Tove Jansson

Tove Jansson kirjat järjestyksessä

Janssonin ura jakautuu kahteen osaan: Muumi-kirjat 1945–1970 ja niiden jälkeen ilmestynyt aikuisten tuotanto. Taulukko listaa teokset julkaisujärjestyksessä.

Mistä Tove Janssonin kirjat kannattaa aloittaa?

Muumi-sarjan luonteva aloitus on ensimmäinen osa Muumit ja suuri tuhotulva (1945), mutta moni lukija aloittaa myös sarjan kansainvälisestä läpimurtoteoksesta Taikurin hattu (1948), jossa Muumipeikko ja ystävät löytävät mystisen hatun, joka tuo Muumilaaksoon taikuutta ja outoja ilmiöitä, kunnes se lopulta palautuu omistajalleen, kuun taikurille. Aikuisten tuotannosta luonteva aloitus on Kesäkirja (1972), joka on Janssonin luetuin teos Muumi-kirjojen ulkopuolella: se kuvaa pienen Sophia-tytön ja hänen isoäitinsä kesää Suomenlahden saarella, ja isoäiti-hahmo perustuu Janssonin omaan äitiin, Signe “Ham” Hammarsten-Janssoniin.

Kuuluvatko kirjat sarjaan?

Kymmenen Muumi-kirjaa muodostavat julkaisujärjestyksessä etenevän sarjan, jossa hahmot ja Muumilaakson maailma syvenevät kirja kirjalta — sävy muuttuu vaiheittain seikkailullisemmasta pohdiskelevammaksi kohti sarjan loppua. Poikkeuksellisin osa muodoltaan on viides osa Kuinkas sitten kävikään? (1952): nelivärinen kuvakirja, jonka sivuihin on leikattu reikiä toimimaan ovina ja aukkoina, joiden läpi näkyy seuraavan aukeaman tapahtumia, ja tarina etenee runomuodossa. Yhdeksännessä osassa Muumipappa ja meri (1965) Muumipappa vie perheensä veneellä salaperäiselle majakkasaarelle, jonka valo on sammunut, ja teos käsittelee yksinäisyyttä ja kasvua seikkailun sijaan. Viimeinen osa Muumilaakson marraskuu (1970) menee vielä pidemmälle: Muumiperhe on kokonaan poissa kirjasta, ja muut hahmot kokoontuvat tyhjään Muumitaloon lämpöä etsien — sävy on sarjan alakuloisin. Aikuisten teokset — Kuvanveistäjän tytär, Kesäkirja, Vaarallinen matka, Reilua peliä ja Haru, eräs saari — ovat itsenäisiä eivätkä kuulu mihinkään sarjaan.

Mitä Tove Jansson on kirjoittanut viimeksi?

Janssonin viimeinen julkaistu proosateos oli romaani Haru, eräs saari (1996), joka kuvaa hänen vuosikymmenten ajan viettämiään kesiä pienellä saarella Suomenlahdella. Muumikirjoista viimeinen oli jo aiemmin mainittu Muumilaakson marraskuu (1970), jonka jälkeen Jansson ei enää palannut Muumilaaksoon romaanimuodossa, vaikka hahmot elivät edelleen hänen sarjakuvissaan ja kuvituksissaan. Aikuisten proosan puolella hän jatkoi kirjoittamista aina 1990-luvun puoliväliin asti, joten kirjailijanura kesti kokonaisuudessaan yli viisi vuosikymmentä ensimmäisestä Muumikirjasta viimeiseen romaaniin.

Muumeista maailmanmaineeseen

Jansson opiskeli kuvataidetta Tukholman Konstfackissa 1930–1933 ja myöhemmin Helsingin Ateneumissa, ja työskenteli kaupallisena kuvittajana, maalarina ja pilapiirtäjänä ennen Muumien läpimurtoa. Muumi-kirjat on käännetty kymmenille kielille ja niistä on tehty sarjakuvia, televisiosarjoja, elokuvia ja näytelmiä eri vuosikymmeninä — esimerkiksi kuudennen osan Vaarallinen juhannus (1954) tulva- ja teatteritarinasta Jansson kirjoitti itse näytelmäsovituksen Helsingin Lilla Teaternille vuonna 1958. Janssonin työtä on palkittu kansainvälisesti: Hans Christian Andersen -mitalilla (1966), Pro Finlandia -mitalilla (1976) ja Ruotsin akatemian palkinnolla (1994), ja hänelle myönnettiin kunniaprofessorin arvonimi 1995.

Sota ja pelko Muumilaakson taustalla

Vaikka Muumikirjat tunnetaan lämpimänä ja seikkailullisena satumaailmana, niiden taustalla on ajoittain vakavia aiheita — mikä ei ole yllättävää, kun ottaa huomioon Janssonin oman uran satiirisena pilapiirtäjänä sota-aikana. Toinen osa, Muumipeikko ja pyrstötähti (1946), kertoo Muumilaaksoa uhkaavasta tuhoisasta pyrstötähdestä, ja Jansson on itse kertonut, että teosta inspiroivat Suomen sodanaikaiset pommitukset sekä Hiroshiman ja Nagasakin atomipommit — pelko suuresta, käsittämättömästä tuhosta kulkee koko kirjan läpi lastenkirjan kepeän kerronnan alla. Samantapainen vakavuus palaa sarjan lopussa: yhdeksännessä osassa Muumipappa vie perheensä majakkasaarelle etsimään tarkoitusta, ja viimeisessä osassa Muumiperhe on kokonaan poissa.

Harvalla kirjailijalla on yhtä laaja tuotannon kirjo kuin Janssonilla: sota-ajan poliittinen pilapiirtäjä, kymmenen Muumikirjan tekijä ja myöhemmin aikuisten proosan kirjoittaja saman uran sisällä. Tämä monipuolisuus selittää osaltaan, miksi hänen teoksiaan luetaan yhä sekä lapsille luettavina satuina että aikuisten kirjallisuutena.

Muita suomalaisia kuvakirjantekijöitä esittelee Kirjailijat A–Ö -sivu, ja Muumi-kirjoja tarkemmin oma Muumikirjat -sivu.