Parhaat kirjat

Mitä “parhaat kirjat” tarkoittaa?

Kysymys “mitä lukea” saa yhtä monta vastausta kuin on lukijoita, mutta joukossa on teoksia, joiden arvo ei ole riippuvainen yksittäisen lukijan mausta: ne ovat muokanneet koko kirjallisuuden lajityyppiä, ja niihin viitataan yhä uusissa teoksissa vuosikymmeniä ilmestymisensä jälkeen. Tällä sivulla “paras” tarkoittaa juuri tätä — ajan kokeen läpäissyttä, laajasti tunnustettua teosta — ei yhtä henkilökohtaista suosikkia.

Listaus ei myöskään ole kilpailu, jossa yksi teos voittaisi toisen: suomalainen klassikko ja kansainvälinen seikkailuromaani palvelevat eri tarvetta, eikä kumpaakaan tarvitse asettaa toisen edelle. Paras tapa käyttää tätä sivua on lukea kaikki neljä ryhmää läpi ja poimia jokaisesta yksi teos, joka herättää heti kiinnostusta — juuri sellaisesta kannattaa aloittaa, ei siitä, minkä joku muu on nimennyt kaikkien aikojen parhaaksi.

Yhteistä kaikille tällä sivulla mainituille teoksille on myös se, että niistä on olemassa runsaasti lisämateriaalia — elokuvasovituksia, tutkimusta, keskustelua — jos yksi kirja herättää halun sukeltaa aiheeseen syvemmälle. Tämä tekee niistä erityisen hyviä valintoja myös lukupiirille: keskustelunaihetta riittää kirjan itsensä lisäksi myös sen ympärille syntyneestä kulttuurista.

Suomalaiset klassikot

Näistä neljästä jokainen edustaa eri vuosikymmentä ja eri tyyliä, mutta yhteistä niille on se, että ne luetaan yhä kouluissa ja niistä keskustellaan edelleen aktiivisesti: ne eivät ole vain historiallisia merkkipaaluja, vaan teoksia, jotka toimivat lukukokemuksena myös nykylukijalle. Kalevalasta kannattaa lukea ensin tunnetuimmat runot kokonaisuutena hahmottaakseen, ei välttämättä koko teosta kerralla, kun taas kolme muuta toimivat parhaiten luettuna alusta loppuun yhtenä tarinana.

Kansainväliset klassikot

Agatha Christien Hercule Poirot- ja neiti Marple -tarinat loivat pohjan koko nykyiselle arvoitusdekkarille, ja niitä luetaan yhä sekä viihteenä että esimerkkinä lajityypin puhtaimmasta muodosta. Jane Austenin romaanit taas ovat säilyttäneet asemansa terävän yhteiskuntakuvauksensa ja ajattoman ihmissuhdekuvauksensa ansiosta — niitä sovitetaan yhä uudelleen elokuviksi ja sarjoiksi. Edgar Allan Poen novellit loivat 1800-luvulla pohjan sekä salapoliisitarinalle että kauhukirjallisuudelle, ja niiden vaikutus näkyy yhä nykydekkarissa ja -kauhussa.

Jules Vernen seikkailuromaanit ovat klassinen esimerkki siitä, miten tiede ja fantasia voidaan yhdistää tarinaksi, joka koukuttaa lukijaa aiheesta riippumatta. Näistä neljästä kirjailijasta kannattaa poimia yksi, jos haluaa lukea teoksen, jonka asema kirjallisuushistoriassa on jo kiistaton.

Yhteistä näille kansainvälisille klassikoille on myös se, että ne ovat synnyttäneet omat lajityyppinsä: ilman Poeta ei olisi nykymuotoista dekkaria, ja ilman Vernen seikkailuromaaneja tieteiskirjallisuus olisi kehittynyt aivan toisenlaiseksi. Siksi näiden lukeminen avaa myös sen, mistä moni nykyinen suosikkigenre on alun perin lähtenyt liikkeelle.

Parhaat kirjat genreittäin

Jos tietty lajityyppi kiinnostaa enemmän kuin yksittäinen teos, parhaat dekkarit -sivu kokoaa lisää lukuvinkkejä rikoskirjallisuudesta, ja runous-sivu avaa, mistä runouden lukeminen kannattaa aloittaa, jos proosa ei tällä hetkellä kiinnosta. Kummallakin sivulla suositukset on rajattu tarkemmin kuin tällä yleissivulla, joten ne sopivat hyvin seuraavaksi askeleeksi, kun jokin tämän sivun teoksista on jo luettu.

Parhaat kirjat lapsille ja nuorille

Muumit yhdistävät lämpimän kuvituksen ja filosofisen syvyyden tavalla, joka toimii sekä ääneen luettuna pienelle lapselle että itsenäisesti luettuna aikuiselle — moni palaa sarjan pariin uudelleen vielä aikuisenakin ja löytää siitä joka kerta uuden tason. Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatu ja Patu -sarja taas tuo suomalaiseen lastenkirjallisuuteen omaperäisen huumorin ja kekseliään kielenkäytön: sarjan avausosa “Tatun ja Patun Suomi” palkittiin ilmestymisvuonnaan, ja sarjan suosio on kantanut sen käännöksinä kymmeniin maihin.

Kouluikäisille Harry Potter avasi fantasiakirjallisuuden aivan uudelle lukijasukupolvelle ja teki paksusta, monisatasivuisesta kirjasta jälleen hyväksytyn valinnan lapselle — moni tämän sukupolven lukuharrastus sai alkunsa juuri tästä sarjasta. R. L. Stinen Goosebumps-sarja on toiminut monelle ensikosketuksena jännityskirjallisuuteen juuri sopivan pelottavana mutta turvallisena kokonaisuutena: tarinat ovat lyhyitä ja jokainen osa on itsenäinen, joten sarjaan voi tarttua mistä kohdasta tahansa. Nuoremmalle yleisölle suunnatuista uudemmista ilmiöistä Twilight-sarja teki kauhuromantiikasta valtavirtaa nuortenkirjallisuudessa ja avasi tietä monelle sittemmin suositulle nuorten fantasiasarjalle.

Mistä aloittaa, jos et tiedä mitä lukea?

Jos etsit varmaa valintaa etkä ole varma lajityypistä, aloita suomalaisesta klassikosta — ne on kirjoitettu suomalaiselle lukijalle, ja niiden konteksti avautuu ilman erillistä taustatyötä. Jos taas kaipaat jotain nopeampaa ja kansainvälisempää, kansainväliset klassikot tarjoavat saman varmuuden ilman pituutta tai raskautta: Christien dekkarit ja Vernen seikkailut on molemmat kirjoitettu ennen kaikkea viihdyttämään. Lapselle tai nuorelle kirjaa valittaessa kannattaa lähteä liikkeelle iän mukaan — Muumit ja Tatu ja Patu sopivat pienemmille, Harry Potter ja Goosebumps kouluikäisille.

Kannattaa myös muistaa, että “paras” ei tarkoita “helpointa”: osa listan teoksista, kuten Kalevala tai Tuntematon sotilas, vaatii hieman enemmän keskittymistä kuin nopealukuinen viihderomaani, mutta palkitsee sen sitäkin paremmin. Jos aika tai keskittymiskyky on tiukilla, kannattaa aloittaa lyhyemmästä tai kevyemmästä teoksesta listalta ja siirtyä vaativampaan vasta, kun lukurutiini on jo päällä. Kellään ei ole velvollisuutta lukea kaikkia listan teoksia — riittää, että tietää mistä valita, kun seuraava kirja pitää löytää.

Jos haluat lisää vaihtoehtoja tietyn lajityypin sisällä, kirjasuositukset-sivu ryhmittelee luettavaa genren mukaan, ja kirjavinkit-sivu auttaa löytämään seuraavan kirjan, kun yksi tällä sivulla mainituista jo koukutti. Kirjallisuuden lajit -sivu puolestaan avaa, mistä eri lajityypit ovat peräisin, jos haluaa ymmärtää, miksi juuri nämä teokset nousivat oman lajinsa kärkeen.

Tämän sivun neljä listaa kannattaa nähdä myös polkuna: suomalainen klassikko avaa oman kirjallisuushistorian, kansainvälinen klassikko avaa laajemman lajityyppihistorian, lapsille ja nuorille suunnattu teos sopii yhteiseen lukuhetkeen perheen kanssa, ja genrekohtaiset sivut vievät syvemmälle juuri siihen tyyliin, joka tuntui omalta. Yksikään näistä ei sulje toista pois — moni parhaista lukijoista liikkuu kaikkien neljän välillä säännöllisesti.