Muumikirjat

Mistä Muumikirjat kertovat?

Kirjat sijoittuvat Muumilaaksoon, jossa Muumipeikko perheineen — Muumipappa, Muumimamma — elää rauhallista elämää yhdessä laajan tuttavapiirinsä kanssa. Mukana kulkevat muun muassa vaeltava Nuuskamuikkunen, itsenäinen ja piittaamaton Pikku Myy sekä ujo Niiskuneiti. Kirjat vaihtelevat kevyestä seikkailusta — tulvat, pyrstötähden uhka, juhannusyön sekasorto — syvempiin, aikuisempiin teemoihin, kuten yksinäisyyteen, muutokseen ja luopumiseen, joita erityisesti sarjan loppupään osissa käsitellään yhä avoimemmin. Tämä sävyn syveneminen on yksi syy, miksi sarjaa luetaan yhtä lailla lapsena kuin aikuisenakin — kirjat eivät jää taakse kasvettaessa, vaan avautuvat uudella tavalla. Monet lukijat huomaavat aikuisena lukiessaan aivan uusia sävyjä samasta tarinasta, jonka muistavat lapsuudestaan pelkkänä seikkailuna.

Missä järjestyksessä Muumikirjat luetaan?

Osat julkaisujärjestyksessä löytyvät oheisesta taulukosta. Vuosiluvut siinä ovat alkuperäisen ruotsinkielisen laitoksen ilmestymisvuosia, ja tässä järjestyksessä tarina ja hahmojen kehitys etenevät johdonmukaisimmin: maailma ja päähenkilöt syvenevät kirja kirjalta kevyestä satumaailmasta kohti aikuisempaa ja melankolisempaa sävyä viimeisissä osissa.

Suomennokset ilmestyivät kuitenkin täysin toisessa järjestyksessä. Ensimmäisenä kirjoitettu osa, Muumit ja suuri tulva, suomennettiin vasta 1991 — 46 vuotta alkuperäisen ilmestymisen jälkeen. Suomalaiset lukijat tutustuivat sarjaan siis 1950-luvulta lähtien toisesta ja kolmannesta osasta alkaen, ei ensimmäisestä. Tämä poikkeuksellinen tilanne — sarjan aloitusosa saapui suomeksi vasta lähes sarjan lopun jälkeen — kannattaa pitää mielessä, jos etsii kirjastosta tai kirjakaupasta “ensimmäistä” muumikirjaa: löydetty suomenkielinen ensipainos ei välttämättä vastaa alkuperäistä kirjoitusjärjestystä.

Mitä kussakin osassa tapahtuu?

• Muumit ja suuri tulva on lyhyt aloitustarina, jossa Muumimamma ja Muumipeikko etsivät kadonnutta Muumipappaa suuren tulvan keskellä.
• Muumipeikko ja pyrstötähti tuo laaksoon uhan taivaalta: pyrstötähden ennustetaan osuvan maahan, ja asukkaat valmistautuvat katastrofiin.
• Taikurin hattu esittelee Muumilaakson tutuimmassa muodossaan: outo hattu muuttaa kaiken, mitä siihen laitetaan, ja mukaan seikkailuun liittyvät myös Nuuskamuikkunen ja Niiskuneiti.
• Muumipapan urotyöt kertoo Muumipapan nuoruudesta ja seikkailuista ennen perheellistymistä, hänen omana kertomanaan muistelmana.
• Vaarallinen juhannus sekoittaa laakson asukkaiden elämän, kun tulva huuhtoo teatterilavan heidän pihalleen.
• Taikatalvi on ainoa osa, jossa Muumipeikko on hereillä talviunien sijaan ja kohtaa laakson tuntemattomana, jäisenä vuodenaikana.
• Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia on novellikokoelma, jonka nimikertomuksessa pelokas Ninni muuttuu näkymättömäksi kokemansa kohtelun vuoksi; kokoelman muut novellit ovat toisistaan riippumattomia pieniä kertomuksia laakson asukkaista ja sopivat hyvin luettaviksi yksi kerrallaan iltasatuna, ilman että pitää muistaa aiempien novellien tapahtumia etukäteen ollenkaan tarkasti.
• Muumipappa ja meri vie perheen pois laaksosta majakkasaarelle, ja sävy muuttuu aiempaa vakavammaksi ja pohdiskelevammaksi.
• Muumilaakson marraskuu on sarjan viimeinen ja synkin osa: Muumiperhe on poissa, ja laakson muut asukkaat kohtaavat talon ilman sen tuttuja isäntiä — kirjaa on pidetty osin Tove Janssonin oman elämänvaiheen heijastumana.

Onko sarjassa uusia osia tulossa?

Ei. Tove Jansson kirjoitti yhdeksän muumiromaania vuoteen 1970 mennessä, eikä hän julkaissut niiden jälkeen enää uusia romaaneja ennen kuolemaansa 2001. Alkuperäinen romaanisarja on siis kokonaisuudessaan valmis.

Muumihahmot elävät kuitenkin edelleen vahvasti muualla kuin romaaneissa. Tunnetuin muumianimaatio on japanilais-suomalais-hollantilainen tv-sarja Muumilaakson tarinoita (1990–1992), jota on esitetty yli 120 maassa. Naantalissa toimii muumihahmoihin pohjautuva teemapuisto Muumimaailma, ja Tampereella sijaitseva Muumimuseo esittelee Tove Janssonin alkuperäisiä muumikuvituksia kronologisessa, kirjojen mukaan järjestetyssä näyttelyssä. Nämä ovat kuitenkin eri teoksia ja tuotantoja kuin tässä esitelty yhdeksän romaanin kirjasarja.

Mistä osasta kannattaa aloittaa?

Moni aloittaa toisesta osasta, Muumipeikko ja pyrstötähdestä, tai kolmannesta osasta, Taikurin hatusta — juuri niistä, joista suomalaisetkin lukijat aikanaan aloittivat, ja jotka esittelevät muumilaakson ja sen asukkaat kevyen seikkailun kautta. Ensimmäinen osa, Muumit ja suuri tulva, on lyhyt ja yksinkertainen alkuperäistarina, joka sopii hyvin aloituskirjaksi sille, joka haluaa lukea sarjan tarkasti kirjoitusjärjestyksessä.

Sarjan loppupään osat, kuten Muumipappa ja meri sekä Muumilaakson marraskuu, ovat sävyltään vakavampia ja pohdiskelevampia, joten ne kannattaa jättää myöhemmäksi riippumatta siitä, kumman aloitustavan valitsee.

Miksi Muumikirjat ovat niin suosittuja?

Muumilaakson maailma rakentuu suvaitsevaisuuden, vapauden ja erilaisuuden hyväksymisen varaan: laakson asukkaat ovat kukin omalaatuisia — seikkailunhaluinen Nuuskamuikkunen, piittaamaton Pikku Myy, ujo Niiskuneiti — ja silti kaikille löytyy paikkansa Muumiperheen lämpimässä, ei-tuomitsevassa kodissa. Tämä yhdistelmä lämpöä ja melankoliaa, turvaa ja levottomuutta, on tehnyt kirjoista rakastettuja sekä lapsi- että aikuislukijoiden keskuudessa jo vuosikymmenten ajan.

Muumikirjat on käännetty yli 50 kielelle, ja Tove Janssonia pidetään Suomen käännetyimpänä kirjailijana — muumit ovatkin yksi tunnetuimmista suomalaisista kulttuuriviennin muodoista. Jansson piirsi ja kirjoitti veljensä Lars Janssonin kanssa myös Muumipeikko-sarjakuvaa, joka ilmestyi yli 40 maassa vuosina 1954–1975; se laajensi muumihahmojen tunnettuutta kansainvälisesti jo ennen animaatiosarjojen aikaa, mutta on oma erillinen teoksensa yhdeksän romaanin kirjasarjan rinnalla.

Muumikirjat ovat monelle suomalaiselle ensimmäinen kosketus kotimaiseen kaunokirjallisuuteen — samalla tavalla kuin Kalevala on monelle ensimmäinen kosketus suomalaiseen kansanrunouteen. Kummankin teoksen suosio perustuu osin siihen, että ne avautuvat uudella tavalla eri elämänvaiheissa: lapsena luetaan seikkailun vuoksi, myöhemmin huomataan syvempiä kerroksia. Muumikirjat sopivat siksi hyvin sekä ääneenlukukirjaksi pienemmille että itsenäisesti luettavaksi vanhemmille lapsille ja aikuisille. Moni suomalainen perhe lukeekin samat kirjat useaan kertaan eri elämänvaiheissa, mikä tekee muumikirjoista poikkeuksellisen pitkäikäisen lukukokemuksen — harva lastenkirjasarja kestää yhtä hyvin siirtymän ääneenlukukirjasta aikuisen omaan hyllyyn asti.