Lukuhaaste

Mitä lukuhaaste tarkoittaa?

Lukuhaasteen idea on yksinkertainen: sen sijaan että valitsisit seuraavan kirjan pelkän mielialan perusteella, valitset sen täyttämään yhden haasteen kohdista. Tämä ohjaa lukemaan myös sellaista, mihin ei muuten tulisi tarttuneeksi — toista kieltä, toista aikakautta tai toista lajityyppiä kuin tavallisesti. Haasteen kohdat eivät ole tiukkoja sääntöjä, vaan jokainen saa itse tulkita, mikä kirja mihinkin kohtaan sopii.

Ero tavalliseen lukulistaan on juuri tässä ohjaavuudessa: tavallinen lukulista kokoaa valmiiksi kiinnostavia kirjoja, kun taas lukuhaaste kokoaa kriteerejä ja jättää kirjan valinnan lukijalle itselleen. Sama haaste voi siksi tuottaa kymmenelle eri lukijalle kymmenen täysin erilaista kirjapinoa, vaikka kaikki täyttäisivät samat kohdat — ja juuri se tekee haasteista suosittuja myös lukupiireissä ja kirjastojen some-kanavissa, joissa osallistujat vertailevat omia valintojaan.

Tunnetuin esimerkki: Helmet-lukuhaaste

Pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastot julkaisevat vuosittain 50 kohdan lukuhaasteen, joka toimii lukuvinkkinä koko vuodeksi. Kohdat vaihtelevat vuosittain, ja niitä on tyyliltään laidasta laitaan — esimerkiksi kirja, jonka nimessä on alistuskonjunktio, kirja jossa käydään elokuvissa, tai kirja jonka kannen pääväri on vihreä. Tarkoituksella mukana on sekä helppoja että oivaltavia kohtia, jotta haaste sopii niin satunnaiselle kuin ahkerallekin lukijalle.

Lapsille ja nuorille on oma, kevyempi Pieni Helmet-lukuhaaste, jossa kohtia on 25 eli puolet täyden haasteen määrästä; kirjastojen ja opettajien yhdessä suunnittelema versio sopii myös aikuiselle, joka ei halua sitoutua isompaan haasteeseen. Molemmista on julkaistu myös selkokielinen sovitus. Koska kohdat päivittyvät joka vuosi, ajantasaisen listan löydät aina suoraan Helmet-kirjastojen omilta sivuilta — tälle sivulle ei ole tarkoituksella koottu tarkkaa vuosilistaa, koska se vanhenisi heti seuraavana vuonna.

Helmet-lukuhaasteen suosion taustalla on sen väljyys: kohdat on kirjoitettu niin, että lähes mikä tahansa kirja sopii johonkin niistä, joten haaste ei koskaan tunnu mahdottomalta. Osa osallistujista käy haasteen läpi kokonaan, osa poimii siitä vain muutaman itseään kiinnostavan kohdan oman lukuvuotensa rungoksi — kumpikin tapa on yhtä pätevä, sillä haaste on tarkoitettu inspiraatioksi, ei suoritukseksi, joka pitäisi läpäistä kokonaan.

Miten rakennat oman lukuhaasteen?

Jos et halua seurata valmista listaa, oman haasteen voi koota muutamasta yksinkertaisesta periaatteesta. Alla on esimerkkejä kohdista, joita voi yhdistellä vapaasti oman maun mukaan:

Näistä kannattaa poimia sopiva määrä — esimerkiksi kahdeksan tai kaksitoista kohtaa — ja täydentää listaa omilla, itselle merkityksellisillä teemoilla. Oman haasteen etu valmiiseen verrattuna on juuri se, että kohdat voi räätälöidä täysin oman lukuvuoden ja kiinnostuksen mukaan.

Hyvä nyrkkisääntö on rakentaa lista niin, että puolet kohdista on helppoja täyttää melkein millä tahansa kirjalla ja puolet vaatii hieman enemmän etsimistä. Pelkästään vaikeista kohdista koottu haaste jää helposti kesken jo alkuvuodesta, kun taas pelkästään helpoista koottu haaste ei tuo mukaan mitään uutta lukukokemukseen. Kohtien määrän voi myös sitoa realistisesti omaan lukuvauhtiin: jos ehtii lukea noin kirjan kuussa, kaksitoista kohtaa täyttyy luontevasti vuoden aikana ilman, että haasteesta tulee stressin lähde.

Oman haasteen voi myös rakentaa yhden teeman ympärille koko vuodeksi sen sijaan, että kohdat olisivat toisistaan irrallisia: esimerkiksi “tänä vuonna luen vain suomalaisia kirjailijoita” tai “tänä vuonna luen vain teoksia, jotka on julkaistu ennen omaa syntymävuottani”. Tällainen yhden idean haaste on helpompi pitää mielessä kuin monikohtainen lista, ja se sopii erityisesti sille, joka haluaa syventyä johonkin yhteen kirjallisuuden osa-alueeseen kunnolla.

Vinkkejä haasteen loppuun asti viemiseen

Haaste kaatuu useimmiten siihen, että kohdat on valittu liian vaativiksi heti alkuun: kannattaa aloittaa helpoimmista kohdista ja jättää vaativammat, enemmän etsimistä vaativat kohdat myöhemmäksi, kun into on jo päällä. Kannattaa myös pitää haasteen eteneminen näkyvillä — esimerkiksi yksinkertaisella listalla tai merkinnällä lukupäiväkirjassa — jotta näkee konkreettisesti, montako kohtaa on jäljellä.

Toinen yleinen kompastuskivi on se, että sama kirja yritetään väkisin sovittaa moneen kohtaan kerralla, jolloin lukuvalinnat alkavat ohjautua enemmän haasteen kuin oman kiinnostuksen mukaan. Toimivampi tapa on antaa haasteen ohjata valintaa vain silloin, kun ei muuten tiedä, mitä lukisi seuraavaksi — jos jokin kirja kiinnostaa muuten, sen voi lukea ilman, että sitä täytyy väkisin liittää mihinkään kohtaan. Haaste on työkalu uuden löytämiseen, ei kirjanpitoa varten oleva pakkopaita.

Jos into haasteeseen herpaantuu kesken vuoden, sen voi aina rajata uudelleen: jäljellä olevista kohdista voi valita vain muutaman itseä eniten kiinnostavan ja jättää loput seuraavalle vuodelle. Kesken jäänyt haaste ei ole epäonnistuminen, jos sen aikana on silti löytänyt itselleen uusia, muuten lukematta jääneitä kirjoja — se on koko haasteen tarkoitus, ei kohtien täydellinen läpikäynti.

Jos haaste tuntuu yksin liian isolta urakalta, sen voi tehdä myös ryhmässä: lukupiiri voi käyttää samaa haastetta runkona koko vuoden kirjavalinnoille, jolloin jokainen tapaaminen käsittelee yhtä haasteen kohtaa ja jokainen jäsen on valinnut siihen oman kirjansa. Kirjasuositukset ja parhaat kirjat -sivu auttavat löytämään sopivan teoksen, kun tietty haasteen kohta tuntuu vaikealta täyttää.