
Finlandia-palkinto
Finlandia-palkinto on Suomen tunnetuin kaunokirjallisuuspalkinto: tuorein voittaja, valintaprosessi, palkintosumma ja koko historia yhdellä sivulla.
Suomen tärkeimmät kirjallisuuspalkinnot yhdellä sivulla: Finlandia, Runeberg-palkinto ja Topelius-palkinto — kuka ne jakaa ja paljonko rahaa niistä saa.
Suomessa jaetaan vuosittain useita merkittäviä kirjallisuuspalkintoja, joista tunnetuin on Finlandia-palkinto. Sen rinnalla toimivat oma sarjansa saaneet tietokirjallisuuden ja lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandiat, Runeberg-palkinto, Topelius-palkinto, Aleksis Kiven elämäntyöpalkinto sekä esikoisteoksille myönnettävä Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto.
| Palkinto | Perustettu | Tunnustaa | Palkinnon luonne |
|---|---|---|---|
| Finlandia-palkinto | 1984 | vuoden suomenkielinen romaani | merkittävä rahapalkinto |
| Tietokirjallisuuden Finlandia | 1989 | ansiokas suomalainen tietokirja | merkittävä rahapalkinto |
| Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia | 1997 | lasten tai nuorten kirja | merkittävä rahapalkinto |
| Runeberg-palkinto | 1987 | ansiot kaunokirjallisuuden alalla | merkittävä rahapalkinto |
| Aleksis Kiven palkinto | 1936 | elämäntyö suomenkieliselle kaunokirjallisuudelle | merkittävä rahapalkinto |
| Topelius-palkinto | 1946 | laadukas lasten- ja nuortenkirja | vaihtelee vuosittain |
| Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto | 1995 (jatkaa J. H. Erkon palkintoa 1964–1994) | vuoden paras suomenkielinen esikoisteos | merkittävä rahapalkinto |
| Kalevi Jäntin palkinto | 1942 | nuoren suomalaiskirjailijan julkaisema teos | merkittävä rahapalkinto |
Vuoden 2025 kaunokirjallisuuden Finlandian voitti Monika Fagerholm, tietokirjallisuuden Finlandian Paavo Teittinen ja Runeberg-palkinnon Pirkko Saisio teoksellaan “Suliko”. Topelius-palkinnon 2025 voitti Mila Teräs teoksellaan “Iso hyppy”. Kunkin palkinnon koko historia ja voittajalista löytyy sen omalta sivulta: Finlandia-palkinto, Finlandia-palkinnon voittajat ja Tieto-Finlandia.
Runeberg-palkinnon viime vuosien voittajia ovat lisäksi Peter Mickwitz (2024, “Misslyckad i en uggla”), Marja Kyllönen (2023, “Vainajaiset”) ja Quynh Tran (2022, “Skugga och svalka”). Palkinto jaetaan aina 5. helmikuuta, J. L. Runebergin syntymäpäivänä, ja sen taustalla on Porvoon kaupungin, Uusimaa-lehden, Suomen Kirjailijaliiton, Suomen Kritiikin Seuran ja Finlands svenska författareföreningin yhteistyö. Painopisteenä ovat romaanit, novellit ja runous, mutta raati voi huomioida muunkinlaista kaunokirjallisuutta.
Valintatapa vaihtelee palkinnosta toiseen, ja juuri tämä tekee suomalaisesta palkintokentästä monipuolisen. Kaikissa kolmessa Finlandiassa valinta etenee kahdessa vaiheessa: ensin valintaraati poimii kustantajien ilmoittamista teoksista muutaman ehdokkaan, minkä jälkeen yksittäinen, vuosittain vaihtuva valitsija — usein muun alan tunnettu nimi kirjallisuuskriitikon sijaan — ratkaisee voittajan. Runeberg-palkinnossa taas nimeämiskomitea kokoaa laajemman, kahdeksan tai kymmenen teoksen ehdokaslistan, jolta varsinainen palkintoraati valitsee voittajan. Aleksis Kiven palkinto poikkeaa molemmista: se on elämäntyötunnustus, joka ei perustu tietyn vuoden teoksiin vaan koko kirjailijan tuotantoon, ja sen myöntää Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Moni palkinto kantaa nimeä, joka kertoo samalla suomalaisen kirjallisuuden historiasta. Runeberg-palkinto on nimetty kansallisrunoilija J. L. Runebergin mukaan, joka asui ja vaikutti suurimman osan urastaan juuri Porvoossa — siksi palkinnon taustalla on Porvoon kaupunki, ja se jaetaan aina Runebergin syntymäpäivänä 5. helmikuuta. Topelius-palkinto puolestaan on nimetty Zacharias Topeliuksen mukaan: Topeliusta pidetään suomalaisen lastenkirjallisuuden ja sadun uranuurtajana, “satusetänä”, joka julkaisi ensimmäisen alkuperäisen suomalaisen satukokoelman jo vuonna 1847. Nimi ei siis ole sattumaa — palkinto on suunnattu juuri sille lajityypille, jonka isänä nimikkokirjailijaa pidetään. Aleksis Kiven palkinto kantaa puolestaan suomenkielisen romaanin uranuurtajan nimeä, ja Finlandia-palkinnon nimi viittaa Sibeliuksen musiikkiin ilman yksittäistä kirjailijakytköstä.
Jokainen palkinto vastaa hieman eri tarpeeseen, eikä yksikään yksin kata koko kenttää. Kolme Finlandiaa nostavat esiin kunkin vuoden parhaan yksittäisen teoksen kolmessa eri kategoriassa. Aleksis Kiven palkinto taas ei katso yhtä teosta vaan koko uraa, ja se voidaan myöntää vasta, kun kirjailijan tuotanto on ehtinyt osoittaa kestävyytensä. Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto kohdistuu nimenomaan esikoisteoksiin ja auttaa nostamaan esiin uusia nimiä, jotka eivät vielä kilpaile Finlandia-tasolla. Runeberg-palkinto puolestaan tuo mukaan useamman kulttuurialan järjestön yhteisen näkemyksen, mikä tekee siitä Finlandiaa vähemmän yhden ihmisen makuun perustuvan. Yhdessä palkinnot muodostavat kokonaisuuden, joka palkitsee suomalaista kirjallisuutta sekä vuosittain että pitkällä aikavälillä, sekä kokeneita tekijöitä että vasta uransa alussa olevia.
Nuoremmille kirjailijoille suunnattu Kalevi Jäntin palkinto puolestaan täyttää oman kolonsa: sen jakaa vuosittain Kalevi Jäntin säätiö, jonka WSOY:n silloinen pääjohtaja Jalmari Jäntti ja hänen vaimonsa Hildur Jäntti perustivat vuonna 1942 kunnioittaakseen nuorena kuolleen poikansa Kalevin muistoa. Palkinto on suunnattu erityisesti uransa alkuvaiheessa oleville kirjailijoille, ja se on siten omalla tavallaan Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon sisarpalkinto — molemmat katsovat tulevaisuuteen, eivät jo vakiintunutta uraa.
Suurimmat rahapalkinnot jaetaan kolmessa Finlandiassa; Runeberg-palkinto, Aleksis Kiven palkinto, Kalevi Jäntin palkinto ja Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto ovat niitä pienempiä mutta silti merkittäviä. Topelius-palkinnon summa on sidottu kunkin vuoden vuosilukuun symbolisena eleenä, joten se muuttuu vuosittain. Ajantasaiset summat ilmoittaa aina palkinnon jakaja.
Ehdokaslistat julkistetaan avoimesti kaikissa kolmessa Finlandiassa syksyllä ennen voittajan julkistusta, ja niiden pituus vaihtelee kolmesta kuuteen teokseen palkinnosta riippuen. Runeberg-palkinnossa nimeämiskomitea julkistaa oman, tavallisesti kahdeksan tai kymmenen teoksen mittaisen ehdokaslistansa tammikuussa, ennen helmikuun palkintotilaisuutta. Tarkemmat, kunkin vuoden ehdokkaat löytyvät parhaiten palkinnon omalta verkkosivulta tai Suomen Kirjasäätiön tiedotteista, sillä listat vaihtuvat vuosittain eikä niitä ole mielekästä koota tälle yleissivulle kokonaisuudessaan.
Jos etsit tarkempaa tietoa yksittäisestä palkinnosta, sen koko historiasta ja voittajalistasta, kannattaa siirtyä suoraan Finlandia-palkinnon, Finlandia-palkinnon voittajat -sivun tai Tieto-Finlandian omalle sivulle. Kansainvälisestä tunnustuksesta ja siitä, miksi vain yksi suomalainen on voittanut sen, kertoo kirjallisuuden Nobel -sivu. Moni tällä sivulla mainittu voittaja, esimerkiksi Sirkka Turkka, löytyy myös omalta kirjailijasivultaan.
Vuonna 1936 perustettu Aleksis Kiven palkinto on Suomen vanhin edelleen jaettava kirjallisuuspalkinto. Se on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran jakama elämäntyöpalkinto, ei yksittäiselle teokselle myönnetty tunnustus.
Finlandia-palkinnon voittajan valitsee vuosittain yksi vaihtuva valitsija kuuden teoksen ehdokaslistalta, kun taas Runeberg-palkinnon takana on useamman kirjallisuus- ja kulttuurialan järjestön yhteinen raati. Runeberg-palkinto myös jaetaan aina samana päivänä, J. L. Runebergin syntymäpäivänä 5.2.

Finlandia-palkinto on Suomen tunnetuin kaunokirjallisuuspalkinto: tuorein voittaja, valintaprosessi, palkintosumma ja koko historia yhdellä sivulla.
Finlandia-palkinnon voittajat vuosittain vuodesta 1984 alkaen: kirjailija ja teos joka vuodelta, uusin ensin, sekä valintaprosessi yhdessä taulukossa.
Kirjallisuuden Nobel-palkinto: miten voittaja valitaan, kuinka paljon palkintorahaa on, ja miksi F. E. Sillanpää on ainoa suomalainen voittaja.
Sirkka Turkka (1939–2021) oli Lohjalla pitkään asunut, Finlandia-palkittu runoilija. Kaikki 12 runokokoelmaa julkaisujärjestyksessä tällä sivulla.

Zacharias Topelius (1818–1898) viimeisteli Maamme kirjan Karjalohjalla 1875. Elinvuodet, teokset julkaisujärjestyksessä ja Karjalohja-yhteys tällä sivulla.

J. L. Runeberg (1804–1877), Suomen kansallisrunoilija: runoelmat ja näytelmät julkaisujärjestyksessä sekä tieto siitä, mistä Maamme-laulun sanat ovat peräisin.