Koskettavat runot

Millainen runo sopii tilanteeseen koskettavat runot?

Saima Harmajan (1913–1937) “Sairaalassa” (kokoelmasta Huhtikuu, 1932) on vain kahdeksan riviä pitkä, mutta suora: se kuvaa yötä sairaalassa, pimeyttä ja toisen potilaan kuolemaa seinän takana, samalla kun puhuja itse vielä elää ja vapisee. Harmaja kirjoitti sen 19-vuotiaana, viisi vuotta ennen omaa kuolemaansa samaan tautiin. Hänen myöhempi, postuumisti julkaistu runonsa “On maa” (kokoelmasta Kaukainen maa, 1937) puolestaan katsoo kuolemaa toisesta suunnasta — lohtuna ja jälleennäkemisen toiveena; se on kokonaisuudessaan luettavissa sivulla muistoruno.

Kaarlo Sarkia (1902–1945) kirjoitti “Hautakirjoituksen” (kokoelmasta Kahlittu, 1929) — lyhyen, kahdeksanrivisen epitafin, joka on niin ikään kokonaan luettavissa sivulla muistoruno. Uuno Kailas (1901–1933) taas julkaisi viidennen kokoelmansa Uni ja kuolema vuonna 1931, kaksi vuotta ennen omaa kuolemaansa — kokoelman runot liikkuvat unen ja kuoleman rajamailla tavalla, joka jälkikäteen luettuna tuntuu ennakoineen kirjoittajan kohtaloa.

Entä “kauniit runot” ilman surun teemaa?

Hakusana “kauniit runot” kattaa myös iloisempia tekstejä — jos etsit nimenomaan kaunista mutta ei raskasta runoa, Harmajan oma “Aamuhiihto” (kokoelmasta Kaukainen maa, 1937) on iloinen ja energinen vastakohta “Sairaalassa”-runolle samalta kirjoittajalta; se on kokonaan luettavissa sivulla onnitteluruno. Koskettava ja kaunis eivät siis tarkoita samaa, vaikka ne usein löytyvät samalta hakutulossivulta: koskettava runo herättää tunteen, usein surua tai kaipuuta, kun taas kaunis runo voi olla yhtä hyvin iloinen kuin surullinen.

Saako runon lainata korttiin tai puheeseen?

Kyllä, kaikki kolme runoilijaa — Harmaja (k. 1937), Kailas (k. 1933) ja Sarkia (k. 1945) — kuolivat kauan ennen Suomen 70 vuoden tekijänoikeusrajaa, joten heidän tuotantonsa on julkista omaisuutta ja vapaasti lainattavissa kokonaan, myös surupuheisiin ja muistokortteihin. Eeva Kilven (s. 1928) Kiitos eilisestä (1996) on toista maata: Kilpi on elossa, joten hänen tuotannostaan saa lainata vain lyhyen, lähteellä varustetun otteen.

Mistä runon löytää kokonaisuudessaan?

“Sairaalassa” on luettavissa kokonaisuudessaan Wikiaineistossa ja Runosto-sivustolla. “On maa” ja “Hautakirjoitus” löytyvät tältä sivustolta kokonaan sivulta muistoruno ja surusanat. Kunkin runoilijan koko tuotanto julkaisujärjestyksessä on koottu heidän omille sivuilleen: Saima Harmaja, Uuno Kailas ja Kaarlo Sarkia. Kailaan Uni ja kuolema on saatavilla myös äänikirjana, mikä sopii hyvin kokoelman mietiskelevään sävyyn.

Kuinka pitkä runon pitäisi olla?

Koskettavaan tilanteeseen sopii usein lyhyt runo paremmin kuin pitkä: “Sairaalassa” ja “Hautakirjoitus” ovat molemmat vain kahdeksan riviä, ja juuri lyhyys tekee niistä tehokkaita — ei ole tilaa selittää, vain todeta. Pidempää Uni ja kuolema -kokoelmaa kannattaa lukea kokonaan ensin ja poimia sieltä yksi runo, joka vastaa juuri omaa tilannetta, sen sijaan että lainaisi jonkin runon nimeä tuntematta sen koko sisältöä.

Miksi juuri nämä kolme runoilijaa?

Harmaja, Kailas ja Sarkia eivät tunteneet toisiaan kirjoittaessaan tuotantoaan, mutta heidän elämänkaarensa on hämmästyttävän samankaltainen: kaikki kolme olivat lahjakkaita ja tuotteliaita jo parikymppisinä, kaikki kolme sairastuivat keuhkotautiin, joka oli 1900-luvun alkupuoliskolla Suomessa yleinen ja usein kuolemaan johtava sairaus ennen antibioottien yleistymistä, ja kaikki kolme kuolivat 30 ikävuoteen mennessä. Tämä ei tarkoita, että sairaus selittäisi heidän runoutensa laadun, mutta se selittää, miksi kuolema ja sen läheisyys ovat niin toistuva ja aito aihe juuri heidän tuotannossaan — he eivät kuvitelleet kuolemaa, vaan elivät sen kanssa kirjoittaessaan.

Yleisimmät virheet koskettavan runon valinnassa

• Runon tausta jää kertomatta. Harmajan, Kailaan ja Sarkian runojen koskettavuus syntyy osin siitä, että he kirjoittivat kuolemasta tietäen oman tilanteensa — tämä konteksti kannattaa mainita, ei vain runon tekstiä.
• Liian pitkä runo väkisin lyhennettynä. Kokonaisen kokoelman, kuten Uni ja kuolema, yksittäistä säkeistöä ei kannata irrottaa asiayhteydestään ilman, että on lukenut koko runon.
• Elossa olevan kirjailijan teksti lainataan kokonaan. Eeva Kilven tuotannosta saa lainata vain lyhyen otteen, ei koko runoa tai kokoelmaa.
• Runoilijan ikä tai tilanne jätetään mainitsematta. Se, että Harmaja kirjoitti “Sairaalassa”-runon 19-vuotiaana viisi vuotta ennen omaa kuolemaansa, on osa sitä miksi runo koskettaa — tämä kannattaa kertoa ääneen, ei olettaa lukijan tietävän sitä.

Yhteenveto

Jos tarvitset koskettavan runon nyt heti: Saima Harmajan “Sairaalassa” tai Kaarlo Sarkian “Hautakirjoitus” ovat molemmat lyhyitä, suoria ja julkista omaisuutta — kumpikin sopii sekä puheeseen että kortteihin sellaisenaan. Jos tilanne kaipaa pidempää, mietiskelevämpää tekstiä, Uuno Kailaan kokoelma Uni ja kuolema (1931) tarjoaa laajemman kokonaisuuden samasta aiheesta. Kaikki kolme runoilijaa kuolivat nuorina samaan sairauteen, mikä antaa heidän teksteilleen koskettavuuden, jota ei voi tuottaa jälkikäteen kirjoitettu muistoruno. Jos etsit sen sijaan iloisempaa mutta silti kaunista tekstiä, katso saman kirjoittajan “Aamuhiihto” sivulta onnitteluruno, tai selaa sivuston muita teemasivuja, kuten muistoruno ja surusanat ja lyhyet runot.