Äitienpäivärunot

Millainen runo sopii tilanteeseen äitienpäivärunot?

Suomalaisessa runoperinteessä äiti on huomattavasti isää yleisempi aihe, ja siitä on kirjoitettu vakavassa sävyssä pikemminkin kuin kevyessä juhlarunon hengessä. Katri Valan “Äidit” on peräisin hänen viimeiseksi jääneestä kokoelmastaan Pesäpuu palaa (1942), joka kirjoitettiin suurelta osin ennen toista maailmansotaa mutta kuvaa jo tulevan katastrofin aavistusta. Runo kertoo äitiyden raskaudesta sodan keskellä — se sopii äitienpäivään, jos tilaisuus kaipaa syvyyttä eikä pelkkää kiitosta.

Kevyempää, henkilökohtaisempaa sävyä taas edustaa Eeva Kilven (s. 1928) tuotanto. Hänen esikoiskokoelmansa Laulu rakkaudelle ja muita runoja ilmestyi WSOY:llä 1972, ja myöhemmässä kokoelmassaan Kiitos eilisestä (1996) hän käsittelee muun muassa omaa, jo kuollutta äitiään, ikääntymistä ja rakkautta arkisemmasta ja lämpimämmästä näkökulmasta kuin Valan sotaa varjostava runo. Kilpi on julkaissut uransa aikana yhteensä 11 runokokoelmaa, joten Kiitos eilisestä on vain yksi monista — jos äitienpäivän kohde pitää hänen tyylistään, kirjastosta löytyy runsaasti muutakin valittavaa.

Saako runon lainata korttiin tai puheeseen?

Katri Vala kuoli 1944, joten hänen tuotantonsa on ollut julkista omaisuutta jo vuosikymmeniä — “Äidit” saa lainata kokonaan mihin tahansa, myös kortteihin ja puheisiin, ilman lupaa tai maksua. Eeva Kilpi sen sijaan ei ole tekijänoikeudesta vapaa: hänen kokoelmastaan voi lainata korkeintaan yhden rivin ja mainita lähteen, muuten kannattaa suositella kirjaa kokonaisena lukukokemuksena — esimerkiksi lahjaksi äitienpäivänä sellaisenaan.

Tuskallista on olla äiti tässä maailmassa. Hirvittäväksi on runneltu sinut, kaunis elämä, kun äidit sanovat: parempi olisi lapsen kuolla. Itku sodan polttamista maista, tuska veristen pikku ruumiitten ääreltä, romahtelevista taloista, pakolaisten uupuneista karavaaneista humisee yli maailman… Juuriansa kiskoen haavoittuneen jätin lailla huojuu elämän puu. Mutta kuin hauras kaisla-arkku Niilin rannalla, orja-äidin sitkeiden käsien solmima, keinuu maailman äidinsydän lasta kätkien kaikilla rannoilla toivoen, vaanien: Kenties tulevat, pelastavat, väkevät, puhtaat, pelottomat –!

— Katri Vala, “Äidit”, kokoelmasta Pesäpuu palaa (1942)

Mistä runon löytää kokonaisuudessaan?

“Äidit” on kokonaan yllä. Katri Valan koko muu tuotanto — myös kevyempi, luontoaiheinen runous hänen 1920-luvun kokoelmistaan — löytyy Katri Valan omalta sivulta julkaisujärjestyksessä. Eeva Kilven tuotannosta ja siitä, mistä kokoelmasta kannattaa aloittaa, kertoo Eeva Kilven sivu.

Kuinka pitkä runon pitäisi olla?

“Äidit” on kokonaisuudessaan noin parikymmentä lyhyttä säettä — sopii sellaisenaan luettavaksi ääneen puheessa tai painettavaksi kortin sisään. Jos tilaisuus kaipaa lyhyempää otetta, myös yksittäisen säkeistön voi poimia, sillä koko runo on julkista omaisuutta eikä lainaamiseen tarvita lupaa.

Kaksi muuta muistisääntöä:

• Jos äitienpäivän kohde pitää enemmän kevyestä kuin vakavasta sävystä, harkitse Eeva Kilven kirjaa lahjaksi runon lainaamisen sijaan — kokonainen kokoelma antaa enemmän kuin yksi irrallinen ote.
• Jos äitienpäivä on ensimmäinen jonkun poismenon jälkeen, “Äidit” toimii myös muistorunona; katso lisää vaihtoehtoja sivulta muistoruno ja surusanat.

Jos etsit vastaavaa isälle, isänpäivärunot kertoo rehellisesti, miksi vastaavaa nimettyä runoa ei isä-aiheesta löydy, ja mitä kannattaa lukea sen sijaan. Jos taas etsit äitienpäivän sijaan runoa parisuhteeseen, rakkausrunot kokoaa suomalaisen rakkausrunouden keskeiset nimet.

Yleisimmät virheet äitienpäivärunon valinnassa

Kolme asiaa kannattaa tarkistaa ennen kuin lainaa äitienpäivärunon:

1. Sävy ei vastaa tilaisuutta. “Äidit” on vaikuttava, mutta se on myös raskas — jos äitienpäivä on kevyt perhejuhla, se voi tuntua tilanteeseen nähden liian synkältä. Tällöin kevyempi vaihtoehto, kuten oma lyhyt tervehdys tai Eeva Kilven kokoelman lahjaksi antaminen, sopii paremmin.
2. Runon alkuperää ei tarkisteta. Netistä löytyy paljon nimettömiä “äitienpäivärunoja”, joiden tekijää ei kerrota — silloin ei voi tietää, saako niitä lainata vai ei.
3. Kokoelman nimi ja runon nimi menevät sekaisin. Esimerkiksi Eeva Kilven kohdalla on tärkeää erottaa kokoelman nimi Kiitos eilisestä siitä, mistä yksittäisestä runosta siihen mahdollisesti lainataan — tällä sivulla ei väitetä tuntevamme yksittäisen runon otsikkoa, vain kokoelman aihepiirin.

Yhteenveto

Jos tarvitset äitienpäivärunon nyt: “Äidit” on kokonaan yllä, ja koska Katri Vala kuoli 1944, sen saa lainata vapaasti mihin tahansa. Jos sävy tuntuu liian raskaalta kevyeen perhejuhlaan, harkitse sen sijaan Eeva Kilven kirjaa lahjaksi — hänen 11 kokoelmastaan löytyy runsaasti äitiyttä ja rakkautta käsittelevää runoutta, vaikka sitä ei voikaan lainata tälle sivulle kokonaisena.

Kolmas vaihtoehto, jos kumpikaan tämän sivun runo ei tunnu oikealta: valitse runon sijaan lyhyt, oma tervehdys ja mainitse siinä yksi konkreettinen muisto tai kiitos. Se ei riko kenenkään tekijänoikeutta, ja moni äiti arvostaa henkilökohtaista tekstiä siinä missä lainattuakin runoa. Runo ja oma teksti eivät myöskään sulje toisiaan pois: moni yhdistää molemmat, lukemalla ensin lyhyen otteen “Äideistä” ja päättämällä sitten omin sanoin — kumpikaan tapa ei ole toista oikeampi — tärkeintä on, että sanat tulevat perille juuri sellaisina kuin ne on tarkoitettu vastaanottajalle.