eliaskirjailijat

Uudenvuodenrunot

Uudenvuodenrunot: Eino Leinon Hymyilevä Apollo, radioperinne vuodesta 1948, ja muita nimettyjä runoja — kuka kirjoitti, mistä kokoelmasta ja mikä on vapaata.

Runot tällä sivulla
RunoRunoilijaKokoelmaLuettavissa
Hymyilevä Apollo Eino Leino Sata ja yksi laulua (1898) kokoelmassa
Eräänä uudenvuoden yönä Eino Leino Tähtitarha (1912) kokoelmassa
Elämä Katri Vala Paluu (1934) kokoelmassa

3 runoa on tekijänoikeudesta vapaita ja luettavissa tällä sivulla kokonaan.

Suomen tunnetuin uudenvuodenruno ei ole kortteihin kirjoitettu säe vaan radio-ohjelma: Eino Leinon “Hymyilevä Apollo” on kuultu Yleisradiossa uudenvuodenaattona vuodesta 1948 lähtien. Se on julkista omaisuutta ja vapaasti käytettävissä, mutta pituutensa vuoksi kannattaa kuunnella tai lukea kokonaisuudessaan alkuperäislähteestä — tälle sivulle on poimittu kolme nimettyä vaihtoehtoa eri tilanteisiin.

Millainen runo sopii tilanteeseen uudenvuodenrunot?

“Hymyilevä Apollo” on kolmiosaisen “Hymni”-runon päätösosa kokoelmasta Sata ja yksi laulua (1898). Se on 33 kahdeksansäkeistä säkeistöä käsittelevä ylistys suvaitsevaisuudelle ja lähimmäisenrakkaudelle — nuoren Leinon optimistinen usko ihmiskuntaan. Juuri tämä sävy, ei mikään vuodenvaihteeseen sinänsä viittaava sisältö, on tehnyt siitä radion vakiovalinnan: se sopii hetkeen, jossa katsotaan eteenpäin toiveikkaana. Runon lukijoita on ollut vuosikymmenten mittaan useita — ensimmäisenä Urho Somersalmi, 1950–1970-luvuilla Ture Junttu, myöhemmin mm. Eeva-Kaarina Volanen, Ritva Ahonen ja Katja Kiuru, ja 2000-luvulta lähtien Esko Salminen.

Jos etsit lyhyempää ja haikeampaa vaihtoehtoa, Leinon oma “Eräänä uudenvuoden yönä” (kokoelmasta Tähtitarha, 1912) sopii paremmin: se on vain neljä säkeistöä pitkä ja käsittelee nuoruuden aatteiden haihtumista ajan myötä, päättyen toteamukseen, että yö on tullut ja on aika käydä levolle. Kolmas vaihtoehto, Katri Valan “Elämä” (kokoelmasta Paluu, 1934), ei mainitse uuttavuotta sanallakaan, mutta sen aihe — tuntematon, edessä avautuva tie — sopii vuodenvaihteen pohdintaan yhtä hyvin kuin valmistumiseen, jonka yhteydessä se on lainattu kokonaan tällä sivustolla.

Saako runon lainata korttiin tai puheeseen?

Kyllä, kaikki kolme yllä mainittua ovat julkista omaisuutta: Eino Leino kuoli 1926 ja Katri Vala 1944, molemmat kauan ennen 70 vuoden tekijänoikeusrajaa. Ne saa lainata kortteihin, puheisiin tai vaikka omaan uudenvuodenjulkaisuun kokonaan ja ilman lupaa — ainoa käytännön este on “Hymyilevä Apollon” pituus: 33 säkeistöä on liikaa yhteen puheeseen tai korttiin, joten siitä kannattaa poimia vain muutama säkeistö tai kuunnella se kokonaisuudessaan radioperinteen mukaisesti.

Mistä runon löytää kokonaisuudessaan?

“Hymyilevä Apollon” koko teksti ja useita vuosien varrella nauhoitettuja esityksiä löytyy Yle Elävästä arkistosta ja Yle Areenasta. “Eräänä uudenvuoden yönä” on luettavissa kokonaisuudessaan Runosto-sivustolla, joka on koonnut Leinon tuotantoa kokoelmittain. Katri Valan “Elämä” taas on tällä sivustolla kokonaan sivulla valmistujaisruno, ja hänen koko tuotantonsa julkaisujärjestyksessä löytyy hänen omalta sivultaan, Katri Vala. Myös Eino Leino listaa koko hänen laajan tuotantonsa — yli 70 teosta runoja, romaaneja, näytelmiä ja käännöksiä — julkaisuvuosien mukaan. Kainuun Eino Leino -seuran ylläpitämä verkkosivusto on koonnut lisäksi Leinon runoja aihepiireittäin, mikä helpottaa, jos etsii nimenomaan vuodenvaihteeseen tai talveen sopivaa tekstiä eikä tiedä vielä runon nimeä.

Miksi juuri tämä runo on Suomen kuuluisin uudenvuodenruno?

Moni muukin suomalainen klassikko on kirjoittanut talven pimeydestä ja vuoden vaihtumisesta, mutta yhtä pitkäikäistä ja laajasti tunnettua vuodenvaihteen perinnettä ei löydy mistään muusta yksittäisestä runosta. Syy ei ole runon sisällössä sinänsä — “Hymyilevä Apollo” ei mainitse uuttavuotta kertaakaan — vaan siinä, että Yleisradio valitsi sen jo 1940-luvun lopulla vuosittain toistuvaksi rituaaliksi, ja perinne on jatkunut sukupolvesta toiseen lähes 80 vuotta. Tämä tekee siitä poikkeuksellisen: harva suomalainen runo on kuultu julkisesti yhtä monta kertaa yhtä monelle sukupolvelle samana kalenteripäivänä.

Kuinka pitkä runon pitäisi olla?

Vuodenvaihteen puheeseen sopii hyvin muutaman minuutin mittainen runo tai pidemmästä teoksesta poimittu katkelma: “Hymyilevä Apollosta” kannattaa lukea ääneen esimerkiksi sen viimeiset säkeistöt, jotka kokoavat runon sanoman. Korttiin taas riittää yksi säkeistö — silloin kannattaa valita sellainen, joka toimii irrallaankin muusta runosta. “Eräänä uudenvuoden yönä” on lyhyempänä (neljä säkeistöä) helpompi lukea tai lainata kokonaan sellaisenaan.

Kolme muistisääntöä valintaan:

  • Jos haluat toiveikkaan, juhlavan sävyn, valitse “Hymyilevä Apollo” — mutta lyhennä se puheeseen tai korttiin sopivaksi otteeksi.
  • Jos haluat pohdiskelevamman, hiljaisemman sävyn, “Eräänä uudenvuoden yönä” tai Valan “Elämä” toimivat paremmin.
  • Mainitse aina runoilija, kokoelma ja vuosi — kohteliasta lukijaa kohtaan riippumatta siitä, kuinka tuttu runo on.

Jos vuodenvaihteen sijaan etsit runoa johonkin toiseen juhlaan, sivustolla on omat sivunsa valmistujaisrunolle ja muistorunolle ja surusanoille. Suomalaisen runouden yleisempi tausta ja lajit on koottu sivulle runous.

Yhteenveto

Jos tarvitset uudenvuodenrunon nyt heti: poimi Eino Leinon “Hymyilevä Apollo” -runon loppusäkeistöt kokoelmasta Sata ja yksi laulua (1898) — se on julkista omaisuutta ja juuri se runo, jota Suomessa on kuultu uudenvuodenaattoina jo lähes 80 vuoden ajan. Jos etsit lyhyempää ja henkilökohtaisempaa vaihtoehtoa, Leinon “Eräänä uudenvuoden yönä” tai Katri Valan “Elämä” sopivat yhtä hyvin — kumpikin on vapaasti lainattavissa ja löytyy kokonaisuudessaan alkuperäislähteestä tai tämän sivuston toiselta sivulta.