Anna-Leena Härkönen

Anna-Leena Härkönen kirjat järjestyksessä

Härkösen tuotanto jakautuu kahteen päälinjaan: romaaneihin, joissa hän käsittelee usein ihmissuhteita ja arjen käänteitä terävän tarkkanäköisesti, ja esseekokoelmiin, joissa hän kommentoi ajankohtaisia ilmiöitä pilke silmäkulmassa. Näiden kahden linjan väliin mahtuu myös yksittäinen novellikokoelma ja pari proosamuotoista teosta, jotka eivät asetu kumpaankaan pääluokkaan täysin siististi. Alla kaikki teokset julkaisujärjestyksessä.

Mistä Härkösen kirjat kannattaa aloittaa?

Luontevin aloitus on esikoisromaani Häräntappoase (1984): se palkittiin J. H. Erkon rahaston palkinnolla vuoden parhaana esikoisteoksena ja käynnisti Härkösen pitkän, edelleen jatkuvan uran. Jos taas kiinnostaa tuorein tuotanto, viimeisimmät romaanit Huomenna hän ei tule (2023) ja Mykkien pöytä (2026) edustavat hänen nykyistä, aikuisten ihmissuhteita ja yksinäisyyttä käsittelevää kerrontaansa. Esseekokoelmat sopivat lukijalle, joka kaipaa kevyempää, humoristista ja ajankohtaista tekstiä romaanien välissä.

Teosten aiheet lyhyesti

• Häräntappoase (1984): esikoisteos, joka on sittemmin nähty useana näyttämösovituksena eri puolilla Suomea sekä kuusiosaisena tv-sarjana — poikkeuksellisen pitkä jälkielämä yhdelle esikoisromaanille.
• Akvaariorakkautta (1990): kertoo 23-vuotiaasta tarjoilija Saarasta, joka asuu kommuunissa Tampereen Pispalassa ja etsii täyttymystä ihmissuhteissaan; teoksesta tehtiin vuonna 1993 elokuva Akvaariorakkaus.
• Ei kiitos (2008): kevyt ja huumoripitoinen romaani nelikymppisen pariskunnan yhteensopimattomasta seksielämästä vaimon Helin näkökulmasta; teos herätti ilmestyessään paljon huomiota ja siitä tehtiin sekä elokuva että näytelmä.

Kuuluvatko kirjat sarjaan?

Ei — Härkösen teokset ovat itsenäisiä romaaneja, novellikokoelmia ja esseekokoelmia, eikä hänellä ole numeroitua kirjasarjaa. Sotilaan tarina (1986) oli Runeberg-palkintoehdokkaana vuonna 1987, mutta se on silti itsenäinen teos eikä jatko-osa millekään aiemmalle kirjalle. Tämä tekee hänen tuotannostaan helposti lähestyttävän mistä tahansa kohdasta: minkä tahansa yksittäisen kirjan voi poimia lukuun ilman, että täytyy ensin lukea muita.

Mitä Anna-Leena Härkönen on kirjoittanut viimeksi?

Tuorein romaani on Mykkien pöytä (2026), jonka päähenkilö on 56-vuotias Leni: irtisanomisen, yksinäisyyden ja menneisyyden käsittelemättömien asioiden keskellä tasapainoileva nainen, joka rakastuu naimisissa olevaan mieheen. Sitä ennen ilmestyi Taskupainos: Anna-Leena Härkösen elämästä (2025) ja romaani Huomenna hän ei tule (2023), jossa leskeksi jäänyt Elsa kohtaa uudenvuodenaattona nuoremman miehen, joka osoittautuu seksityöntekijäksi — teos käsittelee yksinäisyyttä ja odottamattomia kohtaamisia. Näiden kolmen viimeisimmän teoksen julkaisutahti — kirja lähes joka toinen vuosi — osoittaa, ettei Härkösen tuotteliaisuus ole hidastunut vuosikymmenten aikana.

Tunnustukset

Härkönen sai J. H. Erkon rahaston palkinnon vuonna 1984 esikoisteoksestaan Häräntappoase, ja Kiitos kirjasta -mitalin vuonna 1985. Sotilaan tarina oli Runeberg-palkintoehdokkaana vuonna 1987 — poikkeuksellisen varhainen tunnustus kirjailijalle, joka oli esikoisteoksensa ilmestyessä vasta lukiolainen. Näiden varhaisten tunnustusten jälkeen Härkösen ura on jatkunut tasaisen tuotteliaana: uusi kirja on ilmestynyt lähes joka toinen tai kolmas vuosi jo neljän vuosikymmenen ajan.

Kenelle Härkösen kirjat sopivat?

Härkösen romaanit sopivat lukijalle, joka pitää terävästä, usein huumorilla höystetystä ihmissuhteiden ja arjen kuvauksesta — hän kirjoittaa mieluusti kiusallisista, tunnistettavista tilanteista pelkäämättä myös rankempia aiheita. Esseekokoelmat taas sopivat lukijalle, joka kaipaa lyhyempää, pilke silmäkulmassa kirjoitettua yhteiskunnallista kommenttia: niissä Härkönen käsittelee ajankohtaisia ilmiöitä kevyemmällä otteella kuin romaaneissaan. Uusimmat romaanit, kuten Huomenna hän ei tule ja Mykkien pöytä, keskittyvät erityisesti keski-ikäisten ja sitä vanhempien naisten yksinäisyyteen ja ihmissuhteisiin, joten ne sopivat lukijalle, joka etsii aikuista, ei-nuortenkirjamaista näkökulmaa näihin aiheisiin.

Näyttelijä ja kirjailija

Härkönen on tehnyt uraa yhtä aikaa sekä kirjailijana että näyttelijänä koko 1980-luvulta lähtien, ja moni hänen romaaneistaan on päätynyt myös näyttämölle tai valkokankaalle: Häräntappoase on nähty useina näyttämösovituksina ja kuusiosaisena tv-sarjana, Akvaariorakkautta elokuvana vuonna 1993 ja Ei kiitos sekä elokuvana että näytelmänä. Tämä kaksoisura selittää osaltaan sitä, miksi hänen proosansa on niin dialogivetoista ja näyttämöllistä — Härkönen kirjoittaa repliikkejä, jotka toimivat yhtä hyvin paperilla kuin ääneen luettuina.

Muita samankaltaista terävää arjenkuvausta kirjoittavia kirjailijoita esittelee proosa -sivu, ja koko kirjailijalista löytyy Kirjailijat A–Ö -hakemistosta.