Kotiopettajattaren romaani

Mistä Kotiopettajattaren romaani kertoo?

Teos kertoo orvoksi jääneestä Jane Eyrestä, joka päätyy nuorena naisena kotiopettajattareksi Thornfield Hallin kartanoon. Siellä hän rakastuu kartanon isäntään, Edward Rochesteriin. Romaani seuraa Janen vaiheita vaikeasta lapsuudesta kotiopettajattaren työn kautta kohti hänen ja Rochesterin monimutkaista suhdetta, johon kietoutuu kartanon synkkiä salaisuuksia. Tarina on kerrottu Janen omasta, minämuotoisesta näkökulmasta, mikä oli julkaisuaikanaan poikkeuksellisen suora tapa kuvata naisen sisäistä elämää.

Nimi “kotiopettajatar” ei ole teoksessa sivuseikka vaan koko juonen lähtökohta: Jane tulee kartanoon nimenomaan palkatuksi kasvattajaksi, yhteiskunnallisesti riippuvaiseen asemaan, jossa hän ei ole isäntäväen vertainen muttei myöskään palvelusväkeä. Juuri tästä välitilasta käsin hän rakentaa suhteensa Rochesteriin, mikä tekee suomenkielisestä nimestä poikkeuksellisen osuvan: se nimeää suoraan sen yhteiskunnallisen aseman, josta koko tarina ponnistaa.

Kuka sen kirjoitti?

Charlotte Brontë julkaisi teoksen alun perin salanimellä “Currer Bell” Lontoossa 1847. Suomeksi teos tunnetaan nimellä Kotiopettajattaren romaani jo ensimmäisestä suomennoksesta lähtien: Tyyni Haapasen käännös ilmestyi WSOY:n kustantamana 1915. Toinen suomennos, Kaarina Ruohtulan käsialaa, ilmestyi Kariston kustantamana 1973, ja molemmat käännökset ovat pysyneet painossa.

Miksi teos on tunnettu?

Kotiopettajattaren romaani eli Jane Eyre lasketaan yhdeksi englanninkielisen kirjallisuuden tunnetuimmista romaaneista. Se yhdisti aikanaan poikkeuksellisella tavalla romanttisen juonen, goottilaisia elementtejä — kartanon synkkiä huoneita ja salaisuuksia — sekä naispäähenkilön sisäisen kasvun kuvauksen. Teoksesta on tehty lukuisia elokuva- ja tv-sovituksia eri vuosikymmeninä, mikä on pitänyt tarinan tuttuna myös niille, jotka eivät ole lukeneet alkuperäistä romaania.

Teoksen vaikutus näkyy myös siinä, että Jane Eyren tarinaa — köyhää ja yhteiskunnallisesti alempiarvoiseksi katsottua naista, joka rakastuu yhteiskunnallisesti ylempiarvoiseen mieheen ja vaatii silti tulla kohdelluksi tasavertaisena — on toisteltu ja muunneltu lukemattomissa myöhemmissä romanttisissa romaaneissa. Suomessa teos tunnetaan lähes poikkeuksetta juuri nimellä Kotiopettajattaren romaani, ei alkuperäisellä Jane Eyre -nimellä, mikä kertoo siitä, kuinka vakiintunut suomennettu nimi on ehtinyt olla käytössä jo yli sata vuotta.

Kannattaako Kotiopettajattaren romaani lukea?

Teos kannattaa lukea, jos kiinnostaa 1800-luvun englantilainen romaanikirjallisuus tai vahvan, itsenäisen naispäähenkilön kasvutarina, jossa romantiikka kietoutuu goottilaiseen tunnelmaan. Suomeksi teosta on ollut saatavilla jo yli sata vuotta, joten sen löytää helposti kirjastoista kummasta tahansa suomennoksesta — Tyyni Haapasen vanhemmasta 1915 käännöksestä tai Kaarina Ruohtulan uudemmasta, 1973 ilmestyneestä versiosta. Muita 1800-luvun romaaneja ja niiden suomalaisia vastineita esittelee kirjallisuuden historia -sivu, ja samaan romanttisen kirjallisuuden perinteeseen nojaava, historialliseen seurapiiriin sijoittuva sarja on Bridgerton.

Miksi teoksesta käytetään suomeksi eri nimeä kuin alkukielellä?

Monet 1800-luvun ulkomaiset romaanit saivat suomennettaessa oman, alkuperäisestä poikkeavan nimensä, joka kuvasi teoksen sisältöä tai päähenkilön asemaa alkuperäistä nimeä suoremmin — tämä oli 1900-luvun alun suomennoskäytännössä tavallista. Charlotte Brontën romaanin kohdalla käytäntö on osoittautunut poikkeuksellisen pysyväksi: siinä missä moni muu vanha suomennosnimi on myöhemmin korvattu alkuperäiskielisellä tai uudella käännöksellä, Kotiopettajattaren romaani on säilynyt teoksen vakiintuneena suomenkielisenä nimenä jo yli sadan vuoden ajan, molemmissa julkaistuissa suomennoksissa.

Kannattaako lukea vuoden 1915 vai 1973 suomennos?

Kumpikin suomennos on edelleen saatavilla, eikä tällä sivulla oteta kantaa siihen, kumpi käännös vastaa nykylukijan makua paremmin — se riippuu siitä, arvostaako lukija alkuperäisen, vuosisadan alun suomennoksen kielenkäyttöä vai 1970-luvulla päivitettyä, nykylukijalle sujuvampaa ilmaisua. Molemmat ovat saatavilla kirjastoista, ja kirjaston tai kirjakaupan henkilökunnalta kannattaa kysyä, kumpi painos on juuri sillä hetkellä helpoiten saatavilla.

Sopiiko teos lapsille vai aikuisille?

Kotiopettajattaren romaani on kirjoitettu aikuiselle lukijalle, vaikka päähenkilön lapsuutta kuvataankin teoksen alkupuolella laajasti. Romaanin painopiste on Janen aikuisiän valinnoissa, taloudellisessa riippumattomuudessa ja tasavertaisen kohtelun vaatimisessa — teemoissa, jotka avautuvat täydemmin aikuiselle tai nuorelle aikuiselle lukijalle kuin lapselle. Kirjastojen ja koulujen lukemistoissa teos luokitellaan tyypillisesti nuorten aikuisten tai aikuisten klassikkokirjallisuuteen, ei lastenkirjallisuuteen, vaikka se soveltuukin hyvin myös lukiolaisen luettavaksi.