Isänpäivärunot

Millainen runo sopii tilanteeseen isänpäivärunot?

Koska yhtään isä-aiheista klassikkorunoa ei ole varmistettavissa, kannattaa valita runo, joka sopii isänpäivän tunnelmaan vaikkei käsittele isyyttä suoraan: kiitollisuus, yhdessä koettu aika luonnossa tai elämän jatkuminen ovat aiheita, joita suomalaiset klassikot sen sijaan kirjoittivat runsaasti. Eino Leinon, Uuno Kailaan ja Kaarlo Sarkian koko tuotanto on julkista omaisuutta ja vapaasti luettavissa — mistään yksittäisestä runosta ei kuitenkaan voi väittää, että se olisi kirjoitettu isälle, jos näin ei ole.

Haku katsoi läpi kolme lähdettä: Wikiaineiston runoilijakohtaiset luokkasivut, Kirjasammon tekijähaun sekä yleisen verkkohaun yhdistelmillä “isä”, “isyys” ja tunnettujen runoilijoiden nimet. Yhtäkään nimeltä varmistettua, isästä kertovaa klassikkorunoa ei löytynyt — ei myöskään Uuno Kailaan (1901–1933) niukasta, henkisen etsinnän sävyttämästä tuotannosta eikä Kaarlo Sarkian (1902–1945, oikealta nimeltään Kaarlo Teodor Sulin) neljästä kokoelmasta Kahlittu (1929), Velka elämälle, Unen kaivo (1936) ja Kohtalon vaaka (1943). Sarkia tunnettiin myös ranskalaisen runouden kääntäjänä ja sai urallaan useita tunnustuksia, kuten Valtion kirjallisuuspalkinnon kahdesti (1931 ja 1943).

Vertailun vuoksi: äitienpäivärunot löytyy tältä sivustolta nimettynä, koska äiti-aihe on suomalaisessa runoudessa dokumentoitu ja runsas — esimerkiksi Katri Valan “Äidit” (1942) on nimeltä olemassa oleva, äitiydestä kertova runo. Isä-aiheelle vastaavaa ei tähän mennessä ole löytynyt riippumattomista lähteistä.

Saako runon lainata korttiin tai puheeseen?

Kyllä, jos runoilija on kuollut 1955 tai aiemmin — tällöin teos on julkista omaisuutta ja sen saa lainata kokonaan, myös kortteihin ja puheisiin. Eino Leino kuoli 1926, Uuno Kailas 1933 ja Kaarlo Sarkia 1945: kaikkien kolmen koko tuotanto on vapaasti käytettävissä. Sen sijaan mitään yksittäistä runoa heidän tuotannostaan ei tälle sivulle ole nimetty varsinaiseksi isänpäivärunoksi, koska mikään ei suoraan sovi teemaan — parempi jättää sivu lyhyeksi kuin väittää jonkin runon olevan “isärunon”, kun se ei ole.

Mistä runon löytää kokonaisuudessaan?

Jos haluat silti lukea jonkin näistä kolmesta runoilijasta ja poimia oman suosikin, heidän koko tuotantonsa on listattu julkaisujärjestyksessä omilla sivuillaan: Eino Leino, Uuno Kailas ja Kaarlo Sarkia. Sieltä löytyy myös linkki kunkin runoilijan teksteihin Wikiaineistossa, josta koko runon voi lukea ja tulostaa ilmaiseksi. Sama pätee Project Gutenbergiin, joka niin ikään julkaisee tekijänoikeudesta vapaita suomalaisia klassikkotekstejä. Eino Leinon tuotantoa on lisäksi koottu teemoittain — esimerkiksi rakkauden, kuoleman tai juhlahetkien mukaan — Kainuun Eino Leino -seuran ylläpitämälle verkkosivustolle, joka on hyvä lähtökohta, jos haluaa selata koko tuotantoa aiheen eikä julkaisuvuoden mukaan. Sivustolla on lisäksi olemassa käänteinen tilanne: Katri Valan “Äidit” (1942) on nimeltä olemassa oleva, äitiydestä kertova runo, koska äiti-aihe on suomalaisessa runoudessa huomattavasti dokumentoidumpi kuin isä-aihe. Tämä epäsuhta ei ole tämän sivuston valinta, vaan heijastaa sitä, mistä 1900-luvun alkupuolen suomalaiset runoilijat todella kirjoittivat. Sivu päivitetään, jos joskus löytyy nimeltä varmistettu, isyydestä kertova klassikkoruno, jota tähän mennessä ei ole tavoitettu, sen sijaan että jätettäisiin virheellinen väite seisomaan sivulle vain täyttääkseen hakijan odotuksen jostain valmiista, helposta ja mukavasta vastauksesta.

Jos isänpäivän tunnelma on pikemminkin vakava — esimerkiksi muistelu tai kaipuu — kannattaa katsoa myös muistoruno ja surusanat, jonka runot käsittelevät menetystä ja kaipuuta yleisemmällä tasolla ja sopivat myös jo poismenneen isän muistoksi.

Kuinka pitkä runon pitäisi olla?

Koska tälle sivulle ei ole nimetty yhtä valmista runoa, pituuden sijaan kannattaa miettiä tilaisuutta ja vastaanottajaa. Lyhyt, muutaman säkeistön runo toimii kortissa, kun taas pidempi kokonainen runo sopii vasta, jos se todella puhuttelee vastaanottajaa henkilökohtaisesti — esimerkiksi jos isä on aina pitänyt tietystä runoilijasta tai tietystä aiheesta, kuten merestä, metsästä tai kaupungista. Suomalaisen runouden yleissivu lajit/runous auttaa hahmottamaan, minkä tyyppistä runoutta eri runoilijoilta kannattaa etsiä, jos valmis “isärunon” kaava ei tunnu oikealta ratkaisulta.

Vaihtoehtoinen tapa lähestyä isänpäivää on jättää runo kokonaan sivuun ja valita sen sijaan jokin isälle mieluinen kirja hänen omalta suosikkikirjailijaltaan — sivuston kirjavinkit auttaa, jos etsit runouden sijaan proosaa tai tietokirjallisuutta lahjaksi.

Mitä tämän sivun taustaksi tarkistettiin?

Tämän sivun väite — ettei nimettyä isä-aiheista klassikkorunoa löydy — perustuu kolmeen tarkistukseen: Wikiaineiston runoilijakohtaisiin luokkasivuihin (joilla jokaisen tekijänoikeudesta vapaan runoilijan koko tuotanto on lueteltu otsikkotasolla), Kirjasammon tekijähakuun ja yleiseen verkkohakuun. Mikään näistä ei tuottanut tulokseksi yhtään nimeltä varmistettua runoa, joka käsittelisi isyyttä tai olisi kirjoitettu isänpäivää varten. Tämä ei tarkoita, ettei sellaista voisi olla olemassa — se tarkoittaa, ettei tämän sivun kirjoitushetkellä sellaista löytynyt riippumattomista, tarkistettavista lähteistä. Jos tilanne muuttuu, sivu päivitetään.

Tämä ei tarkoita, etteikö isänpäivänä voisi lukea runoa — se tarkoittaa vain, että “isärunon” sijaan kannattaa valita runo sisällön, ei otsikon perusteella, ja tunnustaa avoimesti, ettei runo ole kirjoitettu juuri tähän tarkoitukseen.

Yhteenveto

Tälle sivulle ei siis ole nimetty yhtä valmista isänpäivärunoa, koska sellaista ei riippumattomista lähteistä löytynyt. Käytännön vinkki: jos isä pitää luonnosta tai merestä, kannattaa selata Eino Leinon (k. 1926) tai Uuno Kailaan (k. 1933) tuotantoa niiden omilta sivuilta ja poimia sieltä oma suosikki — koko tuotanto on julkista omaisuutta ja vapaasti lainattavissa. Jos taas isänpäivän tunnelma on vakavampi, katso muistoruno ja surusanat. Kumpikin reitti on rehellisempi kuin väitetty, mutta olematon “perinteinen isäruno”.

Yksi tapa lähestyä asiaa käytännössä: kysy isältä itseltään, onko hänellä lempirunoilijaa tai -runoa, ja rakenna onnittelu sen ympärille. Se toimii usein paremmin kuin minkään sivuston valmis lista, koska se on henkilökohtainen juuri hänelle — eikä yleistetty kaikille isille sopivaksi tarkoitettu teksti, jollaista tämän sivun tarkistuksessa ei edes löytynyt. Sama neuvo pätee tietysti myös äitienpäivään ja moneen muuhun juhlaan: valmis runo on hyvä lähtökohta, mutta henkilökohtainen tieto vastaanottajan mausta vie aina pidemmälle kuin mikään yleinen, kaikille sopivaksi tarkoitettu valmis lista.