Kaija Olin-Arvola

Mitä Kaija Olin-Arvola on kirjoittanut?

Olin-Arvolan runokokoelmat ilmestyivät suhteellisen myöhään hänen elämässään: “Marraskuu kuoleman kuu” (2011) oli ensimmäinen, ja sitä seurasivat “Olen hetken mieli” (2013), “Hevosilta voi odottaa mitä tahansa” (2014) ja “Mikään ei pääty” (2015). Hänen omaelämäkerrallinen romaaninsa “Ihmelapsi” julkaistiin postuumisti vuonna 2020.

Ennen runokokoelmiaan Olin-Arvola teki pitkän uran kirjoittajana muissa rooleissa: hän kirjoitti kolumneja ja artikkeleita eri julkaisuihin vuosina 1980–1995, laati oppimateriaaleja useille järjestöille 1973–1983 ja toimi Punos-lehden toimitussihteerinä 1973–1976. Tämä pitkä tausta lehti- ja oppimateriaalikirjoittajana edelsi hänen varsinaista kaunokirjallista uraansa vuosikymmeniä. Hän osallistui myös antologioihin, muun muassa kirjailija Keijo Siekkisestä kertovaan teokseen.

Milloin Kaija Olin-Arvola eli?

Olin-Arvola syntyi 16.11.1948 ja kuoli 25.12.2019, 71-vuotiaana. Hänen runoilijanuransa alkoi vasta myöhään, yli 60 vuoden iässä, vaikka kirjoittamisen ja julkaisemisen parissa hän oli työskennellyt jo 1970-luvulta lähtien toimittajan ja oppimateriaalien tekijän roolissa. Näin hänen kaunokirjallinen ura ja hänen pitkä työuransa kirjoittajana osuivat elämässä eri vaiheisiin: ensin vuosikymmenten mittainen taustatyö, sitten vasta 2010-luvulla alkanut julkinen runoilijanura.

Mistä Kaija Olin-Arvola oli kotoisin?

Olin-Arvola syntyi Sammatissa, samalla pitäjällä, joka tunnetaan myös Elias Lönnrotin kotiseutuna. Hänen myöhempi uransa runoilijana ja toimittajana ulottui laajemmalle, mutta hänen juurensa olivat tässä pienessä, kirjallisesti tunnetussa pitäjässä.

Myöhään puhjennut runoilijanura

Olin-Arvolan neljä runokokoelmaa ilmestyivät kaikki lyhyen, noin viiden vuoden ajanjakson sisällä 2010-luvun alkupuolella. Nimet — “Marraskuu kuoleman kuu”, “Olen hetken mieli”, “Hevosilta voi odottaa mitä tahansa” ja “Mikään ei pääty” — viittaavat pohdiskelevaan, elämän rajallisuutta ja ajan kulumista käsittelevään runouteen. Postuumisti julkaistu “Ihmelapsi” täydensi hänen tuotantoaan omaelämäkerrallisella romaanilla, joka toi julki myös hänen lapsuuttaan ja nuoruuttaan käsitteleviä muistoja kaunokirjallisessa muodossa. Yhdessä nämä viisi teosta muodostavat suhteellisen suppean mutta yhtenäisen tuotannon, joka syntyi pääosin kirjailijan elämän loppupuolella pitkän toimittaja- ja oppimateriaaliuran jälkeen.