Huumorirunot

Mikä on Antti Holman Kauheimmat runot?

Kauheimmat runot on koomikko ja kirjailija Antti Holman (s. 1978) vuonna 2015 kustantamo Otavalla julkaisema parodiakokoelma. Holma tuli tunnetuksi Putous-ohjelman kuudennelta tuotantokaudelta 2014, ja kirja jatkaa samaa koomista linjaa runouden muodossa: se esittelee neljä kuvitteellista runoilijahahmoa — Reino Leino, Sirsi Sunnas, Karin Toisiks-Paraske ja Edith Södermalm — joiden nimet leikittelevät tunnettujen suomalaisten klassikkorunoilijoiden nimillä ilman, että kirja väittää olevansa oikeasti heidän tuotantoaan. Kirja on tekijänoikeudella suojattu (Holma on elossa), joten sen sisältöä ei lainata tälle sivulle — se mainitaan vain nimeltä, tekijältä ja vuodelta, jotta hakusanalla “antti holma kauheimmat runot” löytää oikean teoksen.

Millainen runo sopii tilanteeseen huumorirunot?

Jos etsit oikeasti hauskaa, tilanteeseen sopivaa runoa esimerkiksi puheeseen, kannattaa tietää, ettei suomalaisesta klassikkokaanonista löydy nimeltä varmistettua, tarkoituksella koomiseksi kirjoitettua runoa samalla tavalla kuin esimerkiksi rakkaus- tai muistorunoutta löytyy runsaasti. Lähimpänä koomista klassikkoa on Aleksis Kiven (1834–1872) näytelmä Nummisuutarit (1864) — yksi Suomen tunnetuimmista klassikkokomedioista, jossa on koomisia hahmoja ja säkeellisiä repliikkejä. Se ei kuitenkaan ole runokokoelma, vaan näytelmä, joten sitä ei voi suoraan lainata “huumorirunona” kortteihin tai puheisiin samalla tavalla kuin yksittäistä runoa.

Nummisuutarien juoni kertoo maalaistalon kosiokohtauksista ja sekaannuksista, ja sen huumori syntyy hahmojen liioitelluista luonteista ja tilannekomiikasta — juuri se on tehnyt näytelmästä yhden Suomen kansallisteattereiden useimmin esitetyistä klassikoista vielä tänäkin päivänä. Se on hyvä muistuttaa, ettei Kivi ollut vain vakavan “Seitsemän veljestä” -romaanin ja koskettavien runojen kirjoittaja, vaan myös suomalaisen näyttämökomedian perustajahahmoja.

Saako tekstin lainata korttiin tai puheeseen?

Aleksis Kivi kuoli 1872, kauan ennen Suomen 70 vuoden tekijänoikeusrajaa, joten Nummisuutarit on julkista omaisuutta kokonaisuudessaan — sen repliikkejä ja kohtauksia saa lainata vapaasti. Antti Holman Kauheimmat runot sen sijaan on tekijänoikeudella suojattu: Holma on elossa, joten kirjasta ei saa lainata sisältöä ilman lupaa — sen voi ainoastaan mainita nimeltä ja ostaa tai lainata kirjastosta luettavaksi.

Mistä hauskan tekstin löytää?

Kauheimmat runot löytyy kirjastoista ja kirjakaupoista, ja kustantajan, Otavan, omalla sivulla on kirjan esittely. Nummisuutarit taas on luettavissa kokonaisuudessaan ilmaiseksi useissa verkon tekstiarkistoissa, ja Kiven koko tuotanto — myös hänen vakavampi runoutensa, kuten “Sydämeni laulu” — on koottu julkaisujärjestyksessä hänen omalle sivulleen, Aleksis Kivi.

Kuinka pitkä tekstin pitäisi olla?

Puheeseen tai juhlaan sopii parhaiten lyhyt katkelma — yksittäinen repliikki tai kohtaus Nummisuutareista, ei koko näytelmä. Jos taas etsit valmiiksi lyhyttä ja ytimekästä tekstiä ilman huumoriaihetta, sivuston lyhyet runot tarjoaa vaihtoehtoja, jotka on helppo lukea kokonaan ääneen.

Miksi suomalaisesta klassikkorunoudesta ei löydy enempää huumoria?

Suomalaisen runouden klassikkokaanon muotoutui pitkälti 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuoliskolla, jolloin kansallisromanttinen ja myöhemmin modernistinen runous keskittyi vakaviin aiheisiin — luontoon, rakkauteen, kuolemaan ja kansallistunteeseen. Huumori eli sen sijaan vahvana proosassa ja näytelmissä, kuten Kiven Nummisuutarissa, ja myöhemmin kupleteissa ja ilveilyissä, jotka eivät ole tallentuneet samalla tavalla nimettyinä “runoina”. Nykyaikainen huumorirunous, kuten Holman parodiat, on tuoreempi ilmiö eikä siksi ole vielä tekijänoikeudesta vapaata.

Yleisimmät sekaannukset hakusanoissa

• “Kauheimmat runot” sekoitetaan huonoihin runoihin yleensä. Termi viittaa ensisijaisesti Antti Holman nimettyyn kirjaan, ei mihinkään yleiseen “huonojen runojen” luokkaan.
• Holman kirjan oletetaan olevan oikeiden runoilijoiden tuotantoa. Kirjan neljä runoilijahahmoa ovat kuvitteellisia, vaikka niiden nimet muistuttavat oikeita suomalaisia klassikoita — kyse on tarkoituksellisesta parodiasta, ei plagioinnista.
• “Huumorirunoa” etsitään klassikkokaanonista, jota siellä ei ole. Kuten isänpäivärunojenkin kohdalla, rehellisin vastaus on joskus se, ettei etsittyä ole olemassa nimettynä — parempi kertoa tämä suoraan kuin väittää jonkin vakavan runon olevan “hauska”.

Yhteenveto

Jos hait Antti Holman kirjaa: Kauheimmat runot (Otava, 2015) on olemassa, mutta sen sisältöä ei voi lukea tältä sivulta — hae se kirjastosta tai kirjakaupasta. Jos taas etsit yleisesti hauskaa suomalaista klassikkorunoa, sellaista ei löydy nimettynä riippumattomista lähteistä; lähin vastine on Aleksis Kiven näytelmä Nummisuutarit (1864), joka on julkista omaisuutta ja vapaasti luettavissa kokonaan.