Mikael Karvajalka (1948) ja sen suora jatko-osa Mikael Hakim (1949), jotka seuraavat samaa päähenkilöä Euroopasta Osmanien valtakuntaan. Waltari suunnitteli näille kolmatta osaa, joka olisi sijoittunut Intiaan, Kiinaan ja Etelä-Amerikkaan, mutta sitä ei koskaan kirjoitettu.

Muut historialliset romaanit — Sinuhe egyptiläinen, Johannes Angelos, Turms, kuolematon — voi lukea missä järjestyksessä tahansa, sillä ne eivät jaa henkilöitä keskenään, vain samaa historiallista otetta. Jokainen niistä sijoittuu eri aikakauteen (muinainen Egypti, Konstantinopolin viimeiset päivät 1453 ja antiikin Etruria), joten lukujärjestyksen voi valita sen mukaan, mikä ajanjakso kiinnostaa eniten.

Mitä Mika Waltari on kirjoittanut viimeksi?

Waltarin viimeinen laaja romaani oli Ihmiskunnan viholliset (1964), joka kuvaa Rooman keisari Nero-ajan tapahtumia yhtä laveasti kuin aiemmat historialliset teokset. Sen jälkeen Waltari julkaisi enää yksittäisiä pienempiä teoksia ja kokoelmia; laajaa uutta romaania ei ilmestynyt hänen viimeisinä elinvuosinaan.

Waltarin koko tuotanto on edelleen painossa suomeksi, ja suuri osa historiallisista romaaneista on käännetty kymmenille kielille. Kirjailijat A–Ö -sivulta löydät muita saman aikakauden ja tyylin kirjoittajia, ja historiallinen romaani -sivu esittelee lajityyppiä laajemmin.

Kansainvälinen tunnettuus

Sinuhe egyptiläinen teki Waltarista harvinaisen kansainvälisen tapauksen: romaanista tehtiin vuonna 1954 Hollywood-elokuva The Egyptian, jonka ohjasi Michael Curtiz ja jonka pääosissa nähtiin Edmund Purdom, Jean Simmons, Victor Mature ja Peter Ustinov. Elokuva oli 20th Century Foxin suurtuotanto, ja se toi Waltarin kertoman muinaisen Egyptin tarinan valkokankaalle laajalle yleisölle Suomen ulkopuolella — harvalle suomalaiskirjailijalle on käynyt samoin.

Myös dekkarit ovat eläneet kirjoja pidempään: Komisario Palmusta on tehty useita suomalaisia elokuvasovituksia, ja hahmo tunnetaan yhä television ja elokuvien kautta uusillekin sukupolville, jotka eivät ole lukeneet alkuperäisiä romaaneja.

Muu tuotanto

Romaanien ohella Waltari kirjoitti runoutta, novelleja ja kymmeniä näytelmiä sekä toimi lehtimiehenä ja kääntäjänä. Tämä sivu keskittyy hänen romaanituotantoonsa, koska se on se osa hänen työtään, josta lukijat useimmin etsivät tietoa ja lukujärjestystä — muu tuotanto löytyy tarkemmin kirjaston tai kustantajan luetteloista.

Kenelle Waltarin kirjat sopivat?

Historialliset romaanit sopivat lukijalle, joka nauttii pitkistä, yksityiskohtaisesti rakennetuista aikakausikuvauksista: Waltari ei tyydy kuvaamaan vain päähenkilön kohtaloa, vaan rakentaa ympärille koko aikakauden tavat, uskonnot ja vallankäytön. Nämä romaanit sopivat parhaiten lukijalle, joka on valmis käyttämään aikaa yhteen laajaan teokseen kerrallaan. Komisario Palmu -dekkarit puolestaan sopivat lukijalle, joka haluaa lyhyemmän, juonivetoisemman ja kevyemmän tutustumisen Waltarin tuotantoon — ne ovat selvästi nopealukuisempia kuin historialliset romaanit.

Jos pitää valita yksi teos koko tuotannosta, Sinuhe egyptiläinen tiivistää parhaiten sen, minkä vuoksi Waltaria luetaan edelleen: laajan historiallisen kertomuksen, filosofisen pohdinnan ja koukuttavan juonen yhdistelmän, joka on kestänyt jo kahdeksan vuosikymmentä ensijulkaisustaan.