Juhannusrunot
Juhannusrunot: Eino Leinon klassikkoteksti juhannuksesta, ja miksi hauskaa juhannusrunoa ei löydy suomalaisesta klassikkokaanonista — nimillä ja lähteillä.
| Runo | Runoilija | Kokoelma | Luettavissa |
|---|---|---|---|
| Juhannus | Eino Leino | Sata ja yksi laulua (1898) | kokoelmassa |
| Kesämuisto / Keskikesä | Eino Leino | Kirjokeppi (1949 (postuumi)) | kokoelmassa |
| Ruusuja Rosa Luxemburgille (kokoelma) | Tommy Tabermann | (1970) | kokoelmassa |
2 runoa on tekijänoikeudesta vapaita ja luettavissa tällä sivulla kokonaan. 1 runoa on yhä tekijänoikeuden suojassa: niistä kerrotaan mistä kokoelmasta ne löytyvät.
Eino Leinon runo “Juhannus” (kokoelmasta Sata ja yksi laulua, 1898) on suomalaisen klassikkorunouden lyhyin ja tunnetuin vastaus juhannukseen: kaksi säkeistöä kesän valosta, marjojen mausta ja juhlan riemusta. Se on julkista omaisuutta ja vapaasti lainattavissa kokonaan. Hakusana “hauskat juhannusrunot” johtaa kuitenkin harhaan, jos etsii nimenomaan koomista klassikkotekstiä — sellaista suomalaisesta runoperinteestä ei löydy, ja tämä sivu kertoo miksi.
Millainen runo sopii tilanteeseen juhannusrunot?
Leinon “Juhannus” avautuu rinnan avaamisella päivän valolle ja jatkuu joka puron kylpemisellä ja joka marjan maistamisella; jälkimmäinen säkeistö puhuu juhlasta ja mielessä väikkyvästä juhannuksesta, ja vaikka ilta toisi kyyneleitä, seuraa sadekaari. Sävy on juhlava ja aistivoimainen — tyypillinen esimerkki Leinon nuoruudenrunoudesta, joka ammensi kansanrunoudesta mutta tiivisti kielen omaan, ytimekkääseen muotoonsa. Samasta kokoelmasta on peräisin myös “Hymyilevä Apollo”, joka on tällä sivustolla käsitelty uudenvuodenrunojen yhteydessä.
Haikeampaan tunnelmaan sopivat paremmin Leinon myöhemmät, postuumisti kokoelmassa Kirjokeppi (1949, toim. Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen, Otava) julkaistut kesärunot “Kesämuisto” ja “Keskikesä” — ne on koottu alkuperäisten kokoelmien ulkopuolelta ja käsittelevät kesää muistona, ei vain meneillään olevana juhlana. Jos taas etsit nykyaikaisempaa, romanttista juhannusrunoa, Tommy Tabermannin (1947–2010) tuotanto on suomalaisen rakkausrunouden tunnetuin nykynimi — hänen esikoiskokoelmansa Ruusuja Rosa Luxemburgille ilmestyi 1970, ja hänen myöhempi tuotantonsa sisältää runsaasti kesä- ja rakkausaiheisia tekstejä, joita ei kuitenkaan voi lainata kokonaan tekijänoikeuden vuoksi.
Leino aloitti kirjailijanuransa jo 17-vuotiaana kokoelmalla Maaliskuun lauluja (1896), ja “Juhannus” on peräisin hänen kolmannesta kokoelmastaan, Sata ja yksi laulua (1898) — välissä ilmestyi vielä Yökehrääjä (1897). Leino oli siis vasta parikymppinen kirjoittaessaan sen. Se selittää osan runon sävystä: kesän riemu on kokematonta, suoraa ja vailla myöhempien vuosien synkkyyttä, joka leimaa esimerkiksi Leinon myöhempää tuotantoa.
Saako runon lainata korttiin tai puheeseen?
Leinon runot saa lainata kokonaan: hän kuoli 1926, kauan ennen Suomen 70 vuoden tekijänoikeusrajaa, joten sekä “Juhannus” että Kirjokepin kesärunot ovat julkista omaisuutta. Tabermannin tuotannosta sen sijaan saa lainata vain lyhyen otteen — hän kuoli vasta 2010 — ja senkin lähde kannattaa mainita.
Miksi hauskaa juhannusrunoa ei löydy klassikoista?
Suomalainen juhannusrunous on perinteisesti lyyristä ja luontokuvailevaa, ei koomista: kesän valo, järvi, kokko ja nuoruuden riemu toistuvat aiheina, mutta huumori ei ole ollut klassikkorunoilijoiden tapa käsitellä juhlaa. Jos etsit nimenomaan hauskaa juhannustekstiä, kannattaa katsoa tämän sivuston huumorirunot, joka käsittelee suomalaista huumorirunoutta laajemmin — myös sitä, mistä nykyaikaista, koomista juhlarunoutta ylipäätään löytyy.
Mistä runon löytää kokonaisuudessaan?
“Juhannus” on luettavissa kokonaisuudessaan Runosto-sivustolla, joka on koonnut Leinon tuotantoa kokoelmittain, samoin kuin “Kesämuisto” ja “Keskikesä” Wikiaineistossa. Leinon koko tuotanto — yli 70 teosta runoja, romaaneja, näytelmiä ja käännöksiä — on listattu julkaisujärjestyksessä hänen omalla sivullaan, Eino Leino. Tabermannin uudempi tuotanto taas löytyy kirjastosta tai kustantajan sivuilta; hänen omaa sivuaan, Tommy Tabermann, kannattaa katsoa, jos etsii tiettyä kokoelmaa.
Kuinka pitkä runon pitäisi olla?
“Juhannus” on niin lyhyt (kaksi säkeistöä), että sen voi lukea kokonaan ääneen alle minuutissa — sopii siis sekä korttiin että puheeseen sellaisenaan. Pidemmät, haikeammat kesärunot kannattaa lyhentää puheessa yhteen säkeistöön ja mainita, mistä loppuosan löytää. Jos juhannuksen tunnelma on pikemminkin lyhyt ja ytimekäs vitsi tai onnittelu, sivuston lyhyet runot tarjoaa muita nopeasti luettavia vaihtoehtoja.
Yleisimmät virheet juhannusrunon valinnassa
- Runoilijaa ei mainita. Moni juhannusrunosivusto listaa tekstejä ilman tekijätietoa — silloin ei voi tietää, saako tekstiä lainata vai ei.
- Vanha kesäruno muuttuu haikeaksi kesken lukemisen. Osa Leinon kesäaiheisista runoista, kuten Kirjokepin “Kesämuisto”, katsoo kesää taakse päin muistona eikä sovi iloiseen juhlapuheeseen — koko runo kannattaa lukea ennen valintaa.
- Nykyrunoilijan tekstiä lainataan kokonaan ilman lupaa. Tabermannin tai muun 1900-luvun jälkipuoliskolla eläneen runoilijan tekstiä ei saa kopioida sellaisenaan juhannuskorttiin, vaikka se olisi kuinka sopiva sävyltään.
Yhteenveto
Jos tarvitset juhannusrunon nyt heti: poimi Eino Leinon “Juhannus” kokonaan kokoelmasta Sata ja yksi laulua (1898) — se on julkista omaisuutta, lyhyt ja suoraan juhannuksesta kirjoitettu. Jos etsit hauskaa tai koomista tekstiä juhlaan, klassikkorunoudesta sellaista ei löydy — katso sen sijaan sivuston huumorirunot tai valitse runon sijaan jokin muu tapa juhlistaa hetkeä.